Luulkoon mitä luulivat – eivät ne sinua pysäytä tai edes ohjailekaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Saamaton on kylähullu, joka ei käännä kaikkea puheeksi itsestään tai aiheesta mistä vouhottaa. Köyhä on kynämies, joka ei keksi kuinka olla aina vähintään kolmea mieltä; oman tekstinsä pohjalta. Myyntimies taas käyttää kokoontumisia hyväkseen; liittyipä myyntiartikkelinsa aiheeseen tai ei. Hän haluaa tienata.

Mistä tiedät mikä kolmesta on kyseessä? No, kun et usein heti tiedäkään; pohjimmiltaan tämä on havainnointiin perustuva arviointikysymys, johon harvoin löytyy nopeasti yksiselitteistä vastausta. Kaikki kolme kuitenkin pääsääntöisesti hakevat huomiotasi ja haluavat sinun pysähtyvän juuri hänen kohdallaan.

Usein elämässä kyse ei nimittäin ole siitä mikä on vaan mitä muut luulevat olevan. Varmaa on vain se, että myyntimies on kolmesta niin sitkein kuin myös nopeinkin toipumaan hylkäyksestä. Jos nimittäin ei ole persoonallisuushäiriöinen, kokee ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja tunteensiirron aika kuluttavaksi hommaksi.

"Jos ei ole pahasti häiriintynyt, kokee vuorovaikutuksen ja tunteensiirron aika kuluttavaksi hommaksi."

Toisinaan vanha tekijäkin menee lankaan. Erehtyi puhumaan asiaa vaikka vastapuoli oli vain raskaassa painolastissa seilaava, kylähullu, yksinäinen, marginalisoitunut, ulkopuolisuudessa eläjä, eksynyt, viihdyttämistä odottava, elämää vailla oleva tai muutenvaan latvaroso. Pahimmillaan kieroilu on molemminpuolista.

Noissa on hieman keskinäistä vaihteluväliä; joillain Isoista Asioista keskusteleminen on keino vouhottaa mieli keveäksi, mutta silti kaikki niistä eivät ole tasapainottomia, joiden kanssa pitää olla varovainen. Toiset hyppäävät syliin ja takertuvat kiinni eivätkä huomionkipeyksissään erota saivatko myönteistä vai kielteistä sellaista.

Ihminen haluaa kokea saaneensa sanoa ja tuntea olevansa merkityksellinen, vaikka tosiasiallisesti niiden kanssa nyt oli joko vähän mitenkuten tai totuus tunnetaan vasta aikojen perästä. Sellaista se vuorovaikutus nimittäin vain tuppaa olemaan; yhdelle itsetarkoitus, toiselle osa kokonaisuutta ja kolmas pitää sitä lähinnä kirouksena.

"Ihminen haluaa kokea saaneensa sanoa ja tuntea olevansa merkityksellinen, vaikka oli miten oli tai aina sitä ei voi edes tietää."

Siispä; sanoa, asioiden riitelevän eikä ihmisten, on melkoista hurskastelua, joka voi olla niin tyhmyyttä kuin tarkoituksellisuuttakin. Tämä katsotaan pitkälti joko motiivista tai tietyissä tapauksissa myös tekijästä – nekin kun ovat keskenään kahdensuuntaisessa vuorovaikutuksessa, mutteivät kuitenkaan silti synonyymeja.

Menettelytapana voi tosin olla myös viisasta pyrkiä nousemaan henkilökemioiden yläpuolelle, koska jokaisesta löytyy kyllä sanomista, kun katsotaan, toimitaan tai ollaan riittävän tiiviisti. Lakataan olemasta kohteliaita ja aletaan olemaan omia oikeita itsejään, niin sanoakseni.

Sekä; missä vaiheessa oikeasti puhutaan jostain sellaisesta pyhästä, josta ei tehdä kompromisseja eli milloin tietää ettei enää koskaan tarvitse jotain tai jotakuta mihinkään? Niinpä. Jätäpä vannomatta, koskei sinulla oikeasti ole aavistustakaan kuinka kalliiksi tuo vielä käy ja anna myös jokaisen munata itse itsensä.

"Jätä vannomatta, koskei sinulla ole aavistustakaan kuinka kalliiksi tuo käy ja anna myös jokaisen munata itse itsensä."

Myös sitkuttelu, mutkuttelu ja mitäjossittelu tulee säästää omaksi henkiseksi taukojumpaksi toteutuneen todellisuuden edessä. Vasta sitä tarpeeksi harrastettuaan voi tulla valmiiksi saavuttaen mielenrauhan; hyväksyy tehneensä riittävästi tai ettei enempään vain ylletty. Ihminen ei ole kaikkivoipa eikä etenkään kaikkitietävä.

Ihminen on ensin lapsellinen, sitten pikkumainen ja hänestä voi tulla raadollinen. Käyttää julkista toimintaa tai vuorovaikutusta tekosyynä puhua henkilökohtaisuuksia; siitä huolimatta, vaikka ilmaisu niin kutsuttua tyyliä koskeekin. Tai määrittelee tapauskohtaisen toistumattomuuden kuin joku työoikeuden poissulkemisklausuuli.

Siltä osin, kun ei alunperinkin ollut liikkeellä pelkästään roikottaakseen mukana saadakseen nauraa tai – edes luullakseen – hyötyäkseen. Siksi on syytä osata sanoa hyvästi ettei sanoisi pahasti, sekä tehdä copy-delete-paste-publish. Antaa niiden luulla mitä luulevat, koska eivät ne sinua pysäytä – tuskin edes koskaan ohjailivatkaan.