Pohjois-Karjalan kylät urbanisoituvat autioituessaan

(Kuva: Jari Kähkönen) 

Turvallisuusjärjestely tämäkin. Tai mikä
kaikki meni pieleen lapun sisällössä?

Kuinka pohjoiskarjalaisissa kylissä eletään turvallisuusmielessä? Eipä kaksisesti; nyt kun maalaispoliisin loppumisesta alkaa olla noin kymmenen vuotta. On keskitytty pitämään Nurmeksen ja Joensuun poliisiasemat toiminnassa putkaa myöten; muualla on jonkinlainen läsnäolo tai ei aina ihan sitäkään. Sen on muuten näköistäkin.

Kylien välillä on tietysti paikoin paljonkin vaihteluväliä. On yhtäältä hyvinvoipia taajamia, joista pääsee kerran tunnissa JoJo-bussilla Joensuuhun; sitten on surkastuneet pussinperät, missä aikaa voi viettää lähinnä kylätalon ulkovessassa katsellen kuinka tuleen sytytetty paperi palaa pisuaarissa.

Yleisesti Pohjois-Karjalan kyliin ei saa poliisia kuin soittamalla eikä aina silloinkaan. Tilannekuva on rajattu virkakäyttöön, sekä näkyy vain kenttäjärjestelmässä. Yleisön ja poliisin välissä on hätäkeskuspäivystäjä, jonka neronleimauksiin saattaa kuulua niin asiaton nimen tivaaminen kuin eksyneen vanhuksen hätämajoituksen käskytyskin.

Syntyjään ehkä Nurmeksen poikia ollutkin, mutta maailmanmieheksi uran mittaan muuttunut poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen ehdotti joskus televisiossa, että vaatikaa puhelunne yhdistämistä kenttäjohtajalle. Jos joku ei tiedä, tämä on ylikonstaapelin arvoinen asioista käytännössä vastuussa oleva poliisi.

Hoh-hoijaa. Se on suurinpiirtein yhtä huono vitsi kuin poliisilaitoksen tilannekeskuksen puhelinnumero, joka on vain harvoilla ja valituilla; heillä, ketkä eivät varmasti soita sinne turvallisuuspalveluita tarvitsevana rivikansalaisena. No, ehkä vielä parempi vitsi olisi, että vaatii yleisjohtajalta putkasta vapauttamista.

Niinpäniin, missähän se historiallinen päivystävä komisario eli nykyinen yleisjohtaja mahtaa edes fyysisesti sijaita? Itä-Suomen poliisilaitostakin kun riittää Mikkelistä Kuopion kautta Joensuuhun asti. Silti, ilmoittaa täytyy niin häiriköinnistä kuin rikoksistakin; luottamusta viranomaisiin ei saa kadottaa.

Liikennekurikin romahti. Miksei, jos liikennepoliisi ei muuten nouse valtateiltä kylille paitsi ennaltaohjelmoituna teatteriesityksenä? Valvontaryhmän yksi auto ajaa...heh-heh...valtasuonen päästä päähän ja käy kääntymässä viimeisimpien meteli- tai juoppokeikkojen osoitteissa. Sitten vuoronlopetukseen poliisiasemalle.

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuljettajalta putosi rahastuslompakko tälle 

kentälle; löytäjä oli kyllin rehellinen palauttaakseen sen 

omistajalleen. Tai ehkä moisia "varikkoja" ei pitäisi olla 

olemassakaan.

Pohjois-Karjalan kylät autioituvat, mutta samalla ne myös urbanisoituvat. Toista ei tunneta, huolehditaan vain itsestään ja muu sysättäisiin viranomaiselle. Tragediaa on: yksinäiset, mielenterveyspotilaat, päihdeongelmaiset, epäsosiaaliset, kasvattamattomat kakarat sekä vanhukset lemmikkieläimineen mitä eivät enää pysty hoitamaan.

Ainoat yksityiset turvallisuuspalvelut, joita täällä näkee on hälytyslaitetarrat; jos vastaan sattuu vartijanasuinen, hän on todennäköisimmin ohikulkumatkalla oleva arvokuljettaja. Teollisuutta ja rakennustyömaita saatetaan vartioida, jos sellaisia sattuu löytymään olemassa. Työpaikkaomavaraisuus on nimittäin elävän kylän merkki!

EDIT 29.4.19 kello 20.25 Kontiolahden kirkonkylän puskaradio suljetussa Facebook-ryhmässä ei juuri muuta tehdäkään kuin valitellaan tämän postauksen teemoista ja sitten haukutaan toinen toistaan.