Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan heikkous ja itsesokeus tympäisevät minua

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisodassa joku onneton piruparka leimataan vastapuoleksi;
tätä härkitään kunnes saadaan taltioiduksi reaktio, jolle sitten hähätellään.

Varatuomari ja tohtoriopiskelija Otso Pohjalainen kirjoitti hyvän kolumnin YLE:n nettiin kulttuurisodasta. Mitättömin ensin. Kuinka kapteeni on voinut olla yleisesikunta -mitään? Ehkä, jos ye:llä ei tuolloin tarkoitettu samaa kuin nyt tai tutkinto oli jo kyllä suoritettu, muttei vielä ylennetty sitä vastaavaan arvoon. 

Varomaton tunteilla pelaaja löytää vielä seuraukset edessään

Ei pidä yrittää ratsastaa myötätunnolla eli säälillä, koska ei voi tietää tuliko vastaan joku niistä piittaamaton; puhkeaa vielä silkkaan vahingonilon pilkkaan etenkin internetitse, mutta julmimmillaan suoraan päin naamaa. Näin ei asioita hoideta sen paremmin keskenään kuin yhteiskunnassakaan.

Hankkikaa elämä, ystäviä, itsetuntemus, itseluottamus ja itsetunto – kyllä se siitä

Karjalaisen Liisa Yli-Ketolan tunne- ja kaveritaitojuttu on vituttanut minua siitä asti kun maksumuuritetun verkkotyrkyksensä ensikerran näin. Sylttytehdas on näemmä koulutuskuntayhtymä Riveria; sekä kuinkas muutenkaan, nehän tekevät tällä rahaa kouluttaen julkisen sektorin vakiviroissa olevia ”ammattilaisia”. 

Itsenäisyys, hallinta ja päätösvalta ovat ihmiselle kaikki kaikessa – tyhmyydessäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) No, on kuvassa sentään joku koodiavainlaatikko jossain.

Satuin kulkemaan oletetun kotipalveluasiakkaan oven ohitse, jolloin näin – oman sanansa mukaan – hyvinvointialueen kotihoidon työntekijän auki jättämän kooditoimisen avainlaatikon kannen. Onneksi siinä ei ollut avainta sisällä; en saata sanoa, että oliko numerorullissaan oikea avauskoodi vai ei.

Tekee itsestään olennaisen ja juuri muuta ei sitten tapahtunutkaan

Kommentoin seuraavassa mediallisia päästöjä, joista useimmat tapahtuivat Pohjois-Karjalan paikallismediassa. Niitä yhdistää otsikkoni ajatus; tehdään itsestään olennainen, vaikka juuri muuta ei sitten saatu aikaan eikä asiallakaan mitään väliä ole. Toisinaan jopa sen olennainen ydin pystyttiin kiertämään.

Älä vingu, kerjää sääliä, hölise tai yritä juoksuttaa toista puolestasi

Ongelmanratkaisu on pohjimmiltaan yksinkertaista: korjaa, korvaa, kierrä tai sopeudu. Paitsi, että kaiken viimeksihän ihminen asioita hoitaa; hän haluaa tarinoida, tulla nähdyksi, saada huomiota ja kohdata toisia. On yhtä helppo olla näkemättä ihmistä ongelmansa takaa kuin ongelmaakin ihmisen takaa.

Ylhäältäpäin johtamisesta, luokkayhteiskunnasta ja Vaara-kirjastojen turvallisuustyön puutteista niin yleensä kuin erityisestikin

(Kuva: Jari Kähkönen) No, kuva on sentään otettu
jossain Vaara-kirjastojen toimitiloissa.

Tämä ei ollut yllätys – huomasin sen jo viikkoja sitten printti-Outokummun Seudun Vaara-kirjastojen palstalla; sanoivat omatoimikäytön olevan sallittu vain sopimuksen tehneille, joiden ei tule päästää tiloihin muita. Sitten Karjalaisen maksaville lukijoille yritettiin myydä Kari Kauppisen toisinto tiedotteesta.

Ei – ei – ehdottomasti ei – yrityslähestymiskiellolle

Sopivuudeltaan arvoituksellista, kouluttamatonta, anomusta tekemätöntä ja siksi auktorisoimatonta ei voi eikä pidä rohkaista – vai sanoisinko peräti röyhkeyttää – suorittamaan operatiivisia turvatehtäviä. Koska häilyvät lähtökohdat yhdistyvät maksimaalisen epärakentavasti vastuumekanismeihin, jotka ovat arvoitus.

Jyvä(s)kylä, IC-koodit ja vartijan voimankäyttö

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen käytännön
mukaisesti kuvan ja tekstin välinen asiayhteys on sattumanva-
rainen tai täysin puuttuva.

Kyllä minulta niin pääsi nauru, kun YLE:ltä luin kaupungiksikin mainitun Jyvä(s)kylän Kauppakadun Nikolainkulman häiriökäyttäytymisongelmasta. Kirjoitan, koska vahingoniloinen ivallisuus ylitti tympeyteni saamattomia isäntiä, heiluvia yhteiskunnan tukipylväitä ja töhöä turvallisuusalaa kohtaan.

On se kova maailma, kun jo koirakin koiran ampuu

(Kuva: Jari Kähkönen) Näitä spol-kilpiä käytettiin hieman paikasta riippuen
pahimmillaan toisesta maailmansodasta aina vuoteen 1991 asti.

Niinkuin on medioista luettu; Upinniemen sotilaspoliisin henkilökuntapartio suoritti alueelletunkeutumiskeikkaa, jolloin irti ollut koira hyökkäsi sen jäsenen kimppuun kahdesti. Partiointitaktiikka oli siis tunnelmoiva samoilu; heidät yllätettiin kuin pahaiset amatöörit, eli sitä koiraa ei olisi tarvinnut ampua.

Ja mitähän se ovienkin lukitseminen lopulta hyödyttää?

Olen lukenut medioista – kaupungeiksi mainittujen – Nurmeksen sekä Kiteen lukitsevan kaupungintalojensa ovet, mutta jäävän tästä huolimatta elämään niin kokonaisuutena kuin keskushallinnollisina himmeleinäkin. Kiitos yrityksestänne, mutta kun tämä ei todellakaan ollut vielä tässä.

Kutsu, kolmiovoileipä ja itäisen ihmisen pimeä puoli

Ravintola Jackie Helsingissä sai viikko tapahtuman jälkeen valtakunnanverkon nettihuomiota YLE:ltä, kun joukko tummaihoisia etnistettyjä ei päässyt sisään joko ennakkomarkkinoidulle avoimelle keikalle tai kutsuvierastilaisuuteen. Häh? Eihän se nyt voi olla molempia yhtä aikaa.

Sotilasvala ei enää velvollisuudestaan vapautettua koske

Lähde: Upseeriliitto, kuvakaappaus arvostelutarkoitukseen.

Kapteeni Lauri J Mattila on kirjoittanut vastenmielisesti Upseeriliiton Sotilasaikalauslehdessä. Kuinka ylittää ällötyksentunteensa, kun vastata pitäisi vaan ei vähääkään huvittaisi? Keskityn olennaiseen! Nyt tämä sotilasvalasta vinkuminen loppuu! Se ei ole mikään kaiken oikeuttava taikakalu.

Halvalla menee

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tänään useat ovat uutisoineet Outokummun Seudun uutisoineen Outokummun-Polvijärven seurakunnan talouspäällikön potkuista tutkintapyyntöineen. Mokomakin tosin oli verkkojulkisella esityslistalla 25.9:ttä ja kokouskin pidettiin jo 3.10:ttä. Jos esittelytekstin ottaa tosissaan, ongelmia on ollut yli vuoden ajan.

Pöytälaatikon pohjilta alettiin, mutta ajatuksiakin löytyi lopulta matkan varrelta

A 7 avolehtiön viimeisen sivun viimeinen otsikkoluonnos kuului ”Älä sinä tule siihen olettelemaan”. Vaaleakantisessa Cahierissa taas seisoi ”En ole epätoivoinen enkä ärsytettävissä – säälittävä olet sinä itse”. Yksi yliviivataan lyijy- ja toinen kuivamustekynällä. Milloinhan lukenen nuo listaamani kirjat?