Kärjistyminen on yhtä pirunpolskaa – silloin kuolee ihmisiä

(Kuva: Jari Kähkönen) Iltakävelyllä näin tälläisen lapun nidottuna kiinni puuhun
paikassa, jossa perinteisesti kontiolahtisnuori toisensa tapaa.

Jatkan Cédric Chouviat’n kuolemaan Pariisissa johtaneiden tapahtumien käsittelyä. En nyt kirjoita kuolinsyystä tai ketkä sen mahdollisesti aiheuttivat; aihe on tilanteiden kärjistyminen yleensä ja erityisesti. Sanon ilmiötä pirunpolskaksi, koska kehitystä on vaikea katkaista ja yleensä lopputulos on tuhoisa.

Tapausta selostavien toimittajienkin olisi hyvä ymmärtää ihmisten luontaista monikasvoisuutta, koska he ovat hommassa, jossa ihmistuntemus on tarpeen; halusivat tai eivät. Lisäksi tulevat päihtymys, poikkeuksellisuus, persoonallisuus, elämänkaari, sairaudet, oppiminen ja vaikka mikä; nekin vaikuttavat kohtaamisiin ihmisten välillä.

Jos toimittaja on suojattua elämää elänyt keskiluokan kakara; hänellä ei välttämättä ole hajuakaan miten eri tavalla ihmiset reagoivat tarinaansa kuuntelevaan symppistyyppiin, kuin sitten jos on käynnissä nokkapokka jonkun vormumiehen kanssa. Vormumies kohtaa säännönmukaisesti vähemmän kuin yleviä luonteita kaikkein huonoimmillaan.

"Ihmistuntemus ja elämänkokemus ovat tarpeen toimittajan työssä. Muuten ei ymmärrä kohtaamisten erilaisuutta."

Kun nyt katson videoita Ranskan Police Nationalin nelikon kohtaamisesta Cédric Chouviat’n kanssa; häpeän silmät päästäni, ja luulen etteivät noin toheloita olleet edes 1990-luvun varusmiessotilaspoliisit Suomessa. Puhuttaja-suorittaja-varmistaja -roolijaot kateissa, levotonta pyörimistä ja kierrokset vain koko ajan kasvavat.

Voi olla, että kännykän käyttäminen ajon aikana ja likaisuuden vuoksi lukemattomissa oleva rekisterikilpi olisivat olleet niin sanotusti huomautuksen arvoisia pikkujuttuja; se on joko sanominen tai sitten sakko. Ei aikailla. Kentän vanha sanonta, pitkittyminen johtaa perkelöitymiseen; pitää yhä täysin paikkansa.

Onko siis mies irti vai kiinni? Jos on kiinni, miksi hänellä on kännykkä kädessä ja kypärä päässä; ellei käsitä niiden olevan vaaratekijöitä, ei pidä saada työskennellä itsenäisesti. Myös, vaikka ollaan Suomea huomattavasti vilkkaamman temperamentin alueella; puhuttajia on silti aina vain yksi ja jonkun pitää johtaa. Mihin mennään?

"Ei aikailla. Kentän vanha sanonta, pitkittyminen johtaa perkelöitymiseen; pitää yhä paikkansa."

Joskus vastapuolet ovat hankalia; mutta aivan yhtä hyvin sotilas, poliisi tai järjestystä ylläpitävä henkilö voi ”kalastaa”, eli johdatella tilannetta koko ajan pahempaan suuntaan. Kaikkien joskus harrastamaan pitkittämiseen, tai oman kuvitelman mukaan ”hienovaraiseen provosoimiseen"; on niin asiallisia kuin asiattomiakin syitä.

Yksi asiallinen syy on kussakin maassa voimassaolevat lait; ne edellyttävät tiettyjä asioita että saa ottaa henkilötiedot, tehdä henkilöntarkastuksen tai ottaa kiinni. Toinen on se, että tavattiin ihminen, joka ei kuulu vapaalle jalalle; hän itse ei tosin sitä vielä tiedä, ja vapauden viejäkin on vähän epävarma perusteesta, johon tulee vetoamaan.

Asiattomia syitä ovat esimerkiksi tylsistyminen, vallankäyttöhalu, koetun ikävyyden kiertoon laittaminen, liika jännittäminen ja huono koulutus; julkinen sektori ei tässä suhteessa ole läheskään aina yksityistä parempi. Sen voisivat viranomaisia aiheetta ylöspäinkatsovat siviilitoimittajat muistaa hieman useammin; on pakko sanoa.

"Kaikki harrastavat joskus kalastamista; syyt tähän voivat olla niin asiallisia kuin asiattomiakin."

Sikäli, kun joskus kauan sitten oppimaani vaan sen jälkeen harvoin tarvitsemaani ranskan kieltä enää muistan; Cédric Chouviat oli videoiden mukaan vähemmän kuin asiallinen poliiseja kohtaan. Vaikka tietyt yksityiskohdat yhä ihmetyttävät, maahanvienti ei ollut ilmeisen aiheetonta, koska kyllä tuo mies pitikin ottaa hallintaan.

Sovellettu hallintaanoton muoto oli tarkoituksenmukaisin, koska tulisi olemaan omanlaisensa jumppa laittaa joku noinkin kuumanakäyvä kuvissa näkyneen pikkuauton takapenkille. Itse maahanvientimenetelmästä en ole vieläkään oppinut mitään uutta. Ja sikäli kun maassahallintaa videoissa näkyy; niska-kaulan -painetta ei voi todentaa.

"Cédric Chouviat oli vähemmän kuin asiallinen poliiseja kohtaan ja hänet piti ottaa hallintaan."

Kuinka muuten ruumiinavauksessa todettu vamma olisi voinut aiheutua? Emme tiedä. Arvailla voi, että on voitu tehdä pystyssä Suomessa nykyään häveliäästi kaulanhallinnaksi kutsuttu asia ja kaadettu sitä käyttäen epäilty maahan; tai, että on kasattu liikaa painoa päälle, kun tätä pidetään päinmakuullaan. Korostan; voi arvailla.

Länsimaassa poliisin tosin pitäisi ymmärtää, että ensinmainittua ei saa mennä tekemään; tuo opetus, eli kuoleman riski, on tullut saada maakohtaisesti vaihdellen jo kauan sitten 1900-luvulla. Vähän tuoreempi juttu on, että päinmakuulla pitäminen on yleensäottaenkin hengitysvaikeuksia aiheuttava stressiasento, jota ei pidä pitkittää.

Niin, sitten on vielä mahdollinen paino selässä; ihan tohelo katsoja ei erota tätä ja kuristamista toisistaan, mutta ensinmainittu on kahdesta aina se pahempi vaihtoehto. Tuolloin katsotaan, että mikä on suorittajan moraali ja koulutustaso, sekä organisaation tehtäväseuranta ja kenttäesimiehyyden laatukin. Tuleeko komento IRTI! vai ei?

"Kuinka muuten ruumiinavauksessa todettu vamma olisi voinut aiheutua? Emme tiedä. Arvailla voi."

Oikeuslääketiede ei enää ole mitenkään minun alaani; en lähde arvailemaan, että voiko pelkkä paino selässä tai kaulassa aiheuttaa julkisesti tunnetun vamman vai ei. Tässä vaiheessa on tyydyttävä vastaukseen ettemme tiedä. Sen voisivat muistaa myös juttujen editoijat, joka ovat nähneet samankaltaisuuksia George Floydin tapaukseen.

Minneapolisista tosin on ihan selkeä video, jossa yhdellä on polvi maassamakaavan uhrin kaulalla ja toinen varmistaa keskivartaloa aika höntinnäköisesti. Pariisista eli Cédric Chouviat’n tapauksessa näin varmaa näyttöä ei ole; ei ainakaan vielä. Yhteistä on tämä; kun mennään pirunpolskaa kärjistymisen tiellä, silloin ihmisiä voi kuolla.