Olin lukenut puskiksesta kuinka tuntematon vanhempi nainen oli puhutellut kahta joensuista lasta kesken heidän valvomattoman ulkoleikkinsä sekä seurannut vielä perässäkin, kun lähtivät tämän vuoksi kotiinsa. Se oli juuri sitä itseään; karjalaista normaalisosiaalisuutta. Olipa ironista, oli asiasta ajateltava.
Otsikkohahmotelma piirtyi mustien Snigelin kansien välissä olevaan A6 avolehtiöön jo tovi sitten, mutta palasi taas uudestaan mieleen muuna suojasäisenä lauantaina. Tein kävelylenkin kuoritakkinani pelkkä fleece, kun luin Karjalaisesta Lieksan yleisimmän vastaanotolle tulosyyn: käyttäytymisen sekä mielenterveyden häiriöt.
Niinpäniin; kevättä päin mennään. Mitä itseeni tulee; arvailen tulevana sulana vetenä tässä kylässä soittavani viidesti poliisit, ja ripittäväni kaksi ojennettavissa oleviksi päättelemääni lasta häiriköinnin tähden. Ennustus saisi jäädä toteutumatta, mutta yhteentörmäykset ovat väistämättömiä, jos karjalaiset pitävät kiinni vanhoista tavoista.
"Itse arvailen soittavani viidesti poliisit ja ripittäväni kaksi häiriköinnin tähden. Ennustus saisi jäädä toteutumatta."
Täkäläiset ovat kuulemma yksinäisiä ja siksi kai sitten hakevat koko ajan kontaktia. Kerjäävät huomiota! En todellakaan ollut vailla ventovieraan toljotusta, kun laitoin pullopalautuskuitin lompakkoon tai panin sormikkaat käsiini. Ärsytys nosti mieleeni sapekkuuksia, mutta vaikenin, koska tapanani ei ole menettää malttiani julkisesti.
Miten liene; ujostuttiko liikaa tulla luo hölöttämään vai olisiko minun tullut tuntea sosiaalinen paine ja ”tehdä itseni normaaliksi”? En morjesta enkä ilmoittaudu turhille. Se saattaa tehdä minusta karjalaisten mielestä ”tärkeän”, joka on täkäläisittäin kyllä jo haukkumasana, mutten piittaa siitä vähääkään.
Karjalaiset ehkä luulevat olevansa jotain kalevalaisia runonlaulajia; oikeasti he ovat henkisesti köyhä, jälkeenjäänyt ja puupökkelön sulavuudella käyttäytyvä kateellinen syrjäkyläisten juoruilijaporukka. Minua ei yleensä nappaa sen paremmin heidän sanomisen tapansa kuin sisältönsäkään, sikäli kun nyt niille vahingossa altistun.
"Täkäläiset ovat kuulemma yksinäisiä ja siksi kai sitten hakevat koko ajan kontaktia. Suorastaan kerjäävät sitä huomiota!"
Tosiaan; ne vain hyökkäävät ihmisen kimppuun esittäytymättä ja alkavat puhuapälpättää. Ei edes sitä vähää katsota eteensä, että näkisivät toisen yrittävän keskittyä johonkin asialliseen puhteeseen tai tulevan pahoinvoivaksi koko show’sta. Taitavat näin vain peitellä omaa huonoa itsetuntoaan ja epävarmuuttaan, luulen minä.
Ymmärrän; voi olla vaatimattomista lähtökohdista enkä ole itsekään oppinut, mutta jotkut käytöstavat pitäisi silti löytyä. Esimerkiksi olla nimittelemättä henkilökohtaisuuksiin mennen ja tekemättä näin päin naamaa toisten edessä. Eikä tuo vitsisikään ollut oikeasti hauska, vaikka itse nauroitkin sille ensinnä ynnä koviten.
Karjalainen normaalisosiaalisuus vaikuttaa siis helposti siltä kuin äänessäolija olisi joko jonkunsortin huijari, päissään tai kärsisi mielenterveysongelmista. Viimemainittua en koskaan tavannut kesäisin pääkaupunkiseudulla, kun sellaisten palvelut olivat väitetysti suljetut – Pohjois-Karjalassa kyllä tämän edestäkin.
"Karjalainen siis vaikuttaa siis helposti siltä kuin olisi joko huijari, päissään tai mielenterveysongelmainen."
En välittäisi, mutta näitä rivejä naputtaessani mieleeni johtui kuinka Suvi Palosaari muinoin kirjoitti Pielisjokiseudun pääkirjoituspaikalla yksinäisyydestä. Luin, että opintojen maakuntaan tuoma lappalainen säikähtäisi ja tulisi epäluuloiseksi, jos joku tuosta vain rupeasi kanssaan puheisiin esimerkiksi kaupassa. Niinpä.
Useasti lähimenneessä olen nauranut karjalaista Miun Työ -ajattelua ja jo lähes miesten kansallispuvuksi käynyttä työpukuvillitystä, mutta josko tässäkin olisi jotain syvempää? Boomereiden vankeinhoitoviisaushan opasti, että työ antaa muun muassa luvallisen mahdollisuuden käydä puheisiin kanssaihmisen kanssa.
Muistan myös kuinka savolaisoletettu toismurteinen muinoin Turussa manasi ravintolassa, että hänen kotiseuduillaan ihmiset eivät istuisi kaikki omissa pöydissään puhuen vain tuttujen kesken. No, ne perinteetkin muuttuvat. Tänään karjalainen normaalisosiaalisuus voi olla liikaa jo karjalaisille itselleenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.