Niin intellektuelli, ettei sanotuksi saa

(Kuva: Jari Kähkönen) Rahvaallakin on ihmisarvo.

Yhtä vähän kuin ennen kaikki A 6 mustaan vahakantiseen vihkoon kirjoitettukaan oli ruostumatonta terästä tai edes jonkunsortin rautaa; äly ei tänään lisäänny älylaitetta käyttämällä. Ilmenee myös sellaisia puolueettomia egoisteja ja kyynisiä kirjanoppimattomia, että alkaa vallan kaivata Hyväksyttyä Julkista Intellektuellia.

Kuvitteellisen HJI-tutkinnon ensimmäinen oppisisältö on ymmärtää, että milloin saa ja milloin ei saa keskustella keskustelusta sekä keskustelijoista. Erityisen suomalainen ongelma on näet harhaluulo, että jokainen suomenkielinen valkoinen evlut täällä syntynyt automaattisesti ymmärtää toista samanlaista ja jakaa samat arvot. Potaskaa.

Siksi keskustelua ei yleensä pidä tärvellä epäolennaisuuksilla eikä henkilöidäkään, mutta tämän arviointi voidaan sallia vain hänelle kuin ei ole itse asianosainen ja tietää mitä tekee. Minkäänsortin arvovapaata sekä omaan etuun perustuvaa reaalipolitiikkaa ei saa koskaan harrastaa; tämä on oppineisuuttakin tärkeämpää.

"Keskustelua ei pidä tärvellä epäolennaisuuksin eikä henkilöidäkään; siitä päättää riippumaton asiantuntija."

Epämukavuuden sietokyky on olennainen ominaisuus, koska jos tuossa hommassa ei päädy käymään yksinpuhelua henkilökohtaisesti minun ja itsensä välillä; aiheuttaa kuulijoissaan kaikensorttisia reaktioita, jotka yleensä ovat jotenkin pärskähteleviä. Sellaista se on, kun kirjoittaa julkisesti omakielisesti pysyvin kirjaimin.

Suomalaiselle rahvaalle nimittäin keskustelu on jo pitkään ollut urheiluviihteen asemassa, jossa oli jokseenkin samantekevää mitä sanottiin; kunhan sen vain sanoi hauskasti ja lyhyesti. Luonnollisestikaan mokomaan sanomiseensa ei saanut laittaa mitään uutta, pelottavaa tai inhmillisen identiteetin perusteita ravistelevaakaan.

Toissijaisesti keskustelu on joku omituinen sielunmessu, jossa pitää käydä läpi lähestulkoon surutyön vaiheet, että jaksaa hyväksyä toteutuneen todellisuuden. Kuinka monasti tällä uralla saakaan kuulla, ettei sanojaa kiinnosta se eikä tämä, koska joko asia ei vaikuta omaan elämään tai siihen ei pysty vaikuttamaan. Muka.

"Rahvaalle keskustelu on jo pitkään ollut urheiluviihdettä tai jokin omituinen sielunmessu."

Hyväksytyn Julkisen Intellektuellin pitää tunnistaa ainakin hullut, luonnevikaiset, ääriajattelijat, todellisuudenkieltäjät ja kieroilijat; sekä tietää mitä niiden kunkin kanssa tehdään. On myös aikoja sekä paikkoja, jolloin ei pidä keskustella; eräätkin ihmiset ovat niin täysiä neropatteja että he täydellistyvät jo yksin itsessään.

HJI:n pitää osata enemmän näkökulman vaihtamista ja itsensä ulkopuolelle asettumista kuin brändäystä, markkinointia sekä myyntiä. Uudelleenarvioinnin pitää käydä sujuvammin kuin johdonmukaisuuden harjoittamisen; puhdasoppisuudesta riittää kun tunnistaa nähdessään, sekä osaa siitä käytetyt yleisimmät vierassanat.

Jos ihminen haluaa ystäviä menestystä ja vaikutusvaltaa, tämä uranvalinta pitää älytä kiertää kaukaa. Sillä nimittäin näkee kuinka lyhyen matkan ihmisyys on edistynyt kivikaudesta, jossa niinkin syvällinen soveltuvuustesti kuin sama ihonväri tai myönteiseksi tulkittu naamailme riitti ratkaisemaan ”oliko tulille tulemista”.

"Jos haluaa ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa, tämä uravalinta pitää kiertää kaukaa."

Tällä uralla oppii, jos ei sitä jo lähtöjään tiennyt, että ihminen haluaa turvallisuudentunnetta, joukkoon kuulumista ja mielihyvää; ajattelua harrastetaan, mikäli on aivan pakko, sekä tuolloinkin totuus runnotaan vastaamaan omia kuvitelmia. Moni on niin intellektuelli, ettei sanotuksi saa; ainakin, jos sellaisen esittäminen on oma etu.

Rahvas on kaikkina aikoina ollut jokseenkin samanlaista; tämän päivän verkkoteknologia auttaa vain saman vanhan tietämättömyyden, kapeakatseisuuden ja kyseenalaisten arvojen laajassa yleisöjulkisessa levittämisessä, mikä ennen jäi yksin lähiympäristön riesaksi. No, ihmisarvo se on niilläkin; silti.

Hyväksytyn Julkisen Intellektuelliuden keskeisin tarkoitus löytyy tarkastellen juuri tuon kaikkien yhtäläisen ihmisarvon käsitteen merkitystä, tavallisia väärinymmärryksiä sekä suoranaisia vääristelyjäkin. Sitä voi miettiä, kun itseltäsi tivataan ”mikä luulet olevasi” ja työhösi yritetään puuttua niin epäoikeudenmukaisesti kuin rumastikin.