Luokkarajalle ei voi mitään. Sille siis, että tiedeyliopistossa ja korkea-asteella laajemminkin oppii käsityksiä tiedosta sekä kielestä, ja sopeutumisesta; joskin viimemainittuun lähinnä sosiaalistuttaneen tahattoman epäsuorasti.
Käsityksiä, joiden aivopesemät yrittävät maailmaan päästyään kyykyttää ja syöttää jotain likaavaa&haisevaa sille, joka heihin kuulumattomuudestaan huolimatta kulkee pää pystyssä ilmaisten itseään kuuluvasti/näkyvästi julkisuudessa.
Kaikkein synkimmin tuo...heh..."papisto" vihaa niitä, jotka eivät pyydä lupaa, kysy vahvistusta tai suostu menemään kasaan painostettaessa. Luulen, en tiedä, ja tämän kirjoitan ensisijassa omasta puolestani, että useimmat eivät edes sen suuremmin välittäisi kuulua mokomaankin sakkiin.
Mutta toisaalta, eiväthän kansanmiehetkään ole useasti sen jalompia. Siis nämä, jotka taas eivät pidä lukemista, kirjoittamista ja ajattelua juuri minään. Mikä luulet olevasi -kysymys ei ole heillä koskaan kovin kaukana kielen päästä.
Sellainen se jatkuva vieraudentunne vain on, joka väistämättä seuraa itsenäisestä ajattelusta. Mutta siitä tulee vain oppia piittaamaan yhtä vähän kuin lannistajista ja sunmuistakaan sortajista; väistä jos voit, ellet, niin anna monoa. Kyllä se siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.