Kaikki eivät kykene vapaaseen mittaan tai kestä sitä

Jos olet niin hölmö, että annat elämäsi, aikasi ja yksityisyytesi maksuksi somen käyttämisestä; luulet varmasti myös minun olevan täällä sinua viihdyttämässä. Höpöhöpö. Välillämme ei ole toimeksiantoa, vastiketta eikä aina todellista vuorovaikutussuhdettatakaan. Ei kiinnosta mitä ymmärrät tai jaksat lukea.

Olen kynämies; minulla on tarve kirjoittaa, mutta olen kokolailla välinpitämätön siitä kuinka kukin ottaa sen ottaa vastaan. En minä ole täällä kavereita hakemassa, aikaa kuluttamassa enkä hupailemassa; tiedostan kyllä paremmin kuin hyvin, että pääosa teistä pitää somea viihteenä – se on oma asianne tai toisinaan myös häpeänne.

Olisiko onnen kaava COPY+DELETE+PASTE+POST? Suoritin ensikokeilun vuosia sitten, kun Karjalaisen netissä sai vielä kommentoida Face-liitännäisellä. Minulla oli sanottavaa vartijan kiinnioton yhteydessä tekemien maahanviennin ja raudoituksen uutisoinnista, mutta vaivoikseni ilmeni joku ihan tyhjää jauhava tollo.

"Minulla on tarve kirjoittaa, mutta olen kokolaissa välinpitämätön siitä kuinka kukin ottaa sen vastaan."

Vaikka hän yritti pilkata käyttämääni kieltä, en viitsinyt kiroilla vastaukseksi; tein kuten yllä kuvailin eli kopioin, poistin ja postasin uudelleen. Sain sanoa mitä aioinkin, mutta samalla vedolla vaivoinani ollut tyhjänpäiväisyys lensi verkkoepätodelliseen antimateriaan palasiksi hajoten.

Toisinkin voi katsoa. Tunnustan vastaamis- ja väittelyvelvollisuuden ainakin silloin, jos havaitsen kaikkien yhtäläisen ihmisarvon halveksuntaa ja itseoppinut alkaa neuvomaan puolioppinutta karkeasti, virheellisesti tai molempia yhtä aikaa. Usein ei saa selvää, että missä tuollaiseen alentuneen äly, siveys ja hyvä tahto oikein luuraavat.

Säästä hengitysilmaa ja sormenpäitäsi; somella ei ole hyviä vaikutuksia. Mikäli ”kontaktit” eivät ole sanataiteella viihdyttämistä vailla olevia tuppisuisia sekä saamattomia tasalakkeja; he ovat eksyneitä sieluja, toimimattomia persoonia ja onnettomia piruparkoja etsimässä jotakuta kenelle tilittää/kaataa ongelmansa.

"Tunnustan kuitenkin vastaamis- ja väittelyvelvollisuuden joissain tietyissä tapauksissa. Liika on aina liikaa."

Äläkä naurata; aivan varmasti tykkäykset, jaot tai kommentit eivät muutu keikaksi ja rahaksi. Päinvastoin; todellinen ammattilainen tuntee somelaisia kyllin välttääkseen niihin sotkeentumista omana itsenään mahdollisimman pitkälle. Siellä tulee vain likaavaa/haisevaa päälle, maihinvedetyksi sekä häpäisseeksi itsensä.

Heillä on vähintään yksityinen ja julkinen profiili; niistä yhden kaveriksi ei pääse kuin varmasti tunnetut, sekä toinen mikä on seuraajia varten. Jos työn puolesta netissä pitää olla enemmänkin; ylläpitäjyydet ja työprofiilit jätetään avokonttoriin pöytäkoneelle. Joku pikkupennosia tienaava Youtuben ”sanavapausauditoija” ei muuten ole ammattilainen.

Kaikenlaista sitä netti 2.0:n mahtuukin. Somen pointti on näennäisilmaisuus, koska useimmat käyttäjänsä eivät joko älyä tuotteistamisella rahastamista tai välitä siitä. Luuletko tosissasi olevasi niin kiinnostava ja osaava, että loistava tulevaisuus avautuu tuosta vain – muuttaen leikin työksi – kuitenkin nyt sanan hyvässä merkityksessä?

"Älä naurata; kaikki tykkäykset, jaot tai kommentit eivät muutu rahaksi. Jokainen tienaavakaan ei ole ammattilainen."

Tuskinpa – pentu – olet saanut kirjoittajavalmennusta, jossa mentori olisi sanonut, että kevyt se vasta raskasta onkin. Näin on myös influensseiriyden, tubettajuuden ja bloggaamisen kanssa; vaaditaan pyrkimättömyyttä, rajojen koettelua sekä vähän uutuutta. Ellei: pysy koulussa, päätyössä ja väleissä vanhempiesi kanssa.

Keski-ikäiset sohvalla lauantai-iltana saunan ja kaljan jälkeen – vaan ennen seksiä – somettajat, joista mielipiteet ovat kuin pyllynreikä, sekä päämäärä ”tosikon”, ”fanin” tai ”uskovaisen” provosoiminen; voisivat muistaa ympärillään olevan todellinenkin elämä. No, edes ne velalla pystytetyt ylempiluokkaisuuden kulissit.

Säälittävimpiä mahtanevat olla seitsemänkympin ja seniliteetin välillä olevat yksinäiset. Heitä sukulaiset karttavat. Kavereita taas ei joko ole, he horisevat, kertovat aina samat jutut uudestaan tai ovat jopa kadottaneet tavanomaisen kohteliaisuuden viime rippeetkin – eivät edes jaksa esittää kuuntelevansa, kun heille puhutaan.

"Kukin roikkuu somessa omista syistään; ollaan jotain vailla, sitä on liikaa tai ei ymmärretä mitä kaikkea on."

Et sinä tule somesta löydetyksi. Yksityisviesti ison firman markkinoinnista on päiväuni, joka toteutuu niin harvalle, että se on juuri ja juuri todellista. Somessa saalistetaan hupia, ruokaa riippuvuudelle sekä mahdollisuutta toteuttaa luonnevikaista käyttäytymistä. Jos olit kyllin hölmö tarinasi jakaaksesi, se varastetaan.

Kyllä minä tiedän ihan riittävästi luovien alojen todellisuudesta, jotten taatusti editoi, markkinoi tai vuorovaikuttakaan. Ei kannata. Itse vedän kirjoittaessani vapaalla mitalla, omana itsenäni ja niinkuin olin aikonutkin. Jos joku tykkää, kivat siitä; eikä hyvin paljon kurjaakaan, jos ei tykkää. Sellaista se vain on.

Yleisö on helkkarin arvaamaton. Sen kanssa olet aina varma vain siitä, ettei yleisö koskaan kokoonnu vilpittömässä mielessä kannustamaan tai mahdollistamaan sinun menestystäsi. Tämän takia tarvitaan ammattitaitoa, kypsyyttä ja identiteettiä eivätkä ne puussa kasva – vai sanoisinko sittenkin – ole nettikaupasta ostettavissa.

"Somessa saalistetaan hupia, ruokaa riippuvuudelle sekä mahdollisuutta toteuttaa luonnevikaista käyttäytymistä."

Niiden puuttuessa toimintasi on pelkkää ajankulua, avautumista, pahan olon ulosoksentamista tai huomion kerjäämistä; etkä muuten sitäkään jaksa kauaa. Yksi väsyy sekä toinen sammuu. Sydämesi ei ole mukana; arkailet, laskelmoit ja poseeraat vain. Kommentointisi ei loppujenlopuksi ole kummoistakaan kirjoittamista.

Ei tämä maailma ole sinulle velkaa mitään. Minäkin luulin seiskaluokan syksyllä, että entinen ala-asteen luokkakaveri kuuntelee sopeutumisvaikeuksiani uusiin opettajiin ja ryhmiin liikuntatunnilla pururadalla. Mutta ei; sehän vain tuiskauttikin ”ei oo mun migreeni”. Ja toinen samanlainen vieressähölkkääjä oli täysin hiljaa.

Viinamäen mieskin Kannelmäen ostoskeskuksen grillijonossa hiljensi viinamäen naisen; käski hankkia asianajajan sekä taistella lapsensa huoltajuudesta, kun tämä hänelle ja vertaiselleen edessäni avautui. Enempää en välitä minäkään, mutta vältän törkeyttä karistaessani tai ohittaessani turhat – teen Mun Juttuani vapaalla mitalla.