Jos sumutetaan, sumutetaan kunnolla, mutta kaasulla ei sihautella

(Kuva: Jari Kähkönen) Tähänkö ne olisivat laittaneet sen metrovahtimestarin istumaan
siistissä asiakaspalveluvirkapuvussaa asiakkaita palvelemaan?

Tulipa kummelimainen otsikko, heh. Lienekö turvafirmojen voimankäyttökoulutuksen perinteinen vahvuus, sumuttimet; ole nykyään kunnossa laisinkaan? Sitä jäin pohtimaan, kun luin tämän blogimerkinnän jatkoksi laittamani poliisin jatkotiedotteen Sörnäisten metroaseman kahakasta.

Alunperinhän ainoa vartijoiden voimankäyttövälineisiin viittaava maininta oli asetustasoinen velvoite huolelliseen aseensäilytykseen; järjestysmiesten osalta laki vaikeni kunnes jo koko nimikekin poistui. Vasta aika myöhään tuli kurssi, jolla oli teoria- ja näyttökokeet sekä jonkunsortin kertauskoulutuskin.

Perinteisesti niin sanotussa voimankäyttökoulutuksessa kerrottiin suurinpiirtein, että kummassa päässä patukkaa oli kädensija ja kummassa lyömäosa. Sumuttamista opetettiin enemmän teoreettisesti, sekä käytännössä lähinnä toimenpiteen ulkoisten vaikutusten havainnoinnin muodossa. Silloin patukka oli sumutinta lievempi keino.

"Liekö yksityisen turvallisuusalan voimankäyttökoulutuksen perinteinen vahvuus, sumutin; ole enää kunnossa?"  

Tilanne päällä klassisten kyynelkaasujen kanssa oli suurempi huoli oikeasta kontaminoimisesta ja menetelmän hitaudesta tai epävarmuudesta. Jälkikäteen käyttö taas tuli aina muistaa ilmoittaa, vaikka raportti sinänsä olisi jo ollut täynnä tekstiä; unohtamatta perustella, että miksi oli käyttänyt ampuma-aseeksi luokiteltua välinettä.

Sörnäisen tapahtumissa puhuttaneen siis kaikkinensa melko pitkästä ketjusta asioita, joilla on ollut epäsuotuisa yhteisvaikutus. Ainakin mukaan on laskettava välineiden rajallisuus, kehittymättömyys, huono yleinen voimakeinovalinta ja liian pitkä perinne kantaa sitä yhtä sekä ainoaa itsemaksettua sumutinta yksilöluvalla.

Siispä; mitä sitä kaunistelemaan. Turvafirmassa varusteita on pääsääntöisesti neljää sorttia: olemattomat, rikkinäiset, varastetut sekä omistaostetut. No, viides vaihtoehtohan on olla kokonaan ilman, koska muuta ei ikinä jaeta kuin vähimmät välttämättömät – kulissiksi. Niinjoo. Unohtamatta tietenkään niitä helkkarin sotajuttuja.

"Sörnäisten tapahtumissa puhuttaneen kaikkinensa pitkästä ketjusta asioita, joilla oli epäsuotuisa yhteisvaikutus."  

Kyynelkaasuaikaan mokomissa peloteltiin kuinka sumutetta saavat niin omat kuin vieraatkin tai ettei se muka tehoa. Paprikan aikaan vaikutusta taas liioiteltiin poskettomasti; todellisuudessa juttujen kertojien omat tiedot olivat riittämättömät, tilannehallinta kehittymätön ja rajusti reagoiva poikkeusyksilö muuttui pääsäännöksi.

Seuraus oli, että työssä kaasua kantavat palkkaa saavat voimankäyttäjät eivät pärjänneet sen ainoan välineen kanssa, mihin heitä oli edes jotenkin koulutettu. Itseasiassa; kuinka ihmeessä he muka olisivat voineet onnistuakaan? Siispä; jos sumutetaan, sumutetaan kunnolla, mutta sillä kaasulla ei sihautella.

Esimerkiksi annostellaan monta kertaa peräkkäin, kunnes joko liike lakkaa tai maalimies on raudoissa. Lopettaa saa heti, kun asianomaiselle muistuu totteleminen mieleen. Tosin; tämän toimintavarmuuden saavuttaminen käytännön kokemuksella on koko työuran mittainen projekti. Ja teidän henkilövaihtuvuushan oli, mikä?

 "Kuinka ihmeessä työssä kaasua kantavat palkkaa saavat voimankäyttäjät olisivat näissä oloissa voineet pärjätä?"

Kuinka nyt saattoi olla mahdollista, että toimenpiteen kohde pystyi kaivelemaan taskujaan, vetämään esiin luotiaseen ja edes yrittämään käyttää sitä? No, onneksi virtaa ei ollut paljon jäljellä sekä aseenkäsittelytaidottomuus takasi sen mitä kipu sekä näköaistin rajautuminen eivät tehneet. Tai sitten lopputulos oli pelkkää sattumaa.

Sattumalla ei kuitenkaan saa olla osuutta asiaan, jos työnantaja toimittaa joukkoliikenteen turvapalveluita, joita työntekijä järjestyksenvalvojana tuottaa. Onko tämä johtamisasia? Kirjoittaessani puren samalla huuleeni, etten nauraisi, sillä tiedän johtajuuden olevan ylipäätään täysi vitsi turvafirmoissa.

Saattoi olla, että jos samaan aikaan yritetään taata lipuntarkastuksen jatkuminen ja hallita kolmea häirikköä; tulee virheitä priorisointiin tai syntyy vaarallinen alimiehitys luulotellun ”tasavahvuuden” takia. Olisihan löytynyt asemamies sekä junapartio apuun...olisihan? Mutta johtamisvajeen takia näin ei vain keksitty tehdä?

"Jos työnä on toimittaa joukkoliikenteen turvapalveluita, sattumalla ei voi olla mitään osuutta asiaan." 

Hohhoijaa. Että minua tympäisee kerta kerran jälkeen kirjoittaa samoista asioista, jotka eivät kiinnosta ketään. Puhumattakaan siitä, että turvafirmojen tavanomaisten voimankäyttövälineiden tekninen kehitys on pysähtynyt paikalleen; kaasu, pamppu ja käsiraudat ovat silkkaa ysäriä, joilla pärjää nykyään enää mitenkuten.

Niin, sentään tänään – toisin kuin ennen – henkilökohtaisella kaasuluvalla saisi voimassaoloaikana heti ostaa uuden sumuttimen, kun vanha menee poistoon. Mutta väliäkö hällä? Nyt olisi tarvittu jouhapulloa, foggeria tai sano isoa sumutinta millä nimellä haluat. Vähintään. Ja kyllä niitä tehokkaampiakin kylmiä aseita on olemassa.

On silti ihan kiva, ettei mikälienee "asevääpeli" niin kutsutun maaliinammunnan aikana – eikä liioin yksittäisen osaston päällikkökään rinnakkaislupien säätelijänä – päätä mitä kukin kantaa tai on kantamatta. Henkilökohtaisten aselupien tulikin alkaa vähentyä. Mutta, jos asiat ovat muka kunnossa; miksi silti nyt(kin) vain hät’hätää pärjättiin?