Mikä loppujelopuksi tökkii Ohto-auditorion käytettävyydessä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Rakennuksen ovet ovat lukossa, jos ei
oltu tilattu vahtimestaria avaamaan niitä tiettyyn aikaan.

Tästä postauksesta tulee jonkinlainen loppukaneetti Kontiolahden koulukeskuksen niin kutsutun Ohto-auditorion käytettävyyden vaikeuksiin. Suoraansanottuna; koko aihe on alkanut kyllästyttää minua joltisenkin railakkaasti, ja toivon, jottei siihen enää vastaisuudessa ilmene aihetta palata.

• Tilanvaraaja ei tiedä tai ymmärrä rakennuksen ovien olevan lukossa, jos hän ei ollut tilannut vahtimestaria tiettyyn aikaan paikalle → Ole siis siellä itse ne avaamassa, jos vain muistit mainostaa mille ovelle yleisön pitää tulla ja milloin. → Eipä ole tainnut tieto kulkea. Sähköinen lomake on kyllä hieno!
• Ovissa on kulunvalvontajärjestelmää muodostamattomat korttilukot, joita ei voi tai osata ohjata, mutta tätä ei ainakaan voi myöntää. Sehän johtaisi vielä pääkäyttäjän palkkaamiseen tai ties mihin muuhun esim. turvatekniikkaremontti. Miten olisi kunnollinen ja vakioitu opastus?
• Valot sammuvat väärällä hetkellä, koska ohjaus on paremman luokan salaisuus. Olisikohan se loppujenlopuksi peräti vahtimestarin työpisteessä yhden napin takana(esim. automatiikka=tutkat, käsikäyttö=palaa aina ja nolla-asento=kaikki pimeänä)? Lopettakaa jo se salailu!
• Aulassa on ryönää eikä penkkejä. → Tilavarausjärjestelmä ei toimi. → Pitäisikö varauksista ilmoittaa henkilökunnalle? Mikäli vahtimestari ei ole tuona päivänä paikalla, muun henkilökunnan on tehtävä työ. Käykö moinen ihan jonkun luonnon päälle eikä asioista pystytä sopimaan? Yllätys!
• Aulassa ei ole sen paremmin lukittua, suojattua kuin valvottuakaan vaatesäilytystä. → Päättäkää jo, että mikä kolmesta tulee, rakentakaa se ja sitten ylläpitäkää tehtyä valintaa.

"Tästä postauksesta tulee jonkunsortin loppukaneetti 'keskusteluun' Ohto-auditoriosta, koska aihe tympäisee minua."

Siispä alussa, väliajalla sekä kovin usein myös lopuksi; syntyy aina joku sekoilu, sättääminen, sokkailu ja solkkaaminen. Onneksi pahin mitä toistaiseksi tiedän sattuneen on edestakainen joutokävely ja takin(ei omani) vaihtuminen – oletettavastikin – vahingossa toiseen naulakossa. Tai oma ääneni koveni vähän.

Te Kontiolahden kunnan koulukeskuksessa ja soveltuvin osin myös keskushallinnossa luulette ilmeisesti tätä julkista palvelurakennusta yksityisomaisuudeksenne, josta määräätte halujenne mukaisesti? Nämä tosiaan vielä kehtaavat pyytää näin olemattoman tasoisesta palvelusta rahaa!

Asenne kohdillaan, on pakko sanoa. Taitavat olla sitä mieltä, ettei täällä mitään tarvitse järjestää – ja jos nyt sitten kuitenkin – olkoot maan moukat kiitolliset, kun ylipäätään pääsevät kalustettuihin tiloihin. On se kumma, kun karjalaiset koko ajan kälkättävät, mutta tilankäyttömallia tai mitään muutakaan asiallista asiaa ei saa puhutuksi halki.

"Julkista palvelutilaa luultaneen yksityisomaisuudeksi, josta määrätään vapaasti. Asenne kohdallaan!"  

Kokeilin minä somessakin, mutten – ihme kyllä – saanut kuin Facen Puskiksessa yhden itkunaamahymiön kunnallispoliitikko- ja Kotiseutukeskuksen vakiotilaisuudenjärjestäjäoletetulta. LinkedInissä taas havaitsin vetäväni täysin monologina eli käytännössäkatsoen puhuvani itsekseni. Hiphurraa.

Tilankäyttömalli voi minun puolestani olla mikä tahansa, mutta sen on jokatapauksessa oltava aina toimiva. Jos ei ole paikallaolevaa henkilökuntaa, pitää olla olemassa vakioitu toimintatapa, millä tilojen käytöstä vastuullinen opastetaan tehtäväänsä ja siitä annetaan myös palautetta.

En ollut nuorena kuulu joustavuudestani tai asiakaslähtöisyydestäni eikä minussa taatusti ollut mitään mukavaa, mutta tälläinen pelleily alkaa hävettää jo itseänikin. Palvelun ei tarvitse olla ylenpalttinen eikä pokkuroiva, kunhan se vain toimii. Vaikka kuinka oltaisiin kasvukunta, jossa asiat on pakko hoitaa pienen budjetin itsepalveluna.