Suuret puheet ja pienet vehkeet, mutta asenne kohdallaan?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tuli ilmoituksen perusteella haettua työpaikkaa sähköpostitse, kuten ohje kuului. Vuosi ja viisi kuukautta tästä sain automaattitiedon viestini poistamisesta lukemattomana. Ja nyt; yksi kuukausi, kolme viikkoa sekä neljä päivää tämän jälkeen, sama työpaikka on taas avoimena. Siinäpä on asenne kohdallaan!

Arvasin kyllä jo ihan itse, että rannalle jäin. Valintailmoitus jäi tulematta, mitään relevantteja työntekoon tavanomaisesti liittyviä ilmiöitä ei ollut ja seurasi hiljaisuus. Todenpuhuen; unohdin koko asian, koska onhan tässä elämässä muutakin tekemistä. Ei ole tapana jäädä pidempiä aikoja vellomaan yksittäiseen vastoinkäymiseen.

No, kuvitelkaapa yllätykseni, kun näillä lumin iltana eräänä ruokakaupasta palasin ja läppärini avasin; tarkistaakseni joko joutaisin kotihommiin siltä päivältä. Ruutuun pamahti jo mainittu ilmoitus! Otin tuosta kovasti persoonallisesta Fuck Yousta niin reippaasti itseeni, että tein valituksen toimitusjohtajalle ja konsernijohtoonkin.

"Arvasin jo ihan itse, että jäin rannalle, mutta otin kovasti persoonallisesta Fuck Yousta itseeni ja tein siitä valituksen."

Onhan tämä jo aika törkeää; eivät osaa edes sähköpostia käyttää! Tiivistetysti tapahtui seuraavaa. Esimiestoimihenkilö selvitti lukeneensa viestini ja pitäneensä sen tallessa, toimitusjohtaja pahoitteli syntynyttä väärää kuvaa; liiketoiminnan johtaja katsoi ettei itsellään ollut tarvetta osallistua keskusteluun, koska kaksi alaistaan hoiti jo asiaa.

Mokomasta en olisi välittänyt sanallakaan mainita, mutta tosiaan äsken lehdet luettuani näin, että sama työpaikka on taas auki. Porukkaa tulee ja menee koko ajan; harva jää eikä kukaan tule toiste. Iltakävelylläni ajattelin, että näemmä tässä suurten puheiden mutta pienten vehkeiden maakunnassa asenteet ovat aivan omaa luokkaansa.

Teettävät epävarmaa keikkatyötä, mutta pitäisi olla omat autot, kalustot ja joko elämä valmis tai ainakin selvät sävelet tulevaisuudestaan. Ei tuohon hommaan eikä noilla ehdoilla aleta kuin harrastukseksi, nurkkapatriotismista, täydentääkseen tulojaan tai saadakseen sanoa olleensa. Minun tekosyyni olisi ollut toiseksiviimeinen.

"Sama työpaikka on taas auki. Porukkaa tulee ja menee koko ajan; harva jää eikä kukaan tule toiste. Asenne kohdallaan!"

Olen kuitenkin tähän ikään mennessä oppinut, että ikinä ei pidä ottaa väkisin tai maksaa Siitä. Ihan sama; puhutaanko Siitä vai jostain aivan muusta. Pitää osata asettaa päämäärät tärkeysjärjestykseen ja arvioida kannattaako panna palamaan tuo määrä rahkeita tämä lopputulos saavuttaakseen. Ihmisyys on rajallista.

Niinno; jos on sensortin Miun Työ -ihminen, kuten muuan toivottavasti kohtaeläköityvä haalaripelle jossain aivan toisaalla, työnteko on henki ja elämä. Ehkä se on jo pikemminkin henkilökohtainen ongelma? Kaikennäköisiä suhteilla töihin päässeitä epäpäteviä ihmistenkohtaamisrajoitteisia ösähteleviä puolihulluja sitä näkeekin.

Kuinka ollakaan; hänelläkin oli aina omasta mielestään asenne kohdallaan, mutta jostain kumman syystä niitä vaikeuksia aina vain siunaantui. Nyt saattaa sanoa, että kaikesta mellastuksesta ja ilotulituksesta huolimatta tuo eläjä on kuin kotonaan siinä luontotyypissä missä vaikuttaa. Ihmisillä on vain ansaitsemansa ja niin edelleen.

"Hänelläkin oli omasta mielestään asenne kohdallaan, mutta silti niitä vaikeuksia aina vain jostain syystä siunaantui."

Tämänviikkoinen muistiinpanoni niin sanottujen hyvien neuvojen antajista on tavallaan saman aiheen jatkumoa. Kaikkihan sen tietävät, että jos sellaisella riittäisivät pälli, rahat JA munat; ei tämä tyytyisi sivusta huuteluun vaan löisi kilpailijan laudalta tekemällä itse paremmin. Löytyneeköhän yhtäkään kolmesta; epäilen, ettei?

Kun se vain on niin, että eivät useat miehet voi olla yhden hevosen isäntänä samaan aikaan; siitä ei synny kuin sekaannus ja loputon hammastenkiristely. Mikä on mokoman esiintymisen tarkoitus; mitä yritetään aikaansaada? Jottei oltu ihan vain röyhkeitä, sotkettu asiat sekä nyt peitellään jälkiään ”uutta normaalia” luoden.

Halutaan seuraa, jutella, tehdä itsensä merkitykselliseksi, hyötyä, olla vähäniinku mukana tai mahtailla, mutta kaikki kaikkinensa; tosipaikassa juostaan karkuun/sotku jää muiden siivottavaksi. Draamaa löytyy kaikkialta maastamme, mutta tässä suurten puheiden vaan pienten vehkeiden maakunnassa sekin on täysin omaa luokkaansa.

                                                                ***

On Agricolan eli Suomen kielen päivä; sen kunniaksi päättänen toteamukseen, että koskaan en ole tavannut verbaalisesti lahjatonta karjalaista, mutta muulla tavalla lahjattomia on kyllä nähty sen edestäkin.