Vanhat vitsit täyden rahan edestä – hävyttömyyttä vai kuolemattomuudenosoitusko?

(Kuva: Meta, Threads ja Ville Siikanen.)  Kuvakaappaus arvostelutarkoitukseen. Korostus minun.

Joskus muinoin Vanhusbookissa tulin lohkaisseeksi muuan viestinnäntuntijan seinällä Amerikan koottujen hullujen talviurheilupäivistä, jottei turvallinen ampuminen rakennetussa ympäristössä ole ihan yksinkertaista. Sen tietävät niin minkätähdenkonstaapeli kuin ylimmäisen välivällyn kiristyksenvalvojakin.

Pelkkä pedagoginen lällällää vai onko Andrew Tate todellinen ongelma?

YLE laski iltapäivästä nettiin Pasi Toivosen jutun; patavanhoillisuudessaan ja aikaansaamattomuudessaan ajoin jopa evankelis-luterilaisen kirkon ylittävä koululaitos koettaa tarjota perusopetuksen oppilaille inhimillisen identiteetin rakennusaineita. Ei tässä paljon uutta ole sekä merkitystäkin hyvin vähän.

Suorasukaisuus tai -suisuus

(Kuva: Jari Kähkönen)

A6-avolehtiööni vihreiden Snigelin kansien välissä tallentui kuivamustekynän muistiinpano Helsingin Sanomien printistä Inkeri Harjun Elämä&Hyvinvointi -osioon kirjoittamasta kolumnista tästä samasta teemasta. Johan on maailmamme positiivisuudenjanoisen medialliseksi päässyt, pakko sanoa.

Ihmisyyden kamppailu

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin Karjalaisesta Riikka Mahlamäki-Kaistisen Sunnuntaisuomalais-jutun kokeneesta vaihto-oppilasperheen äidistä Sanna Huovilasta. Oli pyytänyt saksalaisteiniä seuraansa, pois internetin syövereistä. Tällöin tämä töräytti:"En ole täällä sinua viihdyttämässä." Aika hyvin sanottu, siltä teiniltä nimittäin.

Trollaamisen ainoa yhteinen nimittäjä on reaktion hakeminen – sinulta

Kun luin YLE:n netistä Pohjois-Helsingin kaupunginosaryhmien juorunkylvöstä, teeskentelin huvikseni lukeneeni sittenkin puskaradio ja pyrskähdin kerran tietokonepöytäni takana. Sitten vakavoiduin; minulla on teille kaksi sanaa sanottavana: Instagram-mellakka ja Göteborg. Leikki muuttuu äkkiä todeksi.

En enää ota ihmisiä sen paremmin tosissani kuin leikillänikään

Todelliset konfliktit puuttuivat, kirjoitti arvostelija ja antoi kaksi tähteä. Näin luin Karjalaisen elokuva-arvostelusta. Totta. Ei kukaan ole yksinäinen, hullu, juoppo, narkki, nepsy, käytöshäiriöinen ja niin edelleen yksinään; aina ne tulevat pyörimään jalkoihin huomiota kerjäämään. Siinäpä on äkkiä konfliktia kyllikseen.

Outokummun ABC:n niin kutsuttu välikohtaus

Toistuvan maksamatta tapahtuneen juomanhaun jälkeen kylmäkaapit lukittiin.
Palvelua sai vain pyytämällä myyjän avaamaan tietyn oven kaukosäätimellä.
Auttoiko? Ei. Tuo kioski lopetettiin ja lähiympäristön rähinäsakki saattoi alkaa
tönimään työtehtävissä liikkuneen vartijan autoa ikäänkuin olisi muka kaata-
massa sen. Ja ei; ei olla lähelläkään mitään osoitetta Pohjois-Karjalassa.

Et luultavasti välittänekään tietää, että missä Pohjois-Karjalassa sijaitsee Outokummun kaupunki ja täkäläisethän eivät tekstiini ikinä vilkaisekaan. Silti; on bloggattava, koska takapajuisen vähättelevällä kieltämisellä sekä yksityisten turvallisuuspalveluiden marginalisoitumisella on kiusallinen yhtymäkohta. 

Yksityinen turvallisuusala todellakin antaa pohjan – yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudelle

YLE:n nettisivujen keskustelujen nimimerkki anonyymi2549761, röhkäisi ”Se on nähty mihin yksityinen turva-ala antaa pohjaa.” Kosken saanut vasta samassa paikassa tuoreeltaan, vastaan nyt ja tässä. Valitettavasti tuo lyhyt töräys – liki täysin otsikonvierinen kommentinkommentti – kertoo enemmän kuin luulisi.

Olisiko puistovartioinnin noustava haudasta vai pantaisiinko pari sheriffiä?

Turva-ala aiheutti itse lakiin rajoituksen vartijan poistamisoikeuteen omalla selkärangattomuudellaan. Yhdessä kaupungissa talsi puistopiiri; toisessa törkeästi kohdellun ulkotyöporukan jatkoksi laitettiin univormuinen. Sitten kansanedustaja Krista Kiuru (sdp) pahoinpideltiin Kaisaniemen puistossa.

Tarkkailla ja raportoida -amerikanismi saapui Suomeen – voi ei

(Kuva: Jari Kähkönen) Silloista järjestyslain mukaista järjestyksenvalvontaa järjestyk-
senvalvontakohteen välittömässä läheisyydessä Helsingissä vuosia sitten.

Minulla ei ollut syytä eikä tarvetta tietää Turun keskustan huonoa turvallisuustilannetta, jonka seurauksena kaupunki mokomankin aloitti. Enkä – kiitos vaan – olisi välittänyt edes lukea Tampereen vastaavasta, mutta sitten nettijuttu vielä ajettiin ulos audiona valtakunnanverkossa.

Lakeja ei eteen heittämällä säädetä eikä sote-valiokuntakaan ole koko Eduskunta

Tietäisipä, että ovatko väitteet Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan työkuormituksesta totta. Se voisi todellisuudessa olla turvallisuusongelma, joka vaatii parlamentaarisen immuniteetin tilapäistä murtamista. Tämä demokratian suojamekanismi ei ole häirikköä, uhkaajaa tai rikoksesta epäiltyä varten. 

Kun ovi menee perässä kiinni, kohteliaisuus lakkaa ja astut todelliseen maailmaan

Armeija mainosti pällitestiuudistustaan YLE:llä. Älkää olko höpsöliinejä; sotilaat ovat avautuneet, väittäneet vastaan ja jättäneet tottelematta niin kauan kuin on ollut sotilaita sekä armeijoita. Todellakin – on jo ”30 vuotta vanha johtamisoppi”, että aivojen käyttö on – ei vain suositeltavaa – vaan suorastaan pakollista.

Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan heikkous ja itsesokeus tympäisevät minua

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisodassa joku onneton piruparka leimataan vastapuoleksi;
tätä härkitään kunnes saadaan taltioiduksi reaktio, jolle sitten hähätellään.

Varatuomari ja tohtoriopiskelija Otso Pohjalainen kirjoitti hyvän kolumnin YLE:n nettiin kulttuurisodasta. Mitättömin ensin. Kuinka kapteeni on voinut olla yleisesikunta -mitään? Ehkä, jos ye:llä ei tuolloin tarkoitettu samaa kuin nyt tai tutkinto oli jo kyllä suoritettu, muttei vielä ylennetty sitä vastaavaan arvoon. 

Varomaton tunteilla pelaaja löytää vielä seuraukset edessään

Ei pidä yrittää ratsastaa myötätunnolla eli säälillä, koska ei voi tietää tuliko vastaan joku niistä piittaamaton; puhkeaa vielä silkkaan vahingonilon pilkkaan etenkin internetitse, mutta julmimmillaan suoraan päin naamaa. Näin ei asioita hoideta sen paremmin keskenään kuin yhteiskunnassakaan.

Hankkikaa elämä, ystäviä, itsetuntemus, itseluottamus ja itsetunto – kyllä se siitä

Karjalaisen Liisa Yli-Ketolan tunne- ja kaveritaitojuttu on vituttanut minua siitä asti kun maksumuuritetun verkkotyrkyksensä ensikerran näin. Sylttytehdas on näemmä koulutuskuntayhtymä Riveria; sekä kuinkas muutenkaan, nehän tekevät tällä rahaa kouluttaen julkisen sektorin vakiviroissa olevia ”ammattilaisia”.