Ihmisarvokeskeisen ja antiautoritaarisen yhteiskunnan puolesta

Kanssaihmisensä selittäminen itseään vähemmän arvokkaaksi on joka hetki vain kahden ajatuksen päässä. Kun se tapahtuu, ihminen ei yksinkertaisesti malta olla sortamatta ”huonompaansa”. Se on ihmisen todellinen luonto.

Kaikkien yhtäläinen ihmisarvo on suhteellisen myöhään tietoisella kehittämisellä muotoiltu ajatus. Se ei pysy ilman että asiasta jatkuvasti muistutetaan; tai että ihmisarvon vastaiset teot estetään ulkoisella pakolla.

Yksikään ei saa olla ihmisyyden yläpuolella eikä alapuolella. Suojan on oltava yhdenvertainen tai se lakkaa olemasta. Ei ole mitään yhteiskuntaa jossain tuolla vaan me kaikki yhdessä olemme yhteiskunta. Mutta on ilmiöllä on pimeäkin puolensa.

Ensin uskoin, että riittää kun maksaa maksunsa, pyytää luvan ja niinsanotusti käyttäytyy asiallisesti. Mutta ei se niin mene. Tämä oli tottelevaisuuskoulutusta, kuluttajuuden ylistystä sekä epäomaperäisyyden luukuttamista.

Saa suorittaa! Tee tarkoituksetonta työtä, tottele idiootteja, tuhlaa rahasi ja sitten EHKÄ saat olla hetken onnellinen tai toteuttaa itseäsi. Mikä mullistus oli tajuta, että elämä ei ole vain edestakaista rahtautumista kotiin-töihin-kotiin välillä.

Armeija; heh, no, se nyt oli vain yksi lannistaja ja alistaja lisää, mikä joutikin mennä. Mahtaneeko tuo turvata muuta kuin omia rahojaan, etuoikeuksiaan sekä asemaansa yhteiskunnassamme? Tässä järjestyksessä.

Jos minä siis jonkin puolella olen; se on ihmisarvo. Kaikkien yhtäläinen ja jakamaton ihmisarvo, näin niinkuin tarkkaanottaen. Tarkoitan tätä sekä käytännössä että teoriassa; puheessa ja kirjoituksessa.

Ja jos minä jonkinlaista yhteiskuntaa kannatan; se on antiautoritaarinen eli pomotuksesta ja rankaisusta kevyt sellainen, mutta silti tuo yhteiskunta on turvallinen sekä hyvä paikka elää kaikille.

KAI-KIL-LE