Omatekoiset liikennemerkit voivat viedä hengen

(Kuva: Jari Kähkönen) Tietääkseni kukaan ei ole kuollut tälle paikalle.

Minä, kun joskus olin valvontamiehiä; tiedän rajojen antamisesta ja opastamisesta. Mielelläni en kuitenkaan tietojani jaa, koska moni kysymistä yrittävä ei herätä minussa myötätuntoa; lisäksi kaikki pitäisi aina saada ilmaiseksi. Sitten tuli tämä kesä; joku menetti henkensä tielle asetun ketjun takia.

Lähtökohdan tulisi olla, että ei tehdä ellei olla täysin varmoja, sekä myös valmiit vastaamaan kaikesta mitä sen jälkeen eteen tulee. Siksi pitäisi aivan ensiksi olla ajamatta, koska kohta joku toinen ajaa perässäsi; näin sinne missä ei aluksi ollut tieuraa, muodostuu kohta sellainen. Turha vinkua liikenteestä sitten 30 vuoden päästä.

En kirjoita syrjäseutuja tai ihmisen vapaata asuinpaikkansa valitsemisoikeutta vastaan. Jos monessa paikassa ei olisi tietä vieläkään, sikäli kun se olisi ollut kunnasta tai valtiosta kiinni; on ”tien omistamisessakin” kohtuullisuuden sekä järjellisyyden rajansa. Seuraavaksi; kysy itseltäsi, että mitä yritit aikaansaada tekemiselläsi?

Tarve pomottaa voi toisinaan mennä aivan älyttömyyksiin; et sinä voi hoitaa asioita niin, että itse sovit omassa päässä itsesi kanssa ja odotat muiden sopeutuvan lopputulokseen. Jokatyövuoroisessa vallankäytössä tämän oppii hallitsemaan saaden tekemisistään palautetta, mutta perämetsäisellä luuloisännällä näin ei ehkä ole.

"Tien omistamisessakin on kohtuuden sekä järjellisyyden raja. Mitä yritit aikaansaada tekemiselläsi?"

Enimmät tienkulkijat ovat kunnon ihmisiä. Suomessa kotirauhaa tai maanomistusta ei siis tarvitse suojata asein, koska täällä tunnetaan toisten toimintatapa ja pystytään ennakoimaan sitä. Sekään ei välttämättä ole vielä ongelma, jos tiedonkulku joskus pätkii, mutta alleviivaan ettei LUOT-TA-MUK-SEL-LA pidä leikitellä.

Kaikki eivät kuitenkaan ole rehtiä ja reilua porukkaa; sanon nyt tämänkin itsestäänselvyyden suoraan ääneen, varmuudenvuoksi. Jotkut hakevat aina omaa etuaan ensin; he luistavat kaikista säännöistä ja velvollisuuksista, jos vain pystyvät. Heitä voi käsitellä tuloksellisesti ainoastaan vaikuttamalla siihen etuun; motivoimalla.

Toinen kierojen kulkijoiden ryhmä, jota haluan nyt käsitellä; on ärsyttäjät ja huomionkerjääjät. Koska kai nyt sen jo tajusit, että missä raja niin siellä sen koettelija? Että kerallasi pelleillään juuri siksi, koska halutaan nauraa räyhäämisellesi. Seurauksista piittaamatta. Siksi tämä blogimerkintä onkin tarpeen.

"Enimmät tienkulkijat ovat kunnon ihmisiä, mutta eivät kaikki. Siksi tämä blogimerkintä onkin tarpeen."

Luottamuksen kulmakiviä ovat laillisuus, avoimuus ja hyvä hallinto. Jokaisen on oikeuksiensa puitteissa voitava vaikuttaa sääntöihin etukäteen, päätökset tekee vain siihen valtuutettu ja niistä pitää myös tiedottaa avoimesti. Ainakaan sellaisia sääntöjä ei voi olla, jotka ovat vahingoittavia, kohtuuttomia tai mahdoton noudattaa.

Vasta tämän jälkeen voi olla sääntöjen täytäntöönpano liikennemerkillä tai niiden valvonta esimerkiksi ilmoittamalla poliisille. Kieltolain aikana pirtutrokarin auto voitiin pysäyttää vaikka keskellä yötä tien poikki menevällä ketjulla, joka oli päistään kiinnitetty lukoilla puunrunkoihin, mutta sinä et voi tehdä näin. Usko huviksesi.

Niin. Kuinkas sitten kävikään? Taisi rengin asemassa oleva leikkiä isäntää valehdellen toimivansa tämän valtuuksin, mutta olematonta sääntöä on paha täytäntöönpanna ja valvoa. Siispä käynnissä on pian joku kummallinen henkinen sota, jossa toteutunut todellisuus yritetään kieroudella ostattaa milloin kenelläkin.

"Rengin asemassa oleva leikkii isäntää ja pianpa on käynnissä jokin kummallinen henkinen sota."

Opasteiden on näytettävä oikein, kulkemaan pitää päästä eikä kulkemiseen saa vaatia enempää kuin mitä voidaan kohtuudella edellyttää asianomaisen kulkupelin kuljettamiseen oikeutetulta. Tärkein on kuitenkin tämä; poikkeus- ja hätätilanteessa esteet on myös aina voitava raivata rivakkaasti. No, mitäs sitten tapahtui?

Huudellaan, ajellaan tarkoituksella esteiden lomitse, siirrellään niitä salaa, sabotoidaan ja joudutaan valitusten, kanteluiden sekä käräjäpukaroinnin kierteeseen. Mutta saattaa se pahin mahdollinenkin tapahtua; no, sittenpä on paikalla lippusiima, ruumisauto ja poliisin rikostutkinta. Nytkö on hyvin? Oletko tyytyväinen itseesi?

Kun päämäärä on kyseenalainen, käy helposti niin että keinotkaan eivät toimi muutoin kuin vahingossa. Silloin ollaan hyvin pitkällä sellaisella tiellä, jonka päässä aina odottaa pahin mahdollinen lopputulos. Ja se ei ole yllätys; kuka tahansa terve ja tasapainoinen asioita huolellisesti harkitseva aikuinen tajuaa tämän verran.

Turha minun olisi ollut tähän pidempi värssy turvallisuusjohtamisesta, hyvästä hallintotavasta tai yhteisöpedagogiastakaan kirjoittaa; tuskin oppi perille menisi, koska se torjutaan henkilökohtaisen ongelman tähden. Luullaan tolkuttomien mielennouteidensa olevan totuus ja koko muun maailman olevan väärässä.