Pamin niin kutsuttu turvallisuusalan koulutusuudistus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jos et tiennyt; vartija ja järjestyksenvalvoja ovat työntekijöitä. Heitä edustaa sopimusalatoimikuntaan, ammattiosastoihin sekä Turvaan jakautuva Palvelualojen ammattiliitto Pam. 2022 päälle pamahti skandaali, jota yritetään hoitaa sisäministeriön arviointityöryhmällä, jolle Pam teki esityksen.

Mokomasta en tiennyt mitään. Ohi meni kuin Turvan työrauhavetoomus yksipalstaisena Kannelmäkeläisessä tai Vartioliikkeiden liiton nettisivujen julkilausuma; se lillui siis sattumalta vastaani printti-Viikko Pohjois-Karjalassa. Kokopitkä kymmensivuinen PDF on tässä; sikäli, jos kiinnostaa. Huokaus.

Olen pettynyt. Tämähän on kuin ysärin hien- sekä pierunhajuinen vartiokoppikeskustelu porttivartijan ja autopiirivartijan välillä, minkä hengenlennon kaari tiivistyi hokemaan, ettei ensinmainittu tee vartijavaltuuksilla mitään. Voi hyvä tavaton sentään. Ei sentään, että kenen työ on ”oikeasti tärkeää”?

"Pamin esitys työryhmälle meni minulta ohi kuin Turvan työrauhavetoomus ja Vartioliikkeiden liiton julkilausuma."  

Edes sitä ilmeistä epäkohtaa ei saatu esille, että turvallisuusalan ammattitutkintoa ja sen vartijan peruskoulutus -nimistä toisinaan osatutkinnoksikin mainittua kahden moduulin kokonaisuutta väärinkäytetään yleisesti. Pitikö muka uutena alalle haikaavien pikkutyttöjen sekä -poikien käydä se? Eipä tainnut, pilkisti sentään rivinvälistä.

Sellaisen liikealan tai ammattikunnan kanssa ei pidä mitään sopia, mitkä eivät edes huolehtineet omasta pätevyydestään, koska tällöin niiltä todistettavasti puuttuu ammatti-identiteetti. Tämä on ainoa mahdollinen johtopäätös, kun töissä on aina ollut ja tulee kaiketi vastakin olemaan pelkät perusopetuksen sekä minimikurssit käyneitä.

Tätä hälyttävän suurta perusongelmaa tarkoitan, kun sanon ettei alan koulutus ole muuttunut miksikään sitten vuoden 1978 Vartioimisliikekomitean, jolloin syntyi usein pilkkaamani kolme temppua ja viisi pykälää -malli. Hölihöli sekä pölipöli kaikille Polamkin ”molempien oikeuksien kandeille”, jotka tästä aina toisin länkyttävät.

 "Töissä on aina ollut ja tulee kaiketi vastakin olemaan pelkät perusopetuksen sekä minimikurssit käyneitä."

Palvelualojen ammattiliitto on muistionsa perusteella päättäen sitä mieltä, että kaikkien vartijoiden ja järjestyksenvalvojien ei tarvitse jatkossa olla turvallisuusalan perustutkinnon käyneitä, mikä on vääryys. 90%:in tutkinnonsuoritustavoitteensa taas on romantisoivaa roskaa, joka on kuollut kuin tapa pitää tutkintomerkkiä olkapoletissa.

Niinikään; kuka edes edustaa turvallisuusalan toimihenkilöitä ja ylempiä toimihenkilöitä? Ei ainakaan Pam. Onko niiksi muka joku hyväksyntä, jota haettaessa kontrolloidaan onko turvallisuusvalvojan erikoisammatti- tai turvallisuusalan tradenomitutkinto suoritettu? Ei ole. Näin linjattiin näin jo vuonna 1983.

Kuriositeettina voisin heittää tähän sellaisen välivitsin, että muistaakseni jo mainittu komitea oli alunperin sitä mieltä, jottei koulutusvaatimusta pidä ulottaa vastaavaan hoitajaan, joka oli suorittanut OTK:n yliopistossa. Näin kävi siksi, koska koko titteli periaatteineen kopioitiin suoraan kiinteistönvälitysliikkeiden sääntelystä.

"90%:in tutkinnonsuoritustavoite on romantisoivaa roskaa, joka on kuollut kuin tapa pitää tutkintomerkkiä olkapoletissa."

Niinpäniin. Päästään todellisuuteen, jossa yksintyöskentelevät ja itse ammattinsa keksimään joutuneet koettavat selviytyä kevyessä suojavarustuksessa sekä viimeksi 1990-luvulla riittänein voimankäyttövälinein. Kun kaikki ympärillään joko vastustavat, vähättelevät, yrittävät hyväksikäyttää tai ovat välinpitämättömiä.

Todellisuuteen, jossa on enemmän kuin helppo mennä vinoon ja väärään, koska on vastuussa liian paljosta vähällä valvonnalla. Parhaimmillaankin voidaan katsoa, että onnistuminen perustuu noin puoleksi sattumaan eikä tämä ole hyväksyttävä asiaintila. Parempaa tosin ei kukaan edes oikeasti haluakaan; sen kertoi Pamkin nyt.

Vartijan odotetaan todellisuudessa olevan helppo, hyväkäytöksinen ja tottelevainen juoksuhenkilö, jonka merkitys turvallisuudelle on ennaltaehkäisyssä, sekä sujuvassa kyvyssä perääntyä paeten paikalta oikealla hetkellä. Minä en näin ajattele enkä sitä hyväksy, mutta pokkani ei pidä enää vaieta ilmeisestä.

"Vartijalta odotetaan hyvää käytöstä ja tottelevaisuutta. Olevan juoksuhenkilö, joka perääntyy sekä pakenee paikalta."

Niin; mikähän prosentti alallaolijoista kaikkiaan olisi sitten niitä ”oikeita vartijoita ja järjestyksenvalvoja”? Se on melkein yhtä hyvä kysymys kuin että ketkä pannaan pois, jos oheistyöt kielletään(hahahhaa) tai tehdään riittävän kalliiksi? Ei näin Pam; tällälailla ei alan tulevaisuudesta kovinkaan kaksista tule.

Olen avoimesti epäilevä ja kyyninen; en tule tukemaan enkä hyväksymään mitään ”uudistetaan kaikki vaan ei muuteta mitään” -uudistusta, jollainen näköjään on tulollaan. Kulutin riittävän monta vuotta omasta arvostani kamppailevana duunarina ja sitten ammattilehden toimittajana, jotta usko hyvään sekä suuriin puheisiin loppuivat.

Aiemmin olen ollut sitä mieltä, että vartijan ja järjestyksenvalvojan tärkein ominaisuus oli ylpeys, josta lähtee räjähtävä energia puuttua asioihin. Sitä on vaikea opettaa, jos on alalle kuulumaton nyhverönyyssönen, mutta minkä saa kyllä pois nöyryyttäen, rangaisten ja vähätellen. Sitäkö tässä nyt ihan todensanoen haetaan?

"Ylpeyttä räjähtävän energian kera on vaikea opettaa, jos käsissä on alalle kuulumaton nyhverönyyssönen."  

Muuttuvatko turvallisuusalan työntekijät häviäjiksi, jotka eivät saa, kykene eivätkä uskallakaan tehdä työn toden ytimen muodostavia oikeustoimia(estää pääsy, poistaa, ottaa kiinni, tehdä turvallisuustarkastus tai käyttää voimakeinoja), jotka laki ainakin vielä tänään mahdollistaa? Oikeasti polarisoituneista yhteiskunnista löytyvät sellaisetkin.

Kuinka hitossa TYÖNTEKIJÖITÄ EDUSTAVA järjestö voi – yleensäkin – ajaa tuollaista politiikkaa ja mistä se voi – erityisesti – tietää niitä voittajia koskaan tulevankaan? Tälläinen edunvalvonta on kovan riskin peliä, jossa toimitsijatkin voivat päätyä kadulle järjestämään megafoni yhdessä ja älypuhelin toisessa kädessä. Jos pääsi unohtumaan.

Vieläkö Palvelualojen ammattiliiton strateginen tavoite on työväenehtoinen yhteiskunta, jota ajetaan vähän kerrassaan hivuttaen? Saaden kuitenkin aina vain itse turpaansa välittömästi seuraavassa vastaiskussa ja päätyen sen jälkeen käymään vuosien näännyttämissodan, jottei marginalisoituisi. Aivan niin. Olin siellä minäkin. Muistan kyllä.

                                                             ****  

Lopuksi; tsemppiä vast’ikään alkaneisiin tes-neuvotteluihin niin toimitsijoille, luottamushenkilöille kuin aktiiveillekin. Ai, et tiedä mikä se sellainen työehtosopimus onkaan? Olen niin kovin pahoillani puolestasi.