Poliisin tarpeetko ratkaisevat kuulustelujen tallentamisen?

Toki. Onhan Suomi pieni maa, rahkeita vähän ja kaikki tuntevat toisensa; tämä aiheuttaa ajoin suorastaan naurettavaa mielipiteenkapeutta sekä hienotunteisuutta. Mutta kyllä Pekka Lehtisen Julia Korkman -haastattelu keskiviikkoiseen MTV:n Rikospaikka -ohjelmaan oli silti omansorttisensa yliveto.

Siis, voiko joku tosiaan sanoa valtakunnan pääsarjan eetterimediassa, että poliisin tarve saada palautetta kuulustelutaidoistaan ja osoittaa itseensä kohdistuvat syytökset vääriksi on yhteiskunnallisesti merkittävä kysymys? Kirjoittaisin seuraavaksi, että tämä on käsittämätöntä, jos havainto ei toisaalta olisi myös erittäin tavanomainen.

Minun maailmankuvaani yhtenä osana kuuluvan yhteiskuntakäsityksen mukaan; kansa, valtioksi yhtymällä, järjestää esimerkiksi muttei ainoastaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen sekä oikeudenhoidon. Yksi toimenpide monista tavoitteen saavuttamiseksi on valtuuttaa, varustaa ja rahoittaa poliisia.

"Onko poliisin tarve palautteeseen ja syytöksiltä puolustautumiseen yhteiskunnallisesti merkittävä kysymys?"

Poliisi on olemassa kansaa varten eikä päinvastoin. Asiat eivät siksi ainakaan voi olla niin, että jotkut kansalaiset ovat velvolliset esiintymään rikollisesti, jotta poliisi saisi kokea olemassaolonsa tarkoitukselliseksi heidän kanssaan leikkimällä. Mikä osa ylläkäyvästä on liian vaikeaa ymmärtää tai mahdotonta hyväksyä?

Jos on syytä epäillä rikosta ja asian selvittäminen vaatii kuulustelun toimittamista, on itsestäänselvä, että poliisin oikeus kuulustella ja päättää syntyvän tallenteen kohtalosta eivät voi olla ainoita huomioonotettavia asioita. Tosiaan, onhan toiminnan laatu hieman kehittynyt sitten ensimmäisen Suomessa koskaan pidetyn kuulustelun.

Minä kutsun nykyistä esitutkintaa paperitaktiseksi pelleilyksi, koska edistys ei juurikaan näy. Mitä kiittämistä on vuosikymmenten mittaan tulleissa määräyksissä tai kielloissa, jos poliisi voi yhä käyttäytyä kuinka huvittaa? Ja kirjoittaa pöytäkirjaan mitä haluaa? Jos vielä on saatavilla toinen poliisi todistajaksi, kaikki on hyväksyttävää.

"Poliisi on olemassa kansaa varten eikä päinvastoin. Mikä tässä on liian vaikeaa ymmärtää tai mahdotonta hyväksyä?"

Tapa jossa kuultava puhuu ja poliisi kirjoittaa on jäänne niiltä ajoilta, kun pöytäkirjaksi kelpasi mikä hyvänsä tupakka-askin takakansi ja vihreän veran äärellä luettiin vain puhtaaksikirjoitettuja konsepteja. Väitän, että poliisille epäsuorasti syntyvä mahdollisuus kuultavan puheiden editointiin on poisviskattava arvoton perinne.

Mitä sitten, jos kuultava puhuu ummetlammet; konstaapeli on hyvä ja kysyy täydentävän kysymyksen. Sekä; jos puheessa lipsahtavat salassapidettävät tiedot, vihjailut ja johdattelut ovat todellinen laatuongelma, jota paperista luopuminen pahentaa – poliisihallinto voi kouluttaa ne pois. Onko poliisilla jotain salattavaa?

Vaikuttaa nimittäin, että on. Jo yksin kuulustelu -sana on kaiku ajoilta, jotka kuuluvat historiankirjojen sivuille ja museon vitriiniin. Kuuleminen tai haastattelu olisivat paremmin oikeusvaltioon sopivia käsitteitä. Eikä sekään ole mistään kotoisin, että pääsääntöisesti ne toimitetaan yhden tai kahden poliisin ja kuultavan kokoonpanolla.

"Kauan sitten vihreän veran äärellä ei edes luettu kuulustelupöytäkirjoja vaan niiden puhtaaksikirjoitettuja konsepteja."

Juu. Johan monta vuosikymmentä kuulusteluun on voinut tuoda mukanaan oman todistajan ja asianajajan, mutta siinä kuin mahdollisuuskin toimia näin jää omaksi selvitettäväksi; tilaisuus tallennetaan poliisin kirjaamana ja jää pitkäksi aikaa salaiseksi. Älköön erehdyttäkö; jokapaikkaan videoimaan änkeäviä häiriköitä en silti sympatisoi.

Onko esitutkintasalaisuudella sama arvo nyt kuin ihanneyhteiskunnassa; kaikkihan tietävät, että jutut tulevat oikeuteen vasta vuosien päästä ellei leivätöntä pöytää kateta tutkintavankina istuvalle suurrikolliselle? Juu, eihän todistajankaan kertomusta voi suoraan nettiin lyödä, mutta vertailtavuuden säilyttäminen vaikuttaa tekosyyltä.

Maailmallisesti valehteleva, painostava tai jopa kiduttava poliisi on paljastuttuaan saanut kurinpalautuksen tiukentuvien sääntöjen kautta; tyydymmekö me Suomessa leimaamaan vastaavat kertomukset pelkiksi linnajuoruiksi? Jos meillä on niin hyvä poliisi kuin luulemme, se kestää kyllä kuulustelujen audio- tai videotallennuksenkin.