Turvamyyjä ei ole vartija

Saamani tiedon mukaan te joutsenolaiset olette pyrkimässä turvamyyjän tai kylävartijan palkkaamiseen kuntakeskuksenne kauppoihin. Älkää pettäkö itseänne ja naurattako minua. Turvamyyjä ei ole vartija eikä hänellä ole valtuuksia. Hän on työntekijä, jolla on kansalaisen yleiset oikeudet puolustaa itseään ja toista sekä kummankin omaisuutta oikeudetonta hyökkäystä vastaan. Hän voi turvautua rikosoikeuden yleisten oppien anteeksianto- ja vastuuvapausperusteisiin.

Mitä vouhotat, valkoinen mies?

Tässä ei pitäisi olla mitään kirjoitettavaa. Taas kerran näen somessa jaetun linkin vastuuttomalle nettisivulle, jolla on nimetön ja lähteetön lyhyt teksti+videonluikaus. Hohhoijaa. Tämä on jo niin nähty. Mutta kysytään nyt sitten vaihteen vuoksi ihan suoraan, että mitä vouhotat, valkoinen mies?

Turvallisuutta on mietittävä silloinkin, kun se ei ole otsikoissa

Vai on Helsingin poliisilaitos meikkaamassa parlamenttiamme turvallisen näköiseksi? Huono ajatus, asiat on pyrittävä laittamaan kerralla kuntoon eikä hakea lohtua tyhjistä taikakaluista ja jonninjoutavista isovanhemmiston kansantaruista. Turvallisuutta on mietittävä silloinkin, kun se ei ole otsikoissa.

Työsuojelu Berliinin muurin jälkeisenä aikana

”Laakson mukaan monet soittajat kokevat myös, että esimies käyttää väärin työnjohto-oikeuttaan. –  Esimerkiksi varoituksen saaminen, joka ei ole häirintää, koetaan niin että se tuntuu ikävältä”, kirjoittaa joku keskinkertainen STT-Lehtikuvan deskihenkilö Joensuussa ilmestyvän Karjalaisen julkaisemassa sähkeenlisussa.

Joensuu urbanisoituu keikka kerrallaan – Mikä hätänä?

Joensuu, Pohjois-Karjalan maakunnan pääkaupunki, on naurettava itäinen pikkukylä, jonka suhteellisen pienet ongelmat ovat jälleen kerran lyöneet alueradion täti- ja setätoimittajat pahemman kerran hepnaadilla. Johan siitä edelliskerrasta mahtoi se vuosi ehtiä kulumaankin. Mikä hätänä?

Aikamoinen Wikileaks-hetki

Koin aikamoisen Wikileaks-hetken, kun äsken seuloin esiin olennaisen vinkinantajan luona; hän näet oli saanut haltuunsa monisatasivuisen henkilörekisteriksi kutsutun kokonaisuuden. Jo oli vallantäyteys, röyhkeys ja edesvastuuttomuus huipussaan; oli kokemuksestaan pakko sanoa jälkeenpäin.

Ettekö te osaa enää edes järjestyksenvalvojakorttia kysyä?

Helsingin poliisilaitos on jälleen julkisuudessa Suomi Ensin -äärihäirikköliikkeen niin sanotun mielenosoituksen vuoksi. Mitä ihmettä, eikö tavallinen virkapukuinen hälytys- ja valvontatoiminnan yksikössä palkkaa nauttiva konstaapeli osaa enää edes järjestyksenvalvojakorttia ja asettamispäätöstä kysyä? Uskomatonta!

Ei pane eikä synny – sopeudu jos pystyt!

Ihmiset eivät enää Suomessa tutustu ja tapaile toisiaan tavoitteenaan parisuhde. Parisuhdemarkkinat, jos sellaisista voi naama vakavana puhua, ovat tänään täynnä nyrjähtäneitä, sairaalloisen ylipainoisia, kirje- tai muun kaverin kaipuisia ja maailmanmenon paripuoliksi tekemiä huonoja sattumia matkatavaroineen.

Susta on tehty valitus

Mies istui epämukavasti, saattoi sanoa mikäli oli alisanoihin tai kohteliaisuuteen taipuvainen ihmisystävä. Kiduttajan näkökulmasta yhdistetty kevytsuojaliivin etupaneelin alareunan paino vatsassa, hiostavan kuuma haalarikangas iholla ja halpojen varsikenkien narujen viiltävyys sormissa oli lähellä ihanneyhdistelmää, josta oli vaikea panna paremmaksi. Mutta se totisesti ei estänyt eräitä kunnianhimoisella tavalla vioittuneita yksilöitä yrittämästä. Mies, ammatiltaan vartija, tapasi etäisesti jossain pukuhuoneen oven takaa käytävästä korvaansa sukunimensä, kun joku kysyi 'missä se nyt vielä kuppaa'.

Majavanhäntä

Sinä lauantaina kuuma kesäpäivän päivävuoro alkoi vartijan osalta nopealla avaintenkeruulla, sillä kaikki autot eivät olleet ajossa kaikissa työvuoroissa. Tästä huolimatta viikonloppuna niiden tavallisten tapausten lisäksi kulussa oli myös kaikenlaista muuta ylimääräistä hauskuutta, kuten hälytyslaitetaidottomia ja ongelmanratkaisukyvyttömiä. Ensimmäinen kurjuustekijä oli täydellinen arvaamattomuus, joko työvuoron sai juosta hiki päässä aloituksesta lopetukseen tai taistella pysyäkseen hereillä, sillä toinen oli yötyötä tekevän asteikolla täysin siivottoman aikainen ylösnousu ehtiäkseen töihin.

Minähän kirjoitan sen mikä huvittaa tai tarvitaan

Ei pidä hankkiutua kirjoittavaksi henkilöksi, jos ei osaa ajatella. Ajatella ihan oikeasti ja itse; ei vain vastata odotuksiin, sanoittaa toisten tarpeita, mielistellä tai luoda mitäänsanomatonta tapettia sekä taustamusiikkia. Siitä seuraa usein yksinäisyyttä ja epämukavuutta, mikä ei todellakaan tunnu hyvältä omissa nahoissa.