Ihmiset eivät enää Suomessa tutustu ja tapaile toisiaan tavoitteenaan parisuhde. Parisuhdemarkkinat, jos sellaisista voi naama vakavana puhua, ovat tänään täynnä nyrjähtäneitä, sairaalloisen ylipainoisia, kirje- tai muun kaverin kaipuisia ja maailmanmenon paripuoliksi tekemiä huonoja sattumia matkatavaroineen.
Toki, elämä on rankkaa ja raadollista eikä keneltäkään sovi kieltää onnensa tavoittelua siten kuten parhaiten taitaa, mutta rehellisyyttä ja selkärankaa kaipaisi. Jos ei ole valmis kertomaan itsestään mitään, on kovasti huonoa vaatia sitä toiseltakaan. Niin, ne valokuvathan olivat jopa toissavuotisia eikä pituutta ja painoa syyttä salailtu.
Mitta-asteikko on venynyt ja vanunut pahemman kerran. Tavallinen nainen luulee olevansa missiainesta joka voi valikoida, mutta tavalliselle miehelle tulisi käydä mikä tahansa. Ongelmallisten yksinhuoltajaperheiden semisyrjäytyneet sosiaalitapaukset taas ryntäävät heti kaulaan kiinni, kun jo valokuvakin kertoo että mies on niin mukava!
Ei enää ole vanhojapiikoja tai -poikia päällä peittävät mustat vaatteet, verorasitus niskassa ja riesana häpäisyyn perustuva sosiaalinen kontrolli. Nyt on jo ystäväpiirejä, joissa kaikki ovat sinkkuja. Silti miehen tulisi yhä matkustaa naisen luo, ja kustantaa kaikki, vaikka kokemusta kestäisi peräti yhden ABC-aseman kahvin ajan.
No, onhan maassamme jo nekin parisuhteet, joiden viimeisimmissä yt-neuvotteluissa miehen tehtävä poistettiin organisaatiosta, sekä siirrettiin tilauksesta paikalle tulevaan ulkoistettuun palveluun. Ainoa ongelma on se, että kukaan ei kertonut asiasta miehelle. Ei sille nykyiselle eikä niille tulevillekaan.
Jos siis olisikin niin että tavattaessa työttömällä on lähinnä velkaa, luottotiedot kärähtäneet, edellisen parisuhteen lasten huoltajuus ja elämä muutenkin yhtä hullunmyllyä; ei se vielä tuomitse ihmistä lopuksi ikäänsä. Mutta ei lupaa hyvää, jos ongelmia ei tunnisteta eikä millekään ole valmis mitään tekemään. Sopeutumaan.
Tässä ajassa tuijotetaan ihan liikaa omaan napaan kuvitellen huomisen tuovan muutoksen ja kertaheitolla korjaavan kaikki ongelmat käsin koskematta tai omaa sitoutumista. Ihmekö tuo? Ei yhteiskunta ole hyvä, jos koskaan olikaan; eikä kukaan halua enää edes teeskennellä sellaista.
Viimevaiheissaan teeskentely meni ilmeisesti niin pitkälle, että käsitys yhteiskunnan toiminnasta ja jokaisen vastuusta omasta onnestaan katosivat tyystin. Elämässä ei koskaan tiedä kaikkea eikä aina edes riittävästi, mutta silti valintoja on uskallettava tehdä; muuten lakkaa elämästä.
Kun katsoo maamme miesten ja naisten suhteisiin, näkee oikopäätä selityksen alhaiselle syntyvyydelle ja parisuhteettomuudelle, jotka ovat kohta syystäkin suuren luokan ongelmia. Kuinka he toisensa löytäisivät ja miten pysyvät yhdessä? Kyllä se vain niin on, ettei näin sen paremmin pane kuin synnykään. Sopeudu jos pystyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.