Toimittajien turvamiesvillitys

Luin Karjalaisesta Sunnuntaisuomalaisen puffijutun YLE:n Marko Niemen Viimeinen johtolanka -podcastin viimeisimmästä tuotantokaudesta. Yksi kuriositeettinsa oli meno vuonna 1987 tapahtuneen Sari Liinaharjan murhasta epäillyn ovelle haastattelua tekemään – turvamiehen kanssa.

Eduskunnan mielenosoitukset

Panin osuuskaupan bonuksen teatterireissulla Joensuussa Moleskinen kraft- eli kanneltaan pahvinvärisiin cahier-vihkoihin. Sellaisen sivulle näyn tallentaneen huvittuneen huomion halla-aholaisen eduskunnan mielenosoituspaheksunnasta, jota kuitenkin – onneksi – ovat kykenemättömät kenellekään kostamaan.

Passinorsun sukupuuttoon kuolemisen johdosta

(Kuva: Jari Kähkönen) On yleinen pääkaupunkiseutuinen uskomus, että
poliisi saapuu siellä aina paikalle nopeasti.

Kukaan ei tätä enää muista; se oli silloin, kun poliisi käytti vielä kauluspaitaa, solmiota ja prässihousuja. Arvollisten julkisten rakennusten edustalla oli konstaapeli aluksi ympäri vuorokauden sekä sittemmin päivänvalotunteina –vartioimassa. Myöhemmin tapa harveni ennen kuin tyystin katosi.

Reserviläinen poseeraa moraalikadon tähden

Järjestelmää riivaava moraalikato tulee käytännössä vastaan jo varusmiespalveluksessa; joku mölähti oikeastaan lähtevänsä johonkin ikävään hommaan melkein mielellään – saaden näin muut kimppuunsa. Reserviajan loppuun kestävä teeskentely ja poseeraaminen alkoivat nyt tosissaan.

Rippikoululeirien turvallisuus

Rippikoululeirin tapahtumat ovat aiheuttaneet tänä kesänä usein julkisen metelin. Mitähän seuraa, kun kirkkoherran pitäisi myös olla turvallisuuspäällikkö – kaiken muun ohella? No, Outokummussa keikattiin kirkon pihalta ilmalämpöpumput ja Amerikassa Trump-ampumisen syy taisi olla Servicen pers'aukisuus.

Pidä just toi ilme!

(Kuva: Jari Kähkönen)

On tässä sen verran valokuvattu ja malleja ohjattu, jotta todellakin tiedän poseeraamisen. Ihminen on – tarkoituksella – olevinaan jotain, mitä ei oikeasti ole. Urheilukaupan myyjä haluaa minun ostavan ne sandaalit – reserviläinen taas kauppaa suurelle yleisölle isänmaallisuuttaan. Rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Ei nappaa – voivoi, koeta kestää

Pitäisikö keskustella Uwa Iduozeen ihmiskäsityksestä, kerrata taas jälleen vartioinnin perusasioita koska Mikkeli vai Konsta Arveliniinko tartutaan kun puhalluttamiskeskustelu kertoi miten omavaltainen poliisi on? Ei nappaa. Jätinpä myös tarkoituksella pokkarin varastolaatikkoon, kun sukukokoukseen lähdin.

Kuinka monta puukkoa yksi mies voi omistaa olematta yletön tai muuten sopimaton?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kolmannen puukon terä on lähellä normikokoista
– siltä varalta, – jos nyt kuitenkin.

Pysähdyin pop-up kahvilaan erämessumatkalla; haastoin paikallaolleet vertaiset pohtimaan otsikon kysymystä, sillä käyntikohteessa oli useita kyseisen tuotteen myyntipisteitä. Äänet jakautuivat seuraavasti: neljä, 10 ja vuokralla asuvan ei tarvitse omistaa yhtäkään puukkoa. Minä itse? Luehan edemmäs.

Että eipä olisi voinut tuotakaan ennalta arvata – niinkö?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Oulunkylän jalkapallostadionin turvallisuusjärjestelyt osoittautuivat elävässä tulessa yhtä olemattomaksi kuin kaupunginosan ruotsinkielisyys. Ne olisi pitänyt päivittää viimeistään katetun katsomon ja takana sijainneiden tilojen rakentamisen myötä ainakin kehäksi, valvontakameroiksi sekä hälytyslaitteiksi.

Epäyhdenvertaisuuden viettelevä kutsu

Olen pettynyt eduskuntaan ja hallitukseen, koska näemmä Suomessakin aletaan koht’sillään työntää hädänalaisia ihmisiä takaisin valtionrajan toiselle puolelle. Olisi valitettavan helppoa vaan silti erheellistä syyttää kaikesta yksin nationalisti-populistejamme, sillä kyllä tämän juuret ovat huomattavasti syvemmässä.

Erittäin epävaltiollisissa mietelmissä

(Kuva: Jari Kähkönen) Koska tämä ei ole rahakeikka,
en viitsinyt syöksyä eteen ruutua tehdessäni; jätin
myös pyytämättä luovarin vasemmassa alanurkassa
näkyvältä kielo-oletetulta.

No, käykö täällä muka edes joku kannanottojeni tai analyysieni vuoksi? Tuskinpa. Sain siis aivan äsken käteeni J-P Peltosen Pikkusissin ja Marttiinin Mustan 8:n vyökotelot. Kuuntelin myös Peter Lerchen instrumentaalikitarakeikan kuvallisen hienossa maalaismaisemassa kera pienen lähiruokailtapalan.

Kun pohjimmiltaan armeija on hyväksikäyttöjärjestelmä

Olin joutua YLE:n lineaariradion uutisista umpisolmuun, kun juonto oli varusmiespalveluksen keskeyttämistä henkisten vaikeuksien tähden, mutta haastateltava puheli sotilasavustuksensa hylkäämistä. Eivät tajua tai myönnä mistä touhussa on kyse ylipäätään; siispä file auki ja alan naputtaa tekstiä.

Auktoriteettiharhaa ja ylhäältäpäinjohtamista

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen sisältökäytännön mukaisesti kuva ei liity tekstiin mitenkään.

Tekstini on kaksiosainen. Kommentoin Pasilan putkakuolemaa, koska Maikkari; myös YLE:n sensorin herkkänahkaisuus naissotilaiden uusista alusvaatteista naurattaa – julkaisenpa siis hylätyn kommenttini täällä. Että; jos on valtaa, pitää sitä sillointällöin myös käyttää? Tai jotain. Edes jotain.

Kaikkihan te olette – nyt – turvallisuuskiinnostuneita sekä -tuntijoita

Ollaan toista viikkoa kuultu, luettu ja nähty uutisointia tärkeään infraan kohdistuvasta uhkasta. Hoh-hoijaa. En ole vaikuttunut; maallikot eivät edes arvaa mitä kaikkea sekä paljonko sisältyy yhteenvetoon – päästinkin naurun ynnä pierun, kun Turun Seudun Vesi ja Turku Energia kilpalauloivat julkisuudessa.

Et sinä minuun käsiksi pääse

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kylläpä ihmiset voivat sortua huvittavaan kyökinpsykologisointiin. Tuli näemmä luetuksi ehkä otsikko ja johdanto, mutta ollaan häpeilemättä tarjoilemassa elämänohjeita tai peräti tietävinään millainen ihminen siellä kirjoittaa. Olehan keuhkoomatta eli huokailematta; et sinä minuun käsiksi pääse.

Aikalailla vapaaottelevia cowboyta, nuo Helsingin poliisit, nykyään

Tjaa-a. Pitäisihän minun jo vanhastaan tietää, jottei siitä kaksista tule, kun siviilitoimittaja kyselee niin kutsutulta asiantuntijalta voimankäytöstä. Ylen Clarissa Jäärni ei kyennyt kysymään tohtori-dosentti Henri Rikanderilta, että onko pään- ja kaulanhallinnan ero tosiaankin vain "se toisen käden puute".