Etninen profilointi, valkoisen miehen tuska ja äärioikeiston rynnistys

(Kuva: Jari Kähkönen) Poliisi on aina olemassaolevan sosiaalisen järjestyksen
takaaja; moinen ei ole koskaan mikään pyhimyksen tehtävä.

Luin Ossi Nymanin kirjan Patriarkaatti, joka päräytti paristakin eri syystä. Harvoin olen lukenut vastaavaa graafista väkivaltaa, mutta myös sen harjoittajien yhdenvertaisuuden pilkka ja oikeusvaltiodenialismi oli lakonisessa vähättelevyydessään pysäyttävää. Tämä taitaa olla ajan merkki, valitettavasti.

Jo pari päivää sosiaalisen median kontakteihini kuuluvat keski-ikäiset valkoiset kantasuomalaiset työläismiehet ovat tilitelleet tuntojaan sangen kummallisesti. Kyse on ollut vaihtelevin otsikoin harjoitetusta antiegalitarismista; esimerkiksi ”miksi pitäisi pyytää anteeksi huumoria” ja ”kuka tässä taas olikaan se oikea uhri”.

No, ei välttämättä pitäisikään pyytää, mutta mikä kukaan luulee olevansa rupeamaan ylhäältäpäin holhoavaksi niin sanotuksi aikuiseksi vertaiselleen; neuvoen kasvattamaan huumorintajua? Ei mene niin. Vähintään tulisi älytä olla tahallaan loukkaamatta toista; siinä on ihmisyyden alkeellisin perusvaatimus.

"Ole tahallaan loukkaamatta toista; siinä ihmisyyden alkeellisin perusvaatimus."

Kuinka se on sinulta pois, jos kanssaihmisesi ei enää koe voivansa olla mukana jossain ja ottaa siihen etäisyyttä? Kyllä nyt oikeasti keskustellaan jostain ihan muusta kuin huumorista; päällä ollee jonkinsortin moraalinen paniikki, joka panee puhujan tursuilemaan konservatiivistä asennetta tuttuine sosiaalisine rakenteineen.

En ymmärrä sitäkään, että kehdataan keskustella ties mistä vedettyjen ”tilastojen” voimin siitä minkä väestöryhmän edustajia kuolee kaikkein eniten poliisin käsissä, ja mikä onkaan saman ryhmän keskinäisen väkivallan määrä. Joku omituinen Black Lives Matter -liikkeen vähättely tässä on käynnissä ihan selvästi.

Suomen poliisi on selkeästi paremmin koulutettu ja ammattitaitoisempi kuin lähes minkä tahansa yhdysvaltalaisen verrokin poliisit. Mutta tekeekö tämä heistä täydellisiä? Älkää nyt sentään vallan naurattako. Poliisi on aina olemassaolevan sosiaalisen järjestyksen takaaja; moinen ei ole koskaan mikään pyhimyksen tehtävä.

"Suomen poliisi on koulutetumpi ja ammattitaitoisempi kuin amerikkalainen, mutta tämä ei tee heistä pyhimyksiä."

Siksi minun on vaikea olla nauramatta käynnissäolevalle keskustelulle etnisestä profiloinnista, jota käyvät hyväuskoiset hölmöt joltisenkin etäällä totuudesta. Eiväthän nuo ymmärrä poliisia organisaationa tai sen toimintaa ollenkaan! Tämä voi olla tietoista, koska ovathan he itse julkisen palvelun kantaväestöisiä kuukauspalkkoja.

Ei Poliisihallituksen nappikalle tiedä paljon mitään kenttä- tai tutkintatyöstä; hän on lähtenyt niistä tietoisesti selkänsä kääntäen pois, jos ei tullut asemaansa suoraan yliopistosta. Senverran nappikalle kuitenkin ymmärtää aina, että ei koskaan vanno sitä asiaa olemattomaksi, jota ei jo ole instanssissa olemattomaksi vahvistettu.

Viestintä meni kuitenkin perseelleen, koska puuttui osaaminen näkökulmata asia uudelleen siihen perinteiseen tuttuun; jos koet tulleesi kohdelluksi asiattomasti, voit aina tehdä asiasta kantelun eli rikosilmoituksen. No, en minä sillä; voihan niidenkin kautta ajoin oikeutta saada. Vähän ja myöhässä, mutta kuitenkin.

"Ei Poliisihallituksen nappikalle tiedä kentästä tai tutkinnasta; nyt meni viestintäkin perseelleen."

Äärioikeistorynnistys on sekin jälleen jatkunut maassamme. Mitä ilmeisimmin tarkoitus on siistiytyä perustökeröydestään; käydä puhumaan hillitysti kesäpuku päällä medialle kalustetuissa tiloissa, kuin olisi keski-ikäistyessään myös keskiluokkaistunutkin. Sitten Suomen Persustasta törähti; Juusssiii tuu pyyhkiimäään!

Mokoma kirjaimellinen ajatushautomo on turauttanut maamme julkiseen tilaan toistakymmentävuotta käyneen rasismin ja naisvihan keitoksen. Tarkoitus oli vallata käytetty kieli sekä käsitteistö, millä tehdä lisää pahaa tulevina aikoina. Kuinka arvostella vääryyttä, jonka olemassaoloa ei enää pysty osoittamaan tai nimeämään?

Niin. Sitten päädytään Ossi Nymanin romaanihahmojen kaltaiseen elämänkulkuun, jossa sorrettuna ulkopuolisuudessa elänyt yksityiselämän piruparka käy paloittelumurhaajaksi tai saalistavaksi seksuaalirikolliseksi. Tekee analyysin luokista kysyen, että kuinka voi olla kiitollinen asemastaan ellei joku ole alapuolellaan.

"Mokoma kirjaimellinen ajatushautomo turautti julkiseen tilaamme 20 vuotta käyneen rasismi- ja naisvihakeitoksen."

Tai, kun löi uhriaan aivovamman aiheuttavalla ja suukirurgiseksi opetustapaukseksi johtavalla tavalla kasvoihin; samalla pohtien lakonisesti, että naamailme viesti yllättyneisyyttä, kun yhteiskunnan turvallisuuskoneisto ei tullutkaan apuun. Kirja ei silti ole huono; jonkun tuli ehdottomasti kysyä näin raa’asti ”miksi sorto jatkuu”.

Menikö laitaoikeiston ätäkki kerrankin niin persuulleen, että alt-rightin täkäläinen fränkkäri joutuu perääntymään? Siltä näyttää. Julkaisun lykkääminen, olemattomaksi vannominen ja tietämisen kiistäminen määrärahan takaisinperinnän edellä on tosiasia. Mutta niinkuin valkoisen miehen tuskasta näimme, vaarojakin on yhä.

Enin vaara on pääsarjapelaajiksi kasvaneiden ohjelmallisten ihmisvihaajien omista rahoista, joita he nytkin pyrkivät suojelemaan; siinä on heidän niin sanotun asiallisuutensa ainoa sisältö. Haluavatko he oikeasti merkittävää poliittista valtaa ja kykenevätkö silloin tekemään puoletkaan fantasioimistaan? Ei oteta selvää, ulos!

"Enin hätä on pääsarjapelaajiksi kasvaneiden ohjelmallisten ihmisvihaajien omista rahoista. Niitä he nyt suojelevat."

Epäitsenäisten ajattelijoiden, yksityiselämän piruparkojen ja johdettavaksi pyrkivien ei ainakaan pidä etsiytyä tämän ihmisvihaajien lauman suojiin; heti, kun on rahasta puhe, sekin hylkää. Mitä kehumista on, että Jihadi John oli muslimiekstremisti, jos itse tekee aivan samaa vaan kuitenkin ilman pommia, puukkoa ja rynkkyä?

Teeskentelyn aika on ohi. Että muka muut puolueet kateuksissaan vainoavat perussuomalaisia, punavihreät aktivistit yrittävät salaa muuttaa yhteiskuntaa huonompaan suuntaan ja kuinka kaikella muka olisi asiallinen tarkoitus. Jokin, mikä ei vain puoluepoliittisen riitelyn takia pääse esiin. Höpöhöpö!

Muutkaan eivät ole täydellisiä; kannattajissakin on epäilemättä vikoja. Silti, ydinarvot, eli liberaali demokratia, oikeusvaltio ja hyvinvointiyhteiskunta; ovat heillä aina paikallaan.