Elämänkoulun sananvapauden syventävät opinnot

Mitä jankutat, elämänkoulun käynyt isänmaan puolustaja? Perusopinnoissa piti jo oppia, ettei kenelläkään ole velvollisuutta vastata sinulle, jos keksit jotain kysyä. Vastauksen saaminen riippuu siitä, että uskooko kukaan sinun olevan liikkeellä vilpittömässä mielessä; ja onko kysymyksessäsi päätä kuin häntääkään.

Tietämätön saat kernaasti olla ja ”mistä tiedät että tiedät” on sekin hyvä kysymys, mutta jossain vaiheessa ihmiskäsityksen ja maailmankuvan välisten kuilujen syvyys tympäisee liikaa. Jos siis et oikeasti ole vailla tietoa, tai tietoa mistä tiedetään että tiedetään, vaan jankutat ihan silkan torjunnan takia.

Tätä sanotaan ajattelukyvyksi, ettei ole ihan aisteistaan vajaa tai myötäelämiskyvyksi. Niitä ei elämänkoulun käyneissä isänmaan puolustajissa pääsääntöisesti suuremmin tavata, mutta kiusaajissa kyseiset ominaisuudet ovat täysin nollassa. He ovat, tietävät olevansa sekä vielä nauttivatkin omasta pahuudestaan.

Älä viitsi, et ole kummempi kuin pelkkä kiusaaja, joka tahtoo tehdä maalitauluksi otetun olon kurjaksi. Vaikkapa ”saada kiinni jostain” eli häkeltymään tai sanomaan sen niin sanotun hauskan sanan/lauseen, mille muka kaikki yhdessä nauravat(sitten kun sinä niitä tarpeeksi yllytit). Sinä et tuntisi vilpitöntä mieltä vaikka se purisi sinua persuksiin!

Kiusaajat eivät oikeasti halua keskustella vaan ovat yleensä jompiakumpia seuraavista. Joko vailla maalitaulun mahdollisimman kielteisessä valossa esittävän viestin tallennetta; tai pyrkivät manipuloimaan tätä toimimaan halutulla tavalla kiinni roikkuen jatkuvalla kyttäämisellä ja provosoimisella.

Verkkoviestinnän kolmannella vuosikymmenellä on myös korkea aika sanoa, ettei keksintö tasa-arvoistanut vaan ainoastaan toi keskustelun useampien ulottuville kuin ennen. Jos et tiedä mitään; et osaa käyttäytyä eikä sinussa ole lainkaan vilpitöntä mieltä, päädyt tässäkin ajassa keskustelemaan itseksesi.

Puhut myös usein ja pitkään arvostelun vapaudestasi. Lähes yhtä pitkään kuin väität niin sanotun arvostelusi kohteen olevan julkisuuden henkilö. Kuten tavallista, et ymmärrä edes käsitteitä. Ei joku ole julkkis yksin siksi, että sinä kirjoittelet hänestä hävyttömyyksiä nettiin. Eikä julkkiksestakaan saa kirjoittaa mitä tai miten tahansa.

Tämänkin piti jo olla perusopintojen myötä selvä! Siksi ajatus, että ei käyttäytymisesi ole takaperoisuutta tai tietämättömyyttä vaan tarkoituksellista toimintaa. Että pyrit pimitetyllä identiteetillä johonkin asiattomaan ja inhmillisesti haitalliseen kummaan hommailuun.

Et todellakaan ole mikään salaa toimittajalle tietoja antava Yhdysvaltojen liittovaltion poliisin apulaispäällikkö, mutta varjelet itseäsi identiteettisi paljastumisen häpeältä kuin olisit. Ei kiusaaja itse koskaan mitään tee, muka. Hups, pieni yllyke vaan ja somessa syntyi ilkkuvan koirakuoron kaltainen solvauskierre.

Tai sitten ei, koska oikeasti harva edes tietää sen sinun ”julkkiksesi”, ja heistäkään kukaan ei välitä sanoa mitään. Siksi, jos provoilujesi perään tulee yhtäkään viestiä, sinä kirjoitat ne itse. Ylipäätään, haihattelevin romantikkokaan ei enää usko netin kaikkivoipuuteen välittömyyden, julkisuuden ja vertaisarvioinnin kautta. Todellisuus on toinen ja se tunnetaan jo hyvin laajasti.

Jos siis et muuta osaa kuin hakukonetta pyöritellä ja kykenet pitkäjänteisesti vain istumaan näyttöruudun edessä; sinulla ei ole kummoisiakaan edellytyksiä keskustella, eli käyttää sitä paljonpuhuttua sananvapauttasi. Jos ihmiskäsitys on rikki, maailmankuva vino ja mieli on vilpillinen; ne menevät suorastaan pakkasen puolelle.

Osaatko edes arvata, että monestiko tämän maailman hyvät ihmiset ovat pelastaneet sinut oikeusjutulta; kun ovat poistaneet ölähtelysi vastuualueeltaan, milloin kohteeksesi ottamien valitusten perusteella tai milloin jopa omastakin aloitteestaan? Mutta jatka vaan samaa rataa, kyllä sinä vielä itsesi sieltä käräjiltäkin löydät.