Etpä tainnut tietää, että Suomessakin opetetaan tuollaista ”etäisyystekniikkaa”

(Kuva: Jari Kähkönen) Arkistokuva, jossa poliisi suorittaa valvontaa perusoikeus-
myönteisessä hengessä Suomessa. Tietenkin pysäytetyn rekisteritunnus on pois-
tettu.

Torstaina New Yorkin Buffalon poliisin ryhmä, sikäläisittäin sanoen taktisessa varustuksessa oleva; tyhjensi kaupungintalon edustaa mielenosoittajista. Median mukaan 75-vuotias mies tönäistiin maahan ja hän sai sairaalahoitoa vaativan vakavan päävamman. Luuletko ettei samaa voisi sattua Suomessa?

Kyllä voisi. Suomessa minun pilkkaamistarkoituksessa moderniksi taistelutieteeksi kutsumani hallinnollisesti hyväksytty voimankäyttö sisältää liikkeen, jota kutsutaan etäisyystekniikaksi. Liikkeen sisältö on karkeasti ottaen, että suorittaja tönäisee maalimiestä kaksin käsin rinnasta itsestään poispäin. Seurauksista piittaamatta.

Sehän siinä vain oli, että tuolloin otetta harjoitellessani olin elämäni kunnossa oleva varsikenkäinen, reisitaskuhousuinen, poolopaitainen ja natoneuleinen esikeski-ikäinen mies. Osasin asiani, minut oli alkujumpattu, tiesin jo viikkoja etukäteen voimankäyttöharjoituksesta ja koulutustilassa oli pehmustettu matto eli tatami.

"75-vuotias mies tönäistiin nurin ja hän sai vakavan päävamman. Luuletko ettei vastaavaa voi sattua Suomessa?"

En kaatunut eikä kaatunut harjoitusvastustajakaan, kun maalimies vaihtui suorittajaksi ja päinvastoin – komennosta. Me kertasimme tätä liikettä, koska kentällä saatoimme tavata ikäviäkin ihmisiä, jotka eivät tyytyisi yrittämään puhua meitä pyörryksiin, vetkuttamaan tehtävän suorittamista sekä muuhun pieneen kiusaan.

Toisin kuin sellaisella, minulla on silmät, aivot niiden takana ja tunneälyä. Kun vuosia aiemmin jossain aivan muualla kouluttajan ”vastustamaan” komentama ei omalla päätöksellään alkanutkaan pistää hanttiin, ja häneen ilmeisestikin sattui; lakkasin varmistamasta jalkoja, annoin toisten laittaa hänet käsirautoihin kahdestaan.

Amerikassa poliisit koulutetaan vetämään ja ampumaan epäröimättä. Tämä on jossain määrin hyvä käytäntö, koska siellä vastustajat ovat vielä ikävämpiä kuin mitä he ovat Suomessa. Hitaus, hyväuskoisuus ja etenkin päättämättömyys ovat vuosikymmenten mittaan vaatineet niin paljon kuolonuhreja, että asian ymmärtää kyllä. Periaatteessa.

"Amerikassa poliisit koulutetaan vetämään ja ampumaan epäröimättä, koska vastustajat ovat ikävämpiä kuin täällä."

Käytännössä ei, koska seurausvarmuus tai -tietoisuus ovat kateissa. Ja koska tuo maa on erittäin epäyhdenvertainen paikka, jossa oikeuskäytännössä saa aivan liikaa anteeksi sillä mitä kenestäkin luuli tai mille jokin näytti. Siitä huolimatta, että tekemisessä ei ole ollut pääntä tai häntää alunalkaenkaan.

Olemme aikalailla samalla tiellä, jos Suomessa Poliisiammattikorkeakoulun opettajalla on pokkaa puolustella holtitonta etälamauttimen käyttöä, joka sitäpaitsi ei edes sillä kertaa onnistunut kunnolla. Tai mikäli toinen samanlainen yrittää silti lausua ”kaksi pistettä oikeasta otteesta”, vaikka perusteet voimankäyttöön puuttuivat tykkänään.

Onneksi olemme kuitenkin Suomessa kaukana maalista. Sen pääsen sanomaan, kun New Yorkin Buffalossa mokomankin etäisyystekniikan käyttö johti pahaan lopputulokseen. Mutta olisiko sikäläisittäin sanoen ”poliisivirkailijat” erotettu määräajaksi virasta, jos julkisuuden aste, uhrin ikä ja ihonväri olisivat olleet toiset?

"Olemme samalla tiellä, jos holtitonta etälamauttimen käyttöä tai perusteetonta voimankäyttöä puolustellaan."

Olen minä nimittäin senkin saanut kuulla kuinka Suomessa juristina vailla mitään poliisin koulutusta on päästy suoraan päällystövirkaan, minkä takaa huokaillaan kansalaisten luottamuksen puuttumisesta. Seuraavaksi heitelläänkin sitten aika kovia seurauksia sille onnettomalle, jonka asiaa ratkaistaan. Ketä suojellaan ja palvellaan?

Elämä on myös hyvin epäoikeudenmukaista sekä arvaatonta. Buffalossa sen sai nyt kokea ilmeisesti vuorovaikutuksen varjolla ”kiinni ängennyt” normaaliväestön edustaja. Aivan yhtä hyvin olisi voinut osua poliisia raskaan suojaliivin etupaneeliin; lopputuloksen olisi tiennyt vasta jälkeenpäin, mutta riski olisi pitänyt ottaa heti.

Suomessakin lukemattomat ihmiset ovat vahingoittuneet, kun ovat hurskaasti uskoneet olevansa oikeutettuja kerjäämään sääliä, hakemaan huomiota tai pyrkimään kaveriksi; ymmärtämättä olevansa keskellä voimankäyttötilannetta. Jotkut ovat saattaneet yksinkertaisesti olla väärässä paikassa väärään aikaan vailla omaa syytään.

"Suomessakin monet ovat vahingoittuneet hurskaasti uskoen tai oltuaan väärässä paikassa väärään aikaan."

Siksi voimankäytön opettaminen, valtuuttaminen, tutkiminen ja selostaminen on niin tärkeää, mutta samalla vaikeaa. Jokainen haluaa vain oman mielipiteensä hallitsevaksi kannaksi, asiansa hoidetuksi, tietää kaiken, olla oikeassa, pomottaa toisia tai ainakin tärvellä vuorovaikustilanteen ellei saa olla siinä mukana.

Siinä ei tuolloin juuri muita olekaan kuin asianosaisia, joista yhdenkään ei pidä päästä tuomitsemaan yksin. On tässä itsekin tullut julkisessa puheessa sotkettua horjutus ja etäisyystekniikka toisiinsa, kun tilanne oli kyllin paineenalainen, mutta nähdäkseni aiheen tuntijana ja kanssaihmisenä en voi muutakaan kuin yhä parhaani koettaa.

Että asianosaiset eivät selostaisi itse omaa asiaansa niin vinoon kuin etunsa vaatii.