Oikeus tulla unohdetuksi

Ah kuinka ihqua, että helsinkisen vartiotoimiston yövuoroinen sisällä työntekoa esittävä googlettelee huvikseen ja päätyy minun blogiini. Toivottavasti emme ole vanhoja tuttuja; kaikenmieluiten emme ole koskaan tavanneetkaan ja näin asiat ovat vastakin. Sellaista oikeutta tulla unohdetuksi minä toivon itselleni.

Mutta on aiheeseen muitakin avauksia; esimerkiksi Politicon Shafer summaa aivan oikein, ettei ongelma ole rikostoimittaminen sinänsä vaan sen luokattoman huono laatu. Vahvan lehdistöperinteen avoin yhteiskuntakaan ei vielä silti ole mikään utopia. Loppuunseuraamisvelvoite journalismin etiikan osana on tärkeä laatuasia.

Niin, avoimessa yhteiskunnassahan rikos- ja säilöönpanoilmoitus tulevat julkisiksi asiakirjoiksi heti kun ne on laadittu eikä tunnistusvalokuvaakaan tarvitse odottaa pitkään. Ei tule heti ajatelluksi, että tiedon ylenmääräinen saatavuus huonontaa journalismin laatua; ajaa toimituksellisen tilan täyteen halvalla tuotettua sälää.

"Ei tule heti ajatelluksi, että tiedon saatavuus huonontaa journalismin laatua; täyttää lehden halvalla tuotetulla sälällä."

Oikeudellisesti hereillä olevissa taloissa onkin viimeaikoina alettu saatella tuota sälää vastuuvapauslausekkeella: rikossyytteistä usein luovutaan ja niitä lievennetään tai jätetään nostamatta. Siis; älä syytä meitä, koskemme tehneet elettäkään selvittääksemme kuinka lopulta kävi, jos mokomaan pystyisimmekään?

No, osataanhan Suomessakin. Monastiko jutusta jätetään nimet pois ja se raportoidaan mahdollisimman ympäripyöreästi, jotta klikkaukset saatuaan asia unohtuisi? Luonnollisesti; vilkas vaan laadultaan vaihteleva viranomaistiedotus edesauttaa tässä kehityksessä. Ja siitä huolimatta nettietsivät pystyvät vainoamaan ihmisiä.

Mutta eihän vallan vastuuseen perääminen ole vainoamista! Siksihän tätä työtä tehdään, koska yleisöllä on oikeus tietää mitä yhteiskunnassa tapahtuu; journalistin tulee antaa sille tosiasioihin perustuvan tasapainoisen maailmankuvan rakennusaineet. Nojoo, sitten kouluttaja ynnä konepistoolimies kohelsivat Kajaanissa.

"Hereillä olevissa taloissa sälää on nyttemmin alettu saatella Älä syytä meitä    -vastuuvapauslausekkeella."

Kuinka ihmeessä yleisö tietäisi tuosta kuvauksesta, että toimiiko aseensäilytys maamme poliisiasemilla tai onko kenttäkouluttajajärjestelmä minkään arvoinen? Koska; kyllähän muussa tapauksessa tässä jutussa siirretään aika isoa tunturia tai vaaraa toiseen paikkaan, yksi kenttälapiollinen kerrallaan. Syyttäjän sanominen ei ole uutinen!

Sillä voi olla seurauksensa. Jospa joku haavoittuu, vammautuu iäkseen tai kuolee kentälle, koska tosipaikassa tukiasemiehen konepistoolin piipusta lensi pelkkiä huomiovärisiä saippualuoteja? Voihan tämä olla myös...hahahaa...alkulaukaus sille, että partioautoihin aletaan vaatia useita tappavia tukiaseita.

Tarpeellisempia olisivat keskipitkään matkaan yltävät ei-tappavat välineet, mutta maassa missä poliisi vuosittain ampuu vain niin-ja-niin-harvoin; aiheesta pystytään tuskin edes keskustelemaan. Tai sitten poliisi voisi yksinkertaisesti myöntää oman huolimattomuutensa ja osaamattomuutensa. Sekö tässä kaikkein kamalinta onkin?

"Toimiiko poliisiasemien asesäilytys tai minkä arvoinen kenttäkouluttajajärjestelmä oikeasti on? Pahempaakin voisi sattua."

Mitä minuun tulee; olin luonnollisesti jo vuosia sitten sitä mieltä, että voin vastaavana toimittajana ja julkaisijana tehdä päätöksen verkkoaineiston poistamisesta, jos sitä perustellusti pyydetään. Vaikka Usein Kysytyissä Kysymyksissä oli tähän ihan selvät ohjeet, yllättänen tuskin ketään, kun sanon pyyntöjä tulleen yhteensä nolla kappaletta.

Siispä; niin kutsuttu digitaalinen maine tai yksityisyydensuoja muuttuvat kiusallisen helposti yksilön perusoikeudesta asiantuntijoiden ja kamppailijoiden ansaintalogiikaksi, mikä rinnastaa journalismin tietoverkko- ja sisältöbisnekseen. Tämä on melko paha moka tienaajilta, mutta ei journalismikaan ole täysin viaton asiaintilaan.

Ollaanko todellakin välittämässä tietoa, mahdollistamassa moni-ilmeinen ja -ääninen itseilmaisu sekä rakentamassa maailmankuvaa? Puhutaanhan liberaalista yhteiskunnastakin, mutta kukaan ei tiedä mitä se tarkoittaa. Heh, sehän on kuin Vihreiden politiikka; ne ovat samanlaisia hyvinvointivaltion romuttajia kuin toisetkin.