Muistan SVT:n UG-ohjelman arvostelua kohtuullistavan tai toimintaa vertaisarvioivan sosiaalityöntekijähaastateltavan sanat yhä vuosien takaa – kehuskeli lastensuojelun tutkintaa murhatutkinnan veroiseksi. Oho. Vai tulisiko sittenkin loukkaantua, koska henkirikoksista ymmärtämätön pani halvalla niiden tutkintaa?
Eteen ainakin avautui lohduton näky viikkoja tai kuukausia kestäneeseen pikkutytön piinaan biologisen isänsä käsissä, kun he asuivat kaksistaan henkilöautossa Etelä-Ruotsin syrjäkulmien metsäautoteillä. Kuinka sama saattoi toistua edellisen ristiretkisen vouhotuksen jälkeen?
"Lapsenmurhiin suhtaudutaan joko välinpitämättömästi tai ristiretkimäisellä kiihkolla. Kummastakaan ei ole apua."Luin Vera Miettisen Vilja Eerika -kirjan, jonka aikana hämmästelin ympäröivän yhteiskunnan käsittämättömän hidastelevan kädettömiä reaktiota. Viimeistään ”rangaistuslenkkien” juoksuttamisen toisten aikuisten nähden ja äitipuolen valehtelun raskaudestaan olisi pitänyt johtaa paljon rajumpiin välittömiin toimenpiteisiin.
Kuinka ihmeessä ammattilaisen kirjoissa olevat voivat tarkastella lapsen ongelmia kuin olisivat syntyneet tyhjästä ja sijaishuoltojakson jälkeen palauttaa hänet ne aiheuttaneisiin olosuhteisiin? Melkein yhtä säälittävää kuin Jukka Riikonen selittämässä toimineensa syyttäjänä perheväkivaltajutussa 80-luvulla.
Ja entäpä kaikennäkevät sekä -tietävät jokahenkilöt! Kuinka kukaan heistä ei mennyt kerrostalon pihalle, ottanut Vilja Eerikaa kädestä kysyen asiasta kiertelemättä sekä sitten sanonut suorat sanat väitetyille vanhemmille mokomasta ”kurinpidosta”? Edes soittanut poliisit paikalle. Alle kymmenvuotiasta SANTSATTIIN!
"Vilja-Eerikan tapauksessa hämmästelin ympäröivän yhteiskunnan hidastelevan kädettömiä reaktiota."En minä tätä muuten bloggaisi, mutta kun Joensuussakin sattui äsken lapsen kuolema mitä tutkitaan murhana. Onneksi siitä tekevät juttuja jotkut aivan muut henkilöt; olen mielelläni mitääntekemättömänä vihko+kynä pöytälaatikossa ja akut irti tekniikasta. Kuulun puskaradioonkin, mutta en jaksa lukea mitä jokahenkilöt sinne postaavat.
Kuinka ihmeessä esimerkiksi ev. lutin. suruhartauskin tultiin pitäneeksi Joensuun eikä Rantakylän kirkossa? Oloja en tarkemmin tunne – sikäli, kun pyhättö ei olisi ollut käytettävissä – niin kai tilaisuudelle olisi silti paikka löytynyt – lähempää. Tai olisi pidetty useampi tilaisuus – missä ikinä – tarvitsijoita olisi sitten ollutkin.
No, nyt poliisi on pitänyt pressiksen ja perää työrauhaa sekä tapauksen yksityiskohtien tarpeettomalta eli haitalliselta kyselyltä että esitutkinnan hallitsemattomalta laajantamiselta. Ilta-Sanomat johtaa uutiskilpailua; paljasti niin kotihälytykset/metelikeikat, isäpuolen entisyyden kuin perheen talousvaikeudetkin.
"Joensuussa poliisi perää nyt työrauhaa niin yksityiskohtien tivaamiselta kuin lisäsyyllistenkin etsimiseltä."Lopullinen syy tekstinkäsittelyohjelman avaamiseen oli lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen toteamus YLE Joensuun nettijutussa, että epäilty lapsenmurha ei edes ole valtavan harvinainen. Näitähähän tapahtuu keskimäärin 2.5 kertaa vuodessa! Uskomatonta. Ensin siis järkytytään, mutta sitten kaikki aina lopulta unohtuu.
Mikä on se kumma jatkuvuus, joka tätä tekee? Toki; ihmisluontoon kuuluu, että asioita työstetään hankkimalla niistä kaikki mahdolliset tiedot. Sekä, jos tuon motiivin tyydyttyminen ilmeisesti estyy, saa usea siitä luvallisen syyn päästää irti. Kyseltiin ja kauhisteltiin siihen asti kunnes tultiin valmiiksi.
Päädytään siis Hectorin 1970-luvun keskivaiheen laurulyriikan matkaanlähettäminä kysymään ihmisen toimimattomuutta. Paljonko tästäkin kansalaiskeskustelusta on silkkaa tarvetta kokea olevansa olemassa, kun nyt jotain sai sanotuksi; tai tuntea ohimenevää halpaa mielihyvää riitelemisestä? Ja samalla se vääryys vain jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.