Jouduin aiheen eteen sattumalta. En lauantaipäivänä eräänä jaksanut kuunnella HitMixiä, koska nuoruusmusiikkini Ysärin ystävänä turhauduin sillointällöin seassa soivaan tämänvuosituhantiseen tyhjänrallatukseen; käänsin sisarkanavalleen Helmiradiolle. Kahdeksankymmenluku menee kovaa.
Tuolloin kuultaviini törähti 1980-luvun militarismin Internationale, You’re in the army now. Sehän oli eteläafrikkalaisten Bollandin veljesten alkuperäinen, jota kukaan ei muista; Status Quon coveri on moninkertaisesti tunnetumpi. Kehtaavat vielä väittää, ettei DJ:llä ole yleissivistystä tai että musiikkiohjelmat ovat pelkkää viihdettä.
Tämäkin kipale on siis sanoitukseltaan vähintään yhtä kuuntelematon ja kuultunakin laajasti väärinymmärretty kuin Bruce Springsteenin Born in the USA. Ei You’re in the army now’n tahtiin pidä hytkyä fiiliksissä ja päissään, koska on niin sotilas niin sotilas että. Tarina on karmaiseva ja hyvin tuttu sodan maailmasta.
Laulun tarinassa kotinurkista laajaan maailmaan tahtovalle vastaitsenäistyneelle nuorelle miehelle valehdeltiin kutsunnoissa suut-silmät täyteen, mutta totuus tulee kuitenkin lopulta vastaan; taistelukosketuksessa. Käskettäessä pitää tappaa ja tuhota suuremmin erittelemättä, että tuntuuko teko itsestä oikealta.
On kyllin kiire siinä, että säilyy itse hengissä, koska tilanne on miedosti sanottuna liikkuva ja täynnä vaaroja. Hyvin värikkäästi esiintuotu eloon- ja ehjäksi jäämisen irvokas sattumanvaraisuus on sitä runoilua, jota kukaan tavanomainen ajattelusta pidättäytyjä tai militarismin pilaama ei koskaan kuule tässä laulussa.
Koska minulla oli laulun kuullessani läppäri auki, googletin lyriikan esiin. Kopioin sen vaakaan asettamani aanelosen vasempaan reunaan tekstinkäsittelyssä. Oikeaan reunaan suomensin sanat uudestaan. Jo oli aikakin löytää tuolle militaristisen aivopesun hööhööjunttapullalle paremmin todellista sanottavaansa vastaava muoto.
Ensin tekstin käänsi Raul Reiman jo muinoin 1980-luvulla ja Meiju Suvas lauloi nuo häkellyttävän lällyt sanat levylle. Se on alkuperäisen tulivoimaan verrattuna kuin sitoisi irtohihnalla tyhjän lippaan kiinni rynnäkkökivääriin, jonka piipun päässä on kirkkaankeltainen sysäyksenvahvistaja. Ja päästelisi suustaan laukaus-laukaus-sarrrja!
No, se oli vielä sitä aikaa, kun kaikki vähänkin myyväksi luullut ja meneväksi arvioidut vieraskieliset laulut piti aina tehdä myös suomeksi. Niin huono lopputulos ei kai olisi koskaan voinut ollakaan, ettei olisi myynyt paljon ja soinut jakuvasti siellä missä popmusiikki kuulijansa otti. Sen oli näköistäkin, pakko sanoa.
Sittemmin uuden version on julkaissut myös Pate Mustajärvi. Siitä tuli sentään vähän vähemmän nolon epäuskottavan naurettava, mutta en käy kehumaan. En saata. Öyhötystä ei lievennä vähääkään, jos miesolettu laulaja kaipaa pitkään rauhassa eläneen maan varusmiesarmeijassa palvelevaa naisoletettua heterokumppaniaan.
Tuon sortin sankaruus on pahasti vanhentunutta. Siksi minun käännökseni otsikko olikin Olet sivari; kirjoitin kolmesta tyypistä, jotka kukin omaa yksilöllistä tietään poistuvat rivistä siviili- ja täydennyspalvelukseen. On nuoria; yksi lähtöjään pasifisti, toinen armeijan touhuja katsellen järkiintyvä ja asiat uudelleenarvioiva ikämies.
No, missä on lyriikka? Sen näette mahdollisesti joskus myöhemmin, koska eihän sitä nyt tuosta vain julkaista uutta vieraankielistä käännöstä tekijänoikeudella suojatuista laulun sanoista. Vaikka tekisikin sen huvikseen tai yksityisenä harrastuksenaan. Luonnosvihkolla ja blogilla on sentään vielä joku ero.
Suomennostani voi aina pyytää nähtäväksi, jos katsoo tarpeelliseksi; sanon jo nyt että yhdet näkevät ne ja toiset eivät; se on juuri yhtä epäreilua kuin elämä itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.