Työvoimapolitiikkakriitikko

                (Kuva: Jari Kähkönen) Työpaikalla, tehtaan porttiholvin varjossa.

Työtä on oltava, jos työ on johtava tapa viettää vapaa-aikaa tai elättää itsensä. Työtä ei saa pitää itseisarvona eikä palvonnan kohteena. Työ on yksi keino toteuttaa ihmisen elämässä tärkeitä asioita. Työn puuttuminen ei oikeuta syrjintää yhteisössä tai mielivaltaista viranomaistoimintaa.

Kuinka vaikea on järjestää työtä, jonka a) tekemispaikalle ja sieltä pois pystyy kulkemaan b) tekemisestä maksettavalla palkalla elää c) tekemiseen on kykyä sekä taitoa? Likipitäen mahdotonta, jos asiaa arvioi ajassamme pinnalla olevien trendien mukaan. Vaikka nämähän ovat ihan järkeenkäypiä ja iänkaiken tiedettyjä perusjuttuja.

Siis; jos työläiselle ei ole taattu elatusta ja ylläpitoa lopuksi iäkseen, vaikkei hän tekisi mitään hyödyllistä; kuinka yrittäjälle voidaan taata voitontavoittelu, jos siitä on lähinnä haittaa muille? Tai miksi johtajalle ja virkamiehelle maksetaan kuukausipalkkaa itsetarkoituksellisesta ellei suorastaan hyödyttömästä toiminnasta?

Sellainen työvoimapolitiikkakriitikko minä olen. En siis vaadi johtajien ja virkamiesten vainoamista perunakuoppaan, enkä yrittäjien surmaamista sekä yritysten ottamista yhteiseen omistukseen. Vaadin yhdenvertaista kohtelua palkkatulojen maksimoinnille, verosuunnittelulle ja etuuksien enimmäismäärän tavoittelulle.

Jos katsottaisiin, että olen ristiretkellä; olisin ristiretkellä antiautoritaarisen yhteiskunnan ja ihmisarvon puolesta. Sellainen peli saa yksinkertaisesti luvan loppua, että keksimällä keksitään tekosyy päästä vertaisensa yläpuolelle; monesta todestakin syystä sietäisi myös pitää nykyistä pienempää ääntä.

Syy, tekosyy ja äänenpito eivät koskaan jää siihen. Kun eriarvoisuus on aikaansaatu, itsensä paremmiksi määritelleet alkavat aina sortaa huonommiksi määrittelemiään. Tämä ei ole haihattelua, jossa toivotettaisiin ”kaikkea hyvää kaikille”. Se on turvallisuuden ja yhdenvertaisuuden vaatimista kaikille; hyvin raju juttu.

Luulisi sanomattakin käsitettävän, että omistusoikeus on sosiaaliturvaoikeuden kääntöpuoli, mutta sanotaan se nyt tässä erikseen ääneen. Että et ole mitään, jos ventovieraatkin eivät ole valmiit kamppailemaan ihmisarvosi puolesta. Etkä omista mitään, jos varattomatkin eivät kunnioita omistusoikeuttasi.

(Kuva: Jari Kähkönen) Omistusoikeus on sosiaaliturvaoikeuden kääntöpuoli.

Kaikkien ei tarvitse tykätä kaikista eikä kaikesta, mutta heidän kanssaan on kyettävä tulemaan toimeen; muuten yhteiskuntaa tai valtiotakaan ei ole olemassa. Työtön sitoutuu etsimään työtä ja osallistumaan työllistymistä edistäviin palveluihin; työssäolevat tai muuten tulonsa saavat sitoutuvat elättämään hänet.

Tietämättömyys tai unohdus ei ole ihme. Kansantaloustiede oli syntyjään sokea työlle ja jälkeenpäinkin käsitteli sitä kulueränä. Jaossa on myös niin huimasti rahaa sekä valtaa, että vasten parempaa tietoaan teeskenteleminen kannattaa. Itseasiassa; kuka viitsii näissä oloissa toimia totuuden sekä oikeuden mukaan?

Sellainen on ihmisen luonto. Oikeusvaltio ja liberaali demokratia eivät ole itsestäänselvyyksiä; ne ovat vaivalla luotuja kokonaisuuksia, jotka eivät pysy ilman jatkuvaa ylläpitoa. Mietipä sitä, kun eduskuntavaalien ennakkoäänestys pyörii ja varsinainen vaalipäivä on tiedossa viikon päästä.

Maakuntalehtemme Karjalainen teki tälläisen jutun, jonka kommentointi Facebook-liitännäisen kautta luonnollisesti muodostui...hehehehe...omanlaisekseen elämykseksi. Ennenaikaan tavattiin puhua työvoimapolitiikasta, sillä tuolloin työttömien saatavilla oli muutakin kuin sortoa ja kusetusta. Esimerkiksi työtä.

Siispä määrittelin itseni työvoimapolitiikkakriitikoksi; nähtävästi yhteiskuntamme valmiusaste on sittemmin ehtinyt sellaisiin pykäliin, että rakennelmat on rakennettu, järjestelmät järjestelty ja vallankumouksetkin jo tehty. Ellei vouhotus työstä saa siirtymään ajanlaskussa taaksepäin tyystin toisiin lukemiin.

Ei mielellään, näillä mennään ja näissä ei sitäpaitsi ole muuta pahempaa vikaa kuin työn puute. Halutaanko työtä edes olevankaan? Sitä on paikoin vaikea tietää, koska näyttää pikemmin siltä, että työn synty halutaan ennaltaehkäistä ja olemassaolevakin poistaa. Melkoista työvoimapolitiikan jälkeistä politiikkaa, sano.