Vieraantuneisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Johan on minul-
lakin aikanaan kuvausrekvisiitta ollut,
ajattelen tästä vedosta nyt. 

Luin Göran Palmin Tehtaassa -kirjasta vieraantuneisuudesta työläisten elämässä yli 50 vuotta sitten; se ilmeni päätymisenä esimerkiksi yksityisajatteluun ja kirjatoukkuuteen. Sekä; kas kummaa, äsken itseäni yritettiin syytellä muka asiaan liittymättömästä hehtaaripostauksesta – mikä ikinä moinen sitten lieneekään.

Ei minua kiinnosta nokkimisjärjestykset tai kaveeraamiset, koska olen jo kauan sitten oppinut, etten saavuta mitään – tuskin edes pärjään – niiden kautta. Kuvioita vaaliviin taas iskee aina lopulta joku ihme kramppi, jota seuraa henkilökohtaisuuksiin menevä hyökkäys, mille pääosa laumaa joko naureskelee tai toljottaa tumput suorina.

Puolustautumisenkin kanssa on vähän niin sun näin. Jostakin kumman syystä se on aina ”jonkin luulemista itsestään” tai ”kuvitelma väärinymmärretystä neroudesta”, vaikka aloittaja oli pelkkä huomionkipeä keskinkertaisuus eli oppimaton perseilijäjuntti vailla muuta sanottavaa kuin pakottava tarve avata suunsa.

"Huomionkipeälle keskinkertaisuudelle tai oppimattomalle perseilijäjuntille tuli vain pakottava tarve avata suunsa."  

Jostain kumman syystä ne kuvittelevat, että kaikki pitää aina tehdä omaa alhaista tasoaan vastaavasti, yleistajuisella kielellä, lyhyesti ja vielä pitäisi olla hauskakin. Olet siis oppimaton, typerä, lyhytjännitteinen sekä vielä vailla käytöstapojakin, mutta kuvittelet silti olevasi se joka määrää yhtään missään? Painu kuule helvettiin.

Onneksi maailmamme ei enää ole hyvään aikaan perustunut pakkoon kuulua ryhmään ja ihmisten kanssa tekemisissä olemiseen, mutta valitettavasti useat eivät tajua tätä – vielä vuosikymmenten päästäkään. No, ne sitten potkiintuvat uhoissaan, kun eivät ymmärrä vian olevan itsessään. Kyllä joka venholle soutaja löytyy, älä epäilekään.

Tai pakoilevat someen yksinäisyyttään, tekemisenpuutettaan ja tarvetta tuntea tunteita. Yleisillä paikoilla kuikuillaan, kytätään, tervehditään väkisin ventovieraita sekä ängetään puheisiin alkaakseen kohta puhua itsestään. Monikohan resonaattorin tai putinistin kirjoissa oleva on juurikin pelkkä höpsähtänyt sääliö?

"Sitten ne potkiintuvat uhoissaan tai pakenevat someen yksinäisyyttä, tekemisenpuutetta ja tuntemisen tarvetta."

Ihminen ymmärtää mitä on pakko, omaksi eduksi käsittämänsä ja mitä haluaa. Jos yksilö keksii olla avulias, hän sivuuttaa säännöt, kiertää toimintaketjut eikä kuuntele ohjeita. Mikäli luulee olevansa sankari; keksitään jännittävä kehyskertomus, joka todentaa sepitetyn legendan. Näin sitä kieltä käytetään, Pyöreä pöytä.

Eihän se sitten ole rasismiakaan, jos sinä itse väität ettet nähnyt ja kuullut kaikkea, kykene ennakkoluuloisuuksissasi uskomaan sitä osallisista tai valta-asemasi kyseenalaistettiin viemällä asia ulkopuolisen arvioitavaksi. Siksi useimmat tämän maailman pahat tapahtuvat ja toistuvat – niihinhän opitaan jo juniori-iässä!

Siitä vieraantuneisuus lähtee liikkeelle. Eletään erillisiä tai suorastaan lokeroituja elämiä, jotka liberaali demokratia ja kulutusyhteiskunta mahdollistivat – päätyen kuitenkin turhan usein käymään kussakin paikassa tarjolla olevaa kulttuurisotaa. Ihminen oli vain tylsistynyt ja pelokas haahuilija vailla ketään kenelle uskaltaa uhota.

"Vieraantuneisuus on liberaalin demokratian mahdollistamaa ja kulutusyhteiskunnan tarjoamaa elämää."

Muistanpa kuinka – muuan Satakunnasta kotoisin ollut tuppukylän poika, joka oli peräti ollut kotona, koulussa ja kesätöissä tehtaassa – muuttui melkoiseksi voimankäyttötietäjäksi armeijassa miehistökurssin jälkeen. ”Vastustajahan voisi saada ne tuosta”, hän sanoi kylmien aseiden kasaamisesta heikommalle puolelle.

Joopajoo. Ihan tosi. Jos tämä olisi ollut johtava periaate, olisi varmaankin tullut joko lakata kantamasta mitään – palvelusturvallisuussyistä – tai panna kaikki housujen vyöhön puseron helman alle piiloon. Toinen tavanomaisen viisauden helmihän oli nimitellä tätä vartijakurssilta tuomaani ideaa vammaisvyöksi. Kunhan mölähtelivät.

No, annoinpa kuitenkin toisten lailla päällystön johdatella itseni suorittamaan ”tehostettua kulunvalvontaa” eli kiusaamaan ihmisiä kysymällä papereita, vaikka tunsinkin. Vasta jälkeenpäin luin Yleisestä palvelusohjesäännöstä mitä tuli tehdyksi. Mikähän kainuulaisen jalkaväkisadismin tuominen tuokin typerä kuriteoria oli?

"Tuppukylän pojasta tuli melkoinen voimankäyttötietäjä, kun ryhmäpaineen takia piti olla olevinaan minua vastaan."  

Pitää postata niitä aikoja ja niin kuin näkee; vähät siitä kuka muka saa jossain jotain tietää tai vastaanottajan omaksumiskyvystäkään. Naurakoot jos nauravat; estolistalla on tilaa ja mikäli aiheutuva vaiva ylittää saadun hyödyn niin painan deleteä. Vastaanko? En pääsääntöisesti, mutta voin joskus haksahtaa tehden virhearvion.

Kuvitelma hyvästä vuorovaikutuksesta on lyhytikäinen. Vittuilevalle valkoiselle roskaväelle on turha vastata – sohvaperunoituneet someluuserit käteen kiinnikasvaneine luureineen taas haluavat vain huomiota. Minua ei kiinnosta piilikö joukossa väitetysti fiksujakin ihmisiä, koska kaunosielut ja pelkurit ovat turhia.

He ovat mestareita lykkäämään, siirtämään toisille ja selittelemään – lopulta kuitenkin henkilöivät asiat yhtä törkeästi kuin ne tyhmätkin. Tulevat vielä jälkeenpäin tilittelemään sanojen väitettyä kauheutta tai panikoivat sille kenen luulevat kykenevän minua oikaisemaan. Ei vieraantuminen ollut lopputulos. Se oli lähtökohta.