Heittäytykää elämään, sanottiin

(Kuva: Jari Kähkönen) No, identiteetin hakemista se taitaa olla tämäkin.

Socomin lehtori ja psykologian tohtori Rasmus Mannerstöm antoi Hesarille haastattelun identiteetin löytämisvaikeuksista ajassamme. Belfastin poliisien tuotantokauden toiseksiviimeisessä jaksossa tiedettiin myös lausua osuvasti käsikirjoitettuna oman ympäristön – kotinsa – hylkimisen satuttavuudesta.

Ei mitään linjaa ja sen ovat näköiset seurauksetkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on varmaan sitten joku kunnan 150-vuotis-
juhlan kunniaksi toteutettu tila- tai ympäristötaideteos? Koska ajoeste
tai edes kaksinen -hidastekaan se ei kyllä ole.

Karjalainen yritti "yllättäen" olla koirana ja vekuttaa jonkun joko juoksemaan tyhjäntakia tai hankkiutumaan vähän vuoksi välikäteen; asia oli olevinaan varhaisteinien leikkien äänekkyys ja rajuus alakoulun pihalla kesäloma-aikaan. Tuttua juttua; olinhan äsken itsekin kirjelmöinyt teinien perseilystä toisaalla.

Löytötavara

(Kuva: Jari Kähkönen) Mitä itseeni tulee; en edes noteeraa joitain lippalakkia puistopenkillä tai urheilu-
kenkiä liikuntatilan edustalla. Ne minä jätän niine hyvineen paikoillensa.

Löysin irtainta omaisuutta, jonka lähellä oli yritystoiminnan rakenteita, mitkä mahdollistivat yhteydenoton oletettuun omistajaan. Vahvisti, että näin oli ja sitten sovittiin hänen ehdottamastaan jättöpaikasta. Eikä siinä muuta, mutta kun seuraavana aamuna puskiksessa jo toinen omistaja kyseli samaa tavaraa.

Uskotko sä tohon informointiselitykseesi itsekään?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kun nykyihminen näkee kolme sirraa ajamassa kolonnassa pillit päällä, se somettaa, että tietääkö joku mihin ne ovat menossa. Jos taas jollain on koira irti aitaamattomalla tontilla, valvontaeläinlääkäri tai poliisi tietävät tämän viimeisinä. Sanohan; uskotko sä tohon informointiselitykseesi itsekään?

Turhien toiveiden tynnyri

Että minua ottaa päähän, kun julkisen palvelun keski-ikäinen keskiluokkainen keskinkertaisuus ei edes osaa vartijan ja järjestyksenvalvojan eroa. Vai siitäkö tulisi eniten sydämistyä, jottei tuo pohjimmiltaan kiinnosta ketään? Puhutusta ministeriön työryhmästä taitaakin siis tulla oikea turhien toiveiden tynnyri.

Järjestyksenvalvonnan tarkastus paljasti enemmän kaikista kuin ymmärrettiinkään

(Kuva: Jari Kähkönen) Vartijanasuistenkin näki
pitävän näitä lätkiä, kun tiettyjen julkistilojen
vartiointi muuttui järjestyksenvalvonnaksi
20 vuotta sitten.

Eduskunnan oikeusasiamies tarkasti Helsingin päärautatieaseman ja Kampin keskuksen järjestyksenvalvonnat, mistä Helsingin Sanomat teki itsensä näköisen jutun. Näidenkö käsiin yleisön turvallisuus annetaan, hänkö sen laillisuutta valvoo ja tämäkö on tarkkaillun elämänalan ansaitsemaa journalistista työtä?

Ei kakaroiden riehuminen ole mikään äkkiyllätys tai salaliitto

(Kuva: Jari Kähkönen) Täällä laitetaan lasipurkkiin likaavaa, mikä viskataan jonkun seinään.

Se oli silloin yhtenäiskulttuurin, wanhan nationalismin sekä ylhäältäjohdetun yhteiskunnan aikaan se. Nimittäin; kodeissa oli kuri ja julkisestikin aikuisoletettu sai tehdä lapsioletetulle lähes mitä tahansa. Tämän jälkeen maailma ihmisineen on muuttunut paljon. Onneksi. Mennyt oli kamala eikä sitä pidä ihannoida.

Ketkä me? Niinpä

(Kuva: Wikipedia/Guanaco and subsequent editors) Sateenkaarilippu.

Katsoin äsken Erik Gallin kolmiosaisen SD-bögar -dokumentin SVT:ltä; siinä jo kauan tiedetty ja aikoja sitten kirjoitettu suurten yhteisten kertomusten loppu alkaa lopultakin näkyä myös Pohjoismaissa. Niin; onhan meillä Suomessakin Jukka Hankamäki sekä Sebastian Tynkkynen – varsinaiset aikojen merkit.

Tämän ei todellakaan olisi täytynyt mennä näin

Pariisin pysäytyksessä ammutun 17-vuotiaan tapauksessa on nähtävissä kaikki v-keikan piirteet. Ovatko Police Nationalin taktiikka, parityö ja ilmeisesti myös koulutus – siihenhän ensinmainitutkin perustuvat – todellakin näin huonoja?

Tulkeeko julkistilaa edes olla olemassakaan?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ollaan kunnassa, jonka torin sähkökeskus ei ole lukossa ja tarhojen sekä koulujen pihoilla saa oleskella työaikojensa ulkopuolella.

Jos jokin paikka on yleisön käytettävissä, mutta siellä ei juuri yleisöä näy; seuraukset ovat pian ilmeiset kaikille. Järjestely ei yksinkertaisesti toimi ilman valvontaa; joko tarkoituksen toimittavat ihmiset omalla läsnäolollaan, esimerkillään ja harkinnallaan tai asialle pitää laittaa ammattilaiset.

Ellonen ja Paasonen pyytävät putkaa sekä taseria – näkisipä vaan

Juhannusviikon tiistaina Jyri Paasosen kotisivuilla ilmestyi Putkaa ja teiseriä -otsikoitu blogitekstioletettu kirjoitus, jonka tyrkytys ui silmiini LinkedInissä, koska kontakti oli siitä tykännyt. Kai tästä on sitten kommentaari kirjoitettava, sillä enhän minä nyt ainakaan Paavo Arhinmäen juhannusgraffitiin tartu.

Ihollepyrkivä EU-kerjäläisyys saapui sitten lopulta Joensuuhunkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Jos tässä kuvassa näkyy henkilöitä, jotka voi tunnistaa; he eivät
liity mitään mihinkään, mutta saattavat kyllä silti olla henkilöitä.

Mitä minuun tulee; älköön suotta uskottako kaiken hoituvan pelkin poliisin toimin. Tietenkin tämä tulee olemaan moniviranomaisjuttu; elämäntapojen, itsensätoteuttamisen, välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon, julkistilan sekä kanssaihmisten kohtaamisen pelisääntöjä opetellaan molemminpuolisesti.

Informoiminen? Selityksensä kullakin

Jos olisi pakko käydä otsikon viereen menevää yleiskeskustelua puskikseen postaamisesta arkielämän ongelmatilanteista; sanoisin, että harkitsepa vielä kerran. Siitä ei ole mitään hyötyä; teet vain mahdollisesti hyvinkin vakavasta asiasta viihdettä luusereille, josta hyödyn korjaa joku kolmas – ventovieras.

Selittäväinen ihminen ja hyvät viholliset

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tein tämän otsikon oheen muistiinpanoja ruotsalaisesta poliisipäällikkö Carin Götbladista syyttelemästä sikäläistä tullia maansa jengimurhatilanteesta ja Mika Lintilän Whatsapp-tilin väitetystä tuntemattomasta kaappaajasta. Mitäpä ihmisyys olisikaan, jos asiat pitäisi ottaa asioina sekä tekemisistään vastuu?

No, tulipa tehtyä

(Kuvakaappaus Facebookistani.) Katsoin, etteivät sen paremmin tykänneiden määrä kuin nimetkään kuulu teille.

Heh. Pitipä sattua, että Vartijatarinan julkaisutilaisuudesta tuli kuluneeksi kuusi vuotta. Niinkuin verolistauksista olette lukeneet – olen loistavasti tienaava menestyskirjailija – ja jatkuvan vuolas mediahuomio vahvistaa, että sanani painaa yhteiskunnassamme laajemminkin. Hahahaa. Ikäänkuin! Ei sinnepäinkään.