Ja minähän en täällä turvallisuuspäälliköi, onneksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Kirkon pihalla näin tälläisen vartiointipalvelun todennusratkaisun.

Kylän ST1 -huoltoasemalla, mikä sijaitsee aivan valtatie 6:den varressa, oli ollut väitetty vahingonteko, joka on sittemmin uudelleenarvioitu varkauden yritykseksi. Julkaisivat oikein omine lupineen valvontakameran kuvia Facen puskiksessa ja pyysivät havaintoja. Onneksi minä en turvallisuuspäälliköi täällä.

Olen vilkaissut tuota huoltoasemaa aina sillointällöin syrjäsilmällä tankatessani ja ihmetellyt, että eikö Kontiolahtea ole muka vielä sähköistetty lainkaan; niin pimeänä se on iltaisin ollut. Vai kulkeeko täällä ehkä öisin joku jalkamies kello kaulassa sekä koppalakki päässä eikä muuta olekaan kuin aikaa pyöriä nurkissa?

Monen tunnin aikaikkuna teolle kertoo myös, että jos hälytysjärjestelmä ylipäätään oli olemassa; useampi kuin yksi ilmaisinryhmä oli puutteellinen. Onneksi oli sentään kalterit paikallaan ja lukkojakaan ei pystynyt avaamaan avaimettomasti, mutta olihan tämä kyllä silti aika matalan aidan veto.

"Eikö Kontiolahtea ole sähköistetty vai kulkeeko yössä koppalakkinen kellokaula, jolla ei muuta olekaan kuin aikaa?"

Väittäisin, etteivät asiat tästä ainakaan parantuneet. Annetussa poliisitiedotteessa nimenomaan sanottiin, jotta siitä tietävien tuli olla yhteydessä suoraan viranomaisiin vakiintuneiden kanavien kautta. Yllättyykö joku, jos sanon yhden kyläläisen väittävän jo – somejulkisesti – tietävänsä toisesta epäillystä?

Ei sitten tullut edes mieleen, että jokainen harkitsemattomasti julki päästetty tieto edesauttaa pakoilua, jälkikäteisselittämistä tai pahimmillaan mahdollistaa yrityksen vaikuttaa todistajaan? Tälläisen jutun esitutkinta jää enemmän kuin helposti toimittamatta, mutta jospa edes yritettäisiin olla tärvelemättä sen edellytyksiä ennalta.

Kyllä Pohjois-Karjalassakin joutaisi jo aloittaa lähipoliisitoiminta. Eivät kenttäpartiot koskaan jouda, jos mahdollisuuksia tekijöiden saamiseen verekseltään kiinni ei ole; ennaltaestävää toimintaa sekä rikostorjuntaa nämä jutut kiinnostavat suurinpiirtein yhtä vähän. Omaisuudensuojauksenkin suhteen tapaus taitaa ikävä kyllä olla edustava.

"Esitutkinta jää helposti toimittamatta, mutta jospa edes yritettäisiin olla tärvelemättä sen edellytykset ennalta."

Hankkiuduin elokuviin, jota tässä kylässä kutsutaan nimellä Iltakino ja paikka oli tietenkin Koulukeskuksen hukkaneliö, mihin tehtiin sittemmin auditorio. Luonnollisesti siitä aiheutui normaalimäärä sokkailua, koska jos Kontiolahden kulttuuri"palvelut" järjestää niin varmaa ei juuri ole muu kuin kaiken epävarmuus.

Ensin kävelin Keskuskadulta pääsisäänkäynnille tarkistaen mennessäni kaksi C-osan ovea, jotka olivat molemmat lukossa. Perille päästyäni havaitsin, että tietenkin kaikki neljä pääsisäänkäynnin ovea olivat suljetut. Siispä suunta kohti Mussukkakujan eli näyttämö- ja invasisäänkäyntiä.

Sisällä näkyi hupparihahmo, joka tuli puhutteluetäisyydelle, kun koputin ovilasiin. Hetken hän oli räpläävinään älypuhelintaan kuin oven olisi avaavinaan, mutta lopulta jouduin kiskomaan hänestä kaikki tiedot ulos tavoitteellisella keskustelulla. Oli kunnan palveluksessa ja takaa, että pääsisäänkäynti on nyt auki. Selvähän tuo.

"Iltakinossa sain kävellä reitin pääovi-invasisäänkäynti-pääovi yhteensä kolmeen kertaan, kiitos kulttuuri'palveluiden'."

Hah-hah-haa. Se viikko sitten etsitty juuri tuon oven vihreä hätäavausrasia, jollaisia näin korkean turvallisuuden ympäristöissä jo parikymmentä vuotta sitten, löytyi myös samalla; näkyi muuten paremmin ulos kuin sisään. No, toisaalta; tällä kertaa ehdin katsoa aivan rauhassa ympärilleni vailla ylimääräisiä häiriöääniä ihmisistä.

Elokuvan, nimeltään Veden vartijan – tuon epäjännittävän, puolijuonisen ja raivostuttavan pedagogisesti naiskuvaa rakentavan teoksen – paras puoli taisi olla ilmaisuus. Poislähtiessäni huomasin, että pääaulan ja Ohton aulan välinen invahissi on muuten uusittu enkä muista tuota tiloja jakavaa liukuoveakaan vanhastaan.

Hohhoijaa. Vielä jos toisessa päässä olisi samanlainen, että syntyisi auditorion koko kapasiteetille riittävä tila niin turvallisuuden edistys olisi melkoinen. Sen jälkeen ei puuttuisi kuin lukittava naulakkotila tai lokerikosto, mutta tämä nyt on jo niin pahasti toiveajattelua, ettei se ole edes enää oikeastaan hauskaakaan.

"Hah-hah-haa. Etsitty hätäavausrasia löytyi, pääoven invahissi oli uusittu enkä muista tuota tiloja jakavaa liukuoveakaan."

Vaatii omanlaistansa suunnittelutaidottomuutta, että ei älyä määritellä kulkuovia ja aukioloaikoja. Ne pitäisi lisäksi tiedottaa etukäteen materiaaleissa, joiden ei parane tulla jakoon minne sattuu eikä etenkään, kun kauden ensimmäinen elokuva on jo näytetty. Ellei tila riitä; ohjeet pannaan nettiin, mihin mainoksissa sitten viitataan.

Kuinka muuten liikuntaesteinen pääsee edes portaat ylös pääovelle, jonka vanhakin invahissi käynnistyi vain pelkkää päivätyötä tekevän vahtimestarin työpisteestä? Niinpä. Kyllä tuo on joku tavaranroudausnostin ja oikea invasisäänkäynti on Mussukkakujalta, mutta sinne pitäisi saada kouluajaksi poiskytkettävä ovikello.

Kytkin olisi lukkojen takana; samassa sähkökaapissa kuin valojen liiketunnistimien ohitus sekä auki pidettävien ovien ohjauskin ovat. Hah-hah-haa. Näkisipä vain. Paras onnistumisen mahdollisuus olisi kaiketi silloin, jos tämän tekisi salaa ja omine lupineen. Mikään näistä ei silti ole turha, luksus tai edes oikeasti vaikeaa toteuttaakaan.

"Kulkuovien ja aukioloaikojen määrittelemättömyys vaatii omanlaistansa suunnittelutaidottomuutta."

Ei käy? No, eilen olisi riittänyt, että olisi löytynyt kyllin johtamistaitoa määrätä se toinen henkilöresurssi passiin pääovelle jo kello 17.25:deksi. Jos siis ei pystytä myöntämään, että uudet korttilukot ovat surkeita; ne toimivat kyllä älypuhelimella, mutta eivät tee aikaohjauksia. Siltä osin, jos kyseisiä lukkoja osataan edes käyttää.

Kun osastointi on alkeellista, olemassaolevaakaan vähää ei hyödynnetä ja valvonta istuu salissa vieraiden kanssa, olisi vaikeuksien kerjäämistä pitää ulko-ovia koko ajan auki. Miten liene tuonkaan kanssa? Itse otin varmuudenvuoksi päällysvaatteet mukaani sisälle Ohto-auditorioon. Onneksi minä en turvallisuuspäälliköi täällä.

Ai kehittämisehdotus pitäisi tehdä. Höpöhöpö. Tilat ovat tärkeilevän opetuksen, haluajana olsi tyhjännyhjääjien ja tietämättömien vaihtuvien harjoittelijoiden kulttuuri sekä toteuttajana tekniikan pellepeloton. Kuka niissä tilaisuuksissa edes käy? Parikymmentä keskimäärin 70-vuotiasta boomeria, joille käy mikä tahansa.