Sananvapaus painaa kuin kivi ja polttaa kuin tuli

(Kuva: Jari Kähkönen)

Eikö olekin huvittavaa, että sananvapaudesta keskustellaan tätänykyä paljon, mutta yleensä aina maksimaalisen arvottomissa ja vaikeastiymmärrettävissä merkeissä? Niinno, enempäähän ei toki sovi odottaakaan suomalaisilta, joiden perusoikeuskäsitys sekä etenkin toteutuksen historia on lyhyesti sanottuna nolo.

Miten se vitsi Riku Neuvosen sananvapauskirjassa taas menikään? Että ensin perusoikeudet sivuutettiin täysin suomalaisessa oikeuskäytännössä ja nyttemmin niihin viitataan lähinnä kintaalla. Sellaistahan se tuppaa olemaan tämä elo suomalainen; valta edellä tai vallasta käsin alaspäinkatsoen mennään.

En välittäisi, mutta mieleeni muistui nyt sekin kerta, kun työsuojelu-ukkona tinkasin esimiehentapaisen kanssa työsuojeluvälineistä. Kantani oli ollut, että jos ei tule niin edustetut pitävät mielessään työntekijän lakimääräisen oikeuden pidättäytyä vaarallisesta työstä. Kuinka vaikea on olla telomatta itseään?

"Sananvapaudesta keskustellaan tätänykyä paljon, mutta maksimaalisen arvottomissa ja vaikeastiymmärrettävissä merkeissä."

No, sehän häkellytti tietysti aivan mahdottomasti edustettuja. Vaikka sanat olivat allekirjoitettuna paperilla, kukaan ei tullut puhumaan minulle mitään. Heh, ohjeita kuulemma antavat vain esimiehet; sitten se selitti ettei voimankäyttöväline voi muka olla työsuojeluväline, mutta ei itse erota sumutinta pampusta.

Olen myöhemmin lukenut Locken semanttisesta dogmaattisuudesta, sekä kuinka Descarteskin jo esipuheessa varoitteli yksittäisillä sanoilla hupailun arvottomuudesta; nyt olen sitä mieltä, että ihminen ymmärtää mitä hän haluaakin ymmärtää. Oikeus, totuus ja ihmisarvo eivät nousse kovin korkealle tärkeysjärjestyksessä.

Ihminen haluaa turvallisuudentunnetta, joukkoon kuulumista ja mielihyvää. Taas muistan senkin kerran, kun lauantain päivävuorossa menin vartiokierroksella sisään rakennukseen. Firman kulkuluvat olivat mitä olivat ja tiesin sen jo ennestään, joten en kysynyt sellaista tapaamaltani, mutta hänelle nyt jo katsekin taisi olla liikaa. 

"Ihminen ymmärtää mitä haluaa ymmärtää. Oikeus, totuus ja ihmisarvo eivät nousse kovin korkealle tärkeysjärjestyksessä."

Lajitoveri parahti:”Sähän katsot mua niinkuin mä en kuuluiskaan kalustoon.” Olin totisen virallinen kaksikymppinen enkä vastannut mitään, koska en yksinkertaisesti osannut suhtautua mitenkään tähän ulossulkemis- tai jopa syrjintäkokemukseen. Mielestäni sellainen kannanotto ei ollut vartijan tehtävä.

Ihmisen pitäisi nimittäin tietää itse missä on ja minkä takia. Sekä; mikäli huomaa olevansa jossain minne ei kuulu tai on siellä olonsa tarkoituksen saavuttanut, poistuu paikalta omia aikojaan ja omalla päätöksellään. Minulle tämä on itsestäänselvyys, mutta käsitän ettei näin suinkaan ole kaikille; senverran ihmisluontoa tunnen.

Olisikin huomattavasti helpompaa tuntea myötätuntoa sanankapeudesta nillittäjään, jos sanomisella olisi jotain yleisempää merkitystä tai sisältö kiinnostaa muitakin kuin sanojaa itse. Älä tunge satunnaisten ihmisten satunnaisiin keskusteluihin sen paremmin vaihtamaan puheenaihetta mieleiseksesi kuin puhumaan itsestäsikään.

"Sanankapeudesta nillittäjä: onko sanomisellasi jokin yleisempi merkitys ja ketä sanojesi pitäisi kiinnostaa?"

Niinikään; vältä virallisen oikean totuuden opettamista, koska todellisuudessahan kyse on vain heikosti peitellystä pyrkimyksestä käyttää valtaa kanssaihmiseesi. Älä aliarvioi ihmisluonnon häilyvyyttä; jos joku muuttaa mielipidettään sinun viehätysvoimastasi, hän voi kohta olla päinvastaista mieltä mistä syystä hyvänsä.

Jokaisella on siis joka asiaan aina vähintään kaksi mielipidettä, jotta voi sujuvasti olla yksimielinen sillä hetkellä edessään olevan kanssa. Miksi luulette Tolkun Ihmisyyden elävän yhä kökköydestään huolimatta? No, koska käsittteen takana piileksien jokainen voi kuvitella itsensä enemmistöksi, jonka kanssa muut ovat samaa mieltä.

Siksi tarvitaan perusoikeuksia kuten esimerkiksi sananvapaus, mutta tulee muistaa ettei kenenkään tarvitse vastaanottaa, ymmärtää, levittää tai kustantaa niitä vapaita sanoja. Sekä, kai te nyt jo tämän tiesitte itsekin; sananvapaus tarkoittaa ennakkosensuurin kieltoa, mutta ei takaa jälkikäteista vastuuvapautta?

"Miksi Tolkun Ihmisyys elää yhä kökköydestään huolimatta? Jokainen voi kuvitella muodostavansa enemmistön."

Siispä; kuinka suuren loukkauksen sinä koet, jos joku on erimielinen, toisuskoinen tai hänellä on muu vakaumus kuin itselläsi? Kyllä näitä yhtenäiskulttuurin päänsisäisesti homogenoimia onnettomia löytyy yhä; on vain uskottava ettei tule olettaa eikä tuputtaakaan mitään. Kaikilla ihmisillä on yhtäläinen ja jakamaton ihmisarvo.

Vai onko? Jos sama ihonväri, uskonto tai äidinkieli eivät takaa samanmielisyyttä; sopii kysyä, että mitkä käsitteet ovat todellisuudessa yhteisesti jaettuja. Sietämättömyyttä ei siedetä eikä suvaitsemattomuutta suvaita, koska ihmisarvo ei oikeuta käyttäytymään sopimattomasti. Ihminen ja teot ovat eri asioita; rikkomuksista tulee seurauksia.

Nämä ovat ihmismäisen käyttäytymisen alkeita, jotka jokaisen piti oppia viimeistään varhaiskasvatuksessa; sikäli, kun ne eivät tule jo kotoa. Jahka tässä tulee toistuvasti vaikeuksia; on jossain oikeustieteen ja oikeuspsykiatrian välillä oleva kysymys, että mitä tällöin tulee tehdä. Ainakaan ei pidä terapoida itseään politiikalla tai julkisuudella.

"Kuinka suuren loukkauksen sinä koet, jos joku on erimielinen, toisuskoinen tai hänellä on muu vakaumus kuin itselläsi?"

Niinno, jos hyvät ihmiset tekisivät aina vain hyviä tekoja; vähissäpä olisivat tämän maailman ongelmat. Siinäkin on jo kyllin, että edes estettäisiin pahoja tekemästä pahoja tekoja. Sinä siis saatat kuulua enemmistöön, olla oikeassa tai yhtenä harvoista säilyit toimintakykyisenä; mutta, et silti saa loukata kanssaihmisesi ihmisarvoa.

Julkipuhujana ja -kirjoittajana tästä on pidettävä erityisen tarkasti kiinni, koska vastuu on iso; moni odottaa käsilläolevan asian myönteistä ratkaisua kohdallaan, mutta päätöksenteon välttämättömyys ei oikeuta sortamaan ketään sen varjolla. Ole varovainen; sananvapaus painaa kuin kivi ja polttaa kuin tuli. 

Toisinajatteluun eli polemisoinnin, jankuttamisen tai vastaan taistelemisen oikeutukseen ei taida olla mitään säännöstöä eikä tarkastuslistaa. On satsattava rohkeuteen, arvostelukykyyn, tietoon ja vilpittömään mieleen; jos yksikään neljästä uupuu, ollaan mahdollisesta puitteiden prameudesta huolimatta pahanteossa.