Tietämys ratkaisee, ei miten se on hankittu

Flooranpäivän piknik Kumtähden kentällä Helsingissä; Suomen
lippu saapuu. Olin paikalla kaupunkitoimittajana selostamassa
juhlamenoja silloiselle lehdelleni.

Kerran nuorena minut komennettiin yhdessä työnhaussa noin seitsemäksi tunniksi psykologin testattavaksi. Olimme siellä porukalla; kaikki hakemassa johonkin korkean profiilin paikkaan ja rasti oli osa isompaa testipatteristoa. Opin sillä reissulla jotain oppineisuudestakin; useimmat sellaiset ovat ressukoita, jotka voisivat hankkia elämän.

Niin sanottu oppinut eli jonkun tutkinnon suorittanut tekee näet työtä itselleen; omanarvontuntonsa vuoksi. Eipä mahtanut tuonkaan päästäjä tietää, että puhui karun työläislähiön kasvatille, joka oli varttunut pitkin maailmaa, kirjavassa seurassa ja nähnyt omanarvontunnon halkeilevan paineessa monen moninaista kertaa.

Mitä luulette jo varhaisten vuosien olleen täynnä, jos on käynyt laitakaupungilla sijainutta akateemisesti surkeaa yläaste-lukio -yhdistelmää? Järjestelmään tuskastuneita ja oppilaisiin turhautuneita opettajia, joista liian moni yritti syyllistää koettuaan ettei mahdollisuutta maksuttomaan koulutukseen arvostettu.

En tiedä, saattoivat hyvinkin olla asiallisesti oikeassa, mutta teini-ikäiselle eivät luokkayhteiskunta tai hyvinvointivaltio vielä paljon paina. Tärkeämpi vastus on aikuisyhteiskunta, jossa ovat raha, valta ja kaikki vähänkään kivat asiat; useista niistä nuoret voivat vain haaveilla tai katsella vierestä. Pahemmuusjärjestys vaihteli.

"Teinille eivät luokkayhteiskunta tai hyvinvointivaltio paljon paina. Tärkeämpi vastus on aikuisyhteiskunta."

Oppineet pelleilevät mielellään heikommikseen luulemiensa kanssa. Heillä ei oikeasti ole aavistustakaan mitä tekevät; luulevat tarkkaavansa lähimmäisessään sivistyksen ulkoisia merkkejä kuten kieltä ja käytettyjä käsitteitä. Tai sitten nuo kateet pikkusielut vain villiintyivät kohdatun varmuudesta ja tekevät parhaansa rikkoakseen sen.

On totta, että opintien edetessä käsittää oman käsityskykynsä ja tietää tietämyksen rajat. Ei kukaan käsitä kaikkea samaan tahtiin kuin suu käy; muun väittäminen on silkkaa rallatusta. Niinikään kukaan ei tiedä kaikesta kaikkea, koska kaikesta ei ole tutkittua tietoa; toisin väittävällä on kurja persoonallisuus.

Tämä on tuttua juttua; teininä eräs varttiavaille lisuri valitti minulle kuinka kansanmies lyttäsi hänet sanoen "et tiedä mitään todellisesta elämästä". Kas, siinäpä hyvä hetki muistaa, että tieto ei tee asiantuntijaa; on saatava oikea tieto oikeaan paikkaan ja kyettävä toimimaan yhdessä kanssaihmisensä kanssa.

Ihmisestä ei siis tule pyhimys yksin siksi, että esimerkiksi suorittaa tohtorin tutkinnon; niinikään kansan aitoutta tai työväenluokan jaloutta ei saisi ylikorostaa. Kansanmieskin voi olla sietämätön oppimattomassa junttimaisuudessaan; työläinen taas antaa piutpaut edistykselle, häntä kiinnostaa raha.

"Ei ihmisestä tule pyhimystä tohtorin tutkinnolla. Kansanmieskin voi olla sietämätön juntti ja työläistä kiinnostaa vain raha."

Kyllä minä sen pällitestin läpäisin ja tulin olleeksi sinne lähettäneen yhtiön palveluksessa sen toiminnan lopettamiseen asti, jonka jälkeen jatkoin samoissa tehtävissä seuraavalla palveluntoimittajalla. En ole kirjoittamassa etten enää koskaan opiskele; tiedän että sen jos tekee niin saa varmasti kohta syödä sanansa.

Tietämys ratkaisee, ei miten se on hankittu. Objektiivista on turha leikkiä, jos ei puhuta  mittaustieteestä. Kaikkialla muualla asiat arvioidaan aina kunkin omalla asteikolla; olisi syytä tuntea se ensin itse ennenkuin esittää tuloksia muille. Ettei luule käsitystään normaaliksi vain, koska itse sanoo niin.

Tietoa on jatkuvasti kerrattava, arvioitava, lisättävä ja päivitettävä; muuten se katoaa. Ai? Minä kuvittelin, että tuon tietää jokainen oppinut ja sivistyneelle se olisi jo itsestäänselvyys. Toisin on mahdollisesti joskus teeskennelty, mutta niin se ei koskaan oikeasti ollut. Tutkinto mahdollistaa paljon, muttei takaa mitään; auktoriteetti ansaitaan.

Subjektiivisuus on postmodernin tiedon lähtökohta eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa. Jos sinulle on tärkeämpää kuka tai millä tittelillä joku jotain sanoo kuin, että onko se totta; on luultavasti parempi, jotta pidät päästösi sisälläsi ja katoat silmistäni olematta sen suuremmin vaivoiksi. Yhteistyöstä välillämme ei tule mitään.