Oi jatkuvuus

Äskeisestä joensuisesta toistumisestaan huolimatta lapsenmurha on minulle vieras ilmiö, josta olen vain nähnyt muiden tekemiä juttuja. Hämmästyn, että siihen suhtaudutaan joko välinpitämättömästi tai ristiretkimäisesti vouhottaen. Valitettava tosiasia näet on, jottei kummastakaan tavasta ole mitään apua.

Laatikonpohjalistaus

Kirjoituspöydän laatikossani on puristusalusta, jossa ylimpänä on printti bussiaikataulusta; päällään makasi kaksi paperiliittimen yhdistämää A 6 -avolehtiösivua. ”Niinkö metsä tosiaan vastaa kuin sinne huudetaan?” – näyn kirjoittaneeni Vaarojen Sanomien kolumnistin jäljiltä joskus alkuvuodesta.

Voivoi aikuisvauvaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä on sinulle agenda...kolmen vuoden takaa arkistokuvana.
Kalenterilompakossani pitämäni kortit taas eivät yhäkään kuulu mitään kenellekään.

Tässä päivänä eräänä hämmästelin muistoa yli vuosi sitten menneestä Helsingin rautatieaseman ”vartijajutun” keskustelusta; olin yllättäen saanut siihen kolme ilmeisesti pilkalliseksi tarkoitettua nauruhymiötä. Muistin myös Pyöreän pöydän keskustelun Avarn-skandaalista ja Timo Airaksisen Yksilöturvallisuuden.

Ja sinä kun niin luulit itselläsi olevan valtaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Voi ei. Sinähän luulit olevasi hauska, sanavalmis ja vaikutusvaltainen, mutta sitten erehdyit neuvomaan kuinka pitkästi tai lyhyesti minä saan – muka – postata. Hahahaa. Jos kyse ei ole määrämittaan tai -laatuun tilatusta keikasta; vedän vapaalla kädellä itseäni miellyttävästi. Sinulla ei ole mitään merkitystä.

Eivät juntit ja mullikat sitä päätä mikä käy tai ei käy

(Kuva: Wikipedia/Guanaco and subsequent editors) Sateenkaarilippu.

Onpa ollut viikko. Lieksan valtuusto pääsi lopultakin käsittelemään Pride-viikon liputusta enkä usko kenenkään yllättyneen, kun sitä ei päätetty järjestää. Käsittelyn aikana pidettiin myös ennätyksellisen törkeä puhe, joka löytyy ihan videoituna netistä. Mutta sitten Joensuussa meni vakavaksi.

Netissä mennään tunteet edellä ja ne odottavat tulevansa viihdytetyiksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuo olivat kovia pelejä 1980- ja 1990-luvuilla

Jos ennen ei olisi juotettu simpanssia humalaan eikä annettu sille olkapääohjusta leikkikaluksi, kuinka nyt niin monelle toiselle kädelliselle – ihmiselle – on sallittu älypuhelimen käyttö? Tätä kauniimmat sanat eivät ole paikallaan älypuhelimista ja somettamisesta.

En minä yksin itseni takia

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvituskuva, joka ei liity itse asiaan muuten kuin
että minä tein niin sen kuin tekstinkin.

Hahahahaa. Miltä tuntuu, kun puskaradioviisas liukuhihnaduunari alkoi neuvoa autonrenkaiden kierrätystä, jota ilmeisesti ymmärtää itsekin vain vajavaisesti? Alensinpa itseni perusteellisesti tuohon seuraan sekaantumalla, mutta puolustelen tekoani yhteiskunnallisilla syillä, jotka tekivät sen välttämättömäksi.

Ex-kapiaiset hapettivat kuoliaaksi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaksi Amerikan merijalkaväen eläkeläistä teki ruumiita ruvetessaan pitämään järjestystä julkistilassa. Olkoon opiksi, että kapiainen ei ole lähtöjään kelpoinen voimankäyttäjäksi tai sopiva turvallisuuden tuottajaksi. Niiltä voi silti puuttua sekä pätevyys että soveltuva työkokemus.

Mikä loppujenlopuksi tökkii Ohto-auditorion käytettävyydessä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Rakennuksen ovet ovat lukossa, jos ei
oltu tilattu vahtimestaria avaamaan niitä tiettyyn aikaan.

Tästä postauksesta tulee jonkinlainen loppukaneetti Kontiolahden koulukeskuksen niin kutsutun Ohto-auditorion käytettävyyden vaikeuksiin. Suoraansanottuna; koko aihe on alkanut kyllästyttää minua joltisenkin railakkaasti, ja toivon, jottei siihen enää vastaisuudessa ilmene aihetta palata.

Älä ala sellaiseksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Tarvekalu vai fleksailua, kas siinä pulma.

Olipa keskusteluntapainen, jossa maallikko rupesi jälleen kerran pälleilemään kanssani; yritti viedä ajatukseni toteutuksessa liiallisuuteen, jotta se muuttuisi naurettavaksi. Siitä johtui mieleen lukion kolmannen luokan äidinkielen opettajan viisaus, kun istuimme munkkikahvilla luokkaretkeläisten käytäväkioskilla.

Kirkonkylän koulukeskukseen oppilaiden jättö- ja noutopaikka?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kontiolahden kirkonkylässä Kirkkotiellä on jo pari vuotta ollut asvalttiläikkä, joka on ulkomuodoltaan jotain lastentarhalaikäisten liikennepuiston ja autokoulun käsittelyopetuskentän välistä. Sitä on nyt koristeltu pysäköintipaikka -liikennemerkein, joista yhdessä on myös "Koulun saattopaikka" -lisäkilpi.

Toisten asioista keskustelemisesta

Ai, somekeskustelu oli sinusta lynkkaamista, joten päätitpä osallistua siihen mielenterveysaiheisine vihjailuinesi. Hyvä sinä. Toivottavasti olet tylsää elämää pakoileva tavis etkä ammatinharjoittaja, joka työskentelee oikeiden ihmisten kanssa oikeissa elämän ongelmatilanteissa. Muutoin; säälin asiakasparkojasi.

Vieraantuneisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Johan on minul-
lakin aikanaan kuvausrekvisiitta ollut,
ajattelen tästä vedosta nyt. 

Luin Göran Palmin Tehtaassa -kirjasta vieraantuneisuudesta työläisten elämässä yli 50 vuotta sitten; se ilmeni päätymisenä esimerkiksi yksityisajatteluun ja kirjatoukkuuteen. Sekä; kas kummaa, äsken itseäni yritettiin syytellä muka asiaan liittymättömästä hehtaaripostauksesta – mikä ikinä moinen sitten lieneekään.

Kuriositeetti

(Kuva: Jari Kähkönen)

Muistan vaikken välittäisikään, kun olimme lukion lopulla auditoriossa; toisella luokalla minulle äidinkieltä opettanut selitteli jotain väriläiskänä olemisestani, kysäisi samalla ohimennen tulevaisuudensuunnitelmiani. Vastasin hukkaavani elämäni siivousliikkeen varhaisaamuun. Kylläpä naama venähti.

Vartija ei ole mikään laulun vetoketju

(Kuva: Jari Kähkönen) No, on kuvassa nyt sentään muutama polkupyörä ja kaupunkikin
on Joensuu, vaikkei se muuten mitään mihinkään liitykään.

Joensuun kaltaisessa ylikasvaneessa kirkonkylässä tuli sitten vartijajuttu. Väitteen mukaan ruokakaupan läheisyydessä oli rikottu polkupyörä; epäilty oli mennyt sinne sisälle ja liikkeessä työskennelleeltä vartijalta oli pyydetty apua asian selvittämiseksi. Luuletteko te häntä joksikin laulun vetoketjuksi?