Pakolla mennään

(Kuva: Jari Kähkönen) Tuttua huttua; suunta on selvä sosiaali- ja työllisyyspolitiikassa.

Valtiovarainministeriön virkamiesesitys työllisten lisäämiseksi on tuttua huttua. Kyllä työssä pakottamalla pysytään ja työttömyysetuudelta poistutaan; se on annostelusta kiinni. Sitä minä tässä vain bloggaan, että miksei pakoteta kohtelemaan työssäolevia asiallisesti ja ottamaan työttömiä ihmisiä töihin?

Valitettavasti valtio ei nykyisen Suomen oikeusjärjestelmän vallitessa oikeasti pysty pakottamaan ketään pysymään työssä. Jos turvalliset menetelmät työnteon vähentämiseen, tauon pitämiseen tai ennenaikaiseen työelämästä poistumiseen hävitetään, tarvitsijat heitetään ulos epäseremoniallisesti ja hienostelematta.

Jälleen kerran ei vain haluta uskoa, että politiikka on mahdollisen taiteena rajatonta, mutta ihmisyys on rajallista. Ihmisellä on määränsä esimerkiksi jaksamisessa, terveydessä ja oppimiskyvyssä. Miksi ihmeessä työelämässä olisi säkenöivä voima, joka nollaa niin olleen kuin tulleenkin; saaden koskettamansa kestämään ikuisuuden?

Työelämässä tehdään aina kahtiajakoja; puhuttaessa vanhoista, yhdet ohjataan siististi kaikkensa antaneina autuuteen ja toiset saavat rumasti potkut pärstäkerroinpohjalta. Oikeuteen voi haastaa, mutta ei irtisanomista peruta eikä työsuhdetta palauteta; se on pelkkää retoriikkaa: asianajaja hoputtaa jo, korvauksiin.

"Jos työnteon vähentäminen tai tauko ei enää ole mahdollista, heitetään ulos epäseremoniallisesti ja hienostelematta."

Kyllä tämä valtiovarainministeriön virkamiesesityksen kohta on kylmästi tähdätty nostattamaan ikääntyneiden työntekijöiden irtisanomispiikki, jonka laudalta lyömät putoavat senjälkeen huomattavasti ikävämpiin hommiin ja huonompiin etuihin. Miksi muka ei Suomessa, kun kerran on kaikkialla muuallakin pudottu jo kohta 50 vuotta?

Se on työelämän uusjakoa, joka on maailmallisesti tunnettu hyvinvointivaltion jälkeisen politiikan osanen; muut kaksi kärjessä ovat yksityistäminen ja sääntelynpurku sekä sosiaaliturvan romutus. Koska, kai nyt sen tajuat, että h-sana oli pelkkä poliittiseen tarkotuksenmukaisuuteen perustunut määräaikainen projekti?

Seuraavaksi esitys surkeuttaa ansiosidonnaista työttömyysturvaa, jotta sillä sinnittelevät pelästytettäisiin ja nöyryytettäisiin ottamaan vastaan huonompikin jobi. Näin siksi, koska sen syntysyyhän oli tasan päinvastainen; piti lisätä tuottavuutta koko yhteiskunnassa. Vast’edes; duunarit älköön vaivautuko. Eläkkeellekään. Jos sellaista sattuvat saamaan.

"Tämä on työelämän uusjakoa, joka on maailmallisesti tunnettu hyvinvointivaltion jälken politiikan osanen."

Sepä oireellista. Luin näet äsken Teemu Tammikon poliittista väkivaltaa Suomessa käsitelleestä Vihalla ja voimalla -kirjasta, että tapa jolla hyvinvointivaltiosta puhutaan muuttui olennaisesti vuonna 2014 Alexander Stubbin hallitessa. Marininkin ohjelmassa puhutaan kestävyydestä; sanotaan h-sanan riippuvan työllisyysasteesta.

Tammikko katsoi hyvinvointivaltion olevan keskeinen syy, että maamme pysyy turvallisena ja vakaana. Se ei ole mikään yövartijavaltio, jossa ensinmainittujen patukoiden jäätyä lyhyiksi, revolverinrullain tyhjennyttyä ja koirain väsyttyä; poliisi sekä sotaväki jatkavat siitä mihin jäätiin. Mahtaa muuten olla ankea asuinpaikka, luulen ma.

Sanon suoraan, että mokoma ei ole yhteiskunta tai valtiokaan; se on kahjolibertaari päiväuni, joka kuuluu Ayn Randin huumeissa kirjoittaman romaanikirjallisuuden sivuille. Kukaan ei pidä ketään töissä ellei töitä ole; turha melskata. Ajan sävel on, että työtä ei enää luoda ja olemassaolevakin pyritään eliminoimaan.

Nytkin viimeksi saavat kurjalliston rajalla roikkujat tai sinne jo pudonneetkin reppanat, kuten muuallakin. Heitä pakotetaan tiivistyvin määräaikaishaastatteluin; heh-heh, monikohan pääsi osalliseksi edellisestäkään rypistyksestä, sekä mahdollistaen taas karenssielinkautinen. Kaikkia sitä lusivia ei muuten ole vieläkään armahdettu.

"Nytkin viimeksi saavat kurjalliston rajalla roikkujat tai sinne jo pudonneetkin reppanat, kuten muuallakin."

Ai, sinä et edes tiedä, että mikä on karenssielinkautinen? Se oli sitä, kun tahallaan lähetettiin ihmiselle vanhalla sanalla sanoen työhönosoitus, jota saajallaan ei ollut mitään mahdollisuutta toteuttaa. Ei olisi ollut väliksikään, noudattaminen olisi välttänyt; hakeehakee, vaikkei ollut toivoakaan saada. Ja sitten se jysähti. Elämäntapatyötön!

Vain hyvinvointivaltion jälkeisessä Suomessa, jossa yleiskattava, osarahastoiva ja syyperustainen sosiaaliturva ei joko enää ole olemassa tai tosiasiassa tarkoittaa muuta kuin sanoo; voi joutua olemaan määräajan töissä päästäkseen alimmallekaan työttömyysetuudelle. Tämä työmarkkinoiden ulkopuolisuus alkoi jo 1990-luvulla.

Juuri tähän viittaavat nyt yhä yleisemmiksi käyvät mölinät rahan kotiin maksamisen hulluudesta. Siellä, missä hyvinvointivaltion romutuksessa on päästy Suomea pidemmälle; harjoitetaan niin sanottua etuudelta työhön -politiikkaa. Pakotetaan ottamaan vastaan nälkäpalkkatyö; etuutta jatketaan vain, jos ei muuten eläisi.

Juu, kyllähän sitä ahkera aina töitä löytää, mutta kuka maksaa palkan? Epäilemättä tuolloin useakin työpaikka rinnakkain on suorastaan muotia, vaan moniko jaksaa näin pidempään? Tämän sangen synkeän tulevaisuudenkuvan edessä kehottaisin ottamaan vaarin Tammikon lausumasta varoituksesta; muuten eivät vakaus ja turvallisuus säily.

"Kyllähän ahkera aina töitä löytää, mutta kuka maksaa palkan? Tai jaksaa pidempään siinä uudessa maailmassa."

No, saiko Keskusta viime vaaleissa niin reippaasti turpaansa, että Työreformi-Vanhanen ei tänään uskalla lyödä itse pöytään näinkään miedon kiertoteitse vaikuttavaa pakottamispolitiikkaa? Myös kulmunistista johtajaepävarmuutta voi olla tässä mukana; jalan polkeminen nyt ei ehkä yksinkertaisesti vain olisi uskottavaa.

Mutta jos vetäisi värikynällä viivaa, tekisi aikajanan. Alkaisi sen 1990-luvulta alkuperäisestä karenssielinkautisesta, tekisi lenkin 2010-luvun sittemmin kumotun työttömyysturvan laksatiivimalliin ympärille ja päättäisi janan tänään julkaistuun virkamiesesitykseen; minkälainen kuva syntyisi, loppujenlopuksi?

Ei tämä sosiaali- tai työllisyyspolitiikka ainakaan ole humania huolenpitoa. Ihan selvästi näkyy, että mihin suuntaan ollaan menossa. Näinkö sinä haluatkin asioiden olevan? Luulenpa, ettet suuremmin välittänekään; kuvittelet ettei työttömyys koske sinua, sillä luulet olevasi ainutlaatuinen, korvaamaton tai tärkeä. Niin ne edellisetkin luulivat.