Sä et siis vieläkään tajua?

Harvoin joutuu lukemaan tälläistä tekopuolueetonta roskaa kuin Ivan Puopolon kolumni MTV:n netissä oli. Journalisti esiintyy kuin olisi kaksi ääripäätä, joiden välissä hän vinoilee sopivasti kummallekin.

Oikeasti sellaisia ei ole olemassakaan. Sensijaan on lainalaisuus- ja laillisuusperiaate sekä kaikkien yhtäläinen ihmisarvo, jotka molemmat ovat ehdottomia käsitteitä. Kun tätäkään vähää ei ymmärretä, saan panna blogilleni näinkin puhekielisen otsikon: Sä et siis vieläkään tajua. Kysymysmerkki.

Ovatko asiat sitä mille näyttävät? Tämä tarkistuskysymys muodostaa tavanomaisen viisauden ytimen, jota voi myös kutsua kyökkipsykologiaksi, nasselaukkufilosofiaksi tai internetväittelyksi. En pidä sitä minään, mutta joudun silti selviytymään maailmassa missä käsite tulee käytännössä vastaan jokapaikassa.

Ei ole kunniaksi, että ammattilainen kuten Puopolo kompastuu moiseen, mutta tavikselta sitä tavallaan osaa jo odottaa. Riskit ovat valtavat; surkeimmillaan mitä tahansa voi saada sanoa, jos vain vaikuttaa siivon keskiluokkaiselta, sekä puhuu pitkäpiimäisen rauhallisesti tilastoihin viitaten ja vierassanoin sujautellen.

Toimittajalla ei ole muita suurempaa sananvapautta eikä etenkään lupaa rikkoa lakia, mutta ei väijyttäminen ja oikeusprosessin käyttäminen taisteluvälineenäkään ole oikein. Johan näin syntyy vahinkoa Suomi-kuvallekin, jos kansainvälinen sananvapausjärjestö pudottaa asemaamme lehdistönvapausindeksissä.

Niin, seuraavaksi tavikset alkavat keskustella EU-vaaleista 14-vuotiaan uhrin sarjaseksuaalirikoksen tuomiojutussa. Seksuaalirikos ei kuulu politiikkaan, koska niin vähän ne toisiinsa vaikuttavat; maailman pienin kriminaalipoliittinen merkitys löytyy Euroopan parlamentista. Jos siellä on yhtään mitään.

Sekä, joku raja kai tulisi myös olla poliitikon Facebook-postauksen kopioimisessa uutiseksi. Mitä merkityksellistä uutta Jussi Halla-ahon Jarno Hartikaisen mikrofonin viemisen selittelyssä oli? Kontekstin eli asiayhteyden selittäminen on noloa; on asioita mitä toisesta ei yksinkertaisesti sanota ääneen, koska se on aina väärin.

Kirjoitetaanhan Adolf Hitlerin Taisteluni 1:dessäkin, että kansallissosialistien tapahtumat eivät ole keskustelutilaisuuksia, mutta jos aihe tuli käsitellyksi ja aikaa jää; sitten voidaan keskustella.  No, ainakaan tuota johtajaa ei eläessään vaadittu tilille kaikkien yhtäläisen ihmisarvon kyseenalaistavista kirjoituksistaan.

Juuri tämä pitäisi jo pikkuhiljaa tajuta. Politiikka, jossa kansan alhaisia tuntoja lietsomalla lietsotaan ei kelpaa, koska lopulta kansa saa itsekin tuta sen nahoissaan. Siksi tarvitaan toimittajia, jotka uskaltavat kyseenalaistaa poliitikkoja julkisesti ja paikkansa tässä maassa on jopa feministisillä kiroiluiltamillakin.