Kaikkitietävyys

Inspiroiduin katsellessani 30 vuotta vanhaa The Bill -sarjan jaksoa, jossa konstaapeliksi vaihtaneen ex-kapiaisen hahmon suuhun oli käsikirjoitettu repliikki kuin sisälsi ”barrack-room lawyer” sanan. Suomennos ei todellakaan imartele; niitä ovat [halventava vähättely]asianajaja tai kaikkitietävä, esimerkiksi.

Milloin ihminen ei ole muodostanut ja selitellyt hierarkioita oikeiksi sitä mukaa, kun niitä kyseenalaistetaan? Niinpä. Hyvästä syystä myös varoitellaan tietämättömyydestä sekä herkkäuskoisuudesta, koska älä nyt hyvä ihminen ainakaan luule olevasi turvassa tai että maailma on oikeudenmukainen paikka.

Oikeus voittaa, totuus ratkaisee ja ansionmittailu määrää vasta, kun piiloagendat, kieroilut, suosimiset sekä kaveripelit on jo käyty tai jos jokin niistä sattui silläkertaa puuttumaan. Todellisuus on kieroutta täysi; manipuloidaan olemaan vaatimatta sekä valittamatta – valehtelemaan itselleen, että tilanne normalisoituu oman pään sisällä.

"Kaikkitietävyys -ilmiö seuraa hierarkioiden rakentamisesta, manipulaatiosta ja normaalistamisesta."

Kun nolo totuus on, että esimerkiksi firma saattaa olla juureton ja vailla olemassaolon oikeutusta. Se oli näet polkaistu pystyyn yksin itseään päälliköksi tai yhteyshenkilöksi kutsuvan itserakkaan pellen kostona edelliselle firmalle, joka halusi antaa tälle toksiselle persoonalle potkut. Mitä asioiden hoidosta silloin tulee?

Romantikko voisi kuvitella, että pätevät ja osaavat alaiset olisivat kaiken pelastus, mutta höpöhöpö. Ulos välitetään katteetonta erinomaisuuskuvitelmaa ja parempansa teeskentelyä; sisällä pantataan tietoa sekä, ettei mikään hoidu ellei kyseinen ongelmapersoona niin halua. Hänen ympärillään ovat suojana esimiehet.

Esimies on naama rutussa ja kerjää kuin – parisuhteesta jo pihalle joutunut vaan itse sitä vielä tietämätön – kohta entinen miespuoliso. Että eikö meillä mennyt täällä niin hyvin, mutta nyt on hänestä kulkenut ylöspäin huonoa viestiä. Ei hän halua asioita hoitaa; tavoite on kupsauttaa koko projekti firmalle, josta tänne tuli.

"Firma saattaa olla polkaistu pystyyn yhden kostoksi ja toinen vain haluta kupsauttaa koko bisneksen muihin käsiin."

Oikeasti ei ole mitään standardeja, tavoitteita, suunnitelmia eikä edes budjettia vaan sätkytellään tehden 50%:sesti fuulaa ja ongelmatilanteissa improvisoidaan parhaansa mukaan. Operatiivinen toiminta jurraa paikallaan eikä bisneskään kehity. Toimeksiantajankin sitoutuminen on oikeasti nolla, mutta se on salaisuus.

Kuinka ihmeessä työntekijän asemassa oleva ei tällöin radikalisoidu; järjestäydy, hanki tietoja ja ala esittää kovaäänisiä vaatimuksia epäkohtien korjaamiseksi? Kaikki tieto sekä materiaali on jo olemassa, mutta ei se tule käyttöön itsestään. Pitäisi esimerkiksi tehdä hankintoja, hakea lupia ja kouluttautua.

Sekä anteeksi kuinka; kun jotain tekee tietyn aikaa, sen hallitsee suvereenisti. Ei silloin enää katsella yönjohtajia, joilla ei ole tietoja, taitoja, resursseja tai auktoriteettiäkään. Mitä nyt sen verran, että tahallaan ällittää tarinoimalla jonninjoutavaa vain katsoakseen meneekö kaikki sukkana läpi – ja sehän meni.

"Olojen seurauksena operatiivinen toiminta jurraa paikallaan eikä bisnes kehity mihinkään."

Niin; sitten ne ivailevat Kähkösen Jarista, joka on kovasti tietävinään tai niistä kaikentietävistä kenttäihmisistä. Mutta kysynpä vaan, että miten ihmeessä mistään voi tulla mitään, kun kaikki pelaavat näin törkeästi omia pelejään? Muita manipuloiden. Jos tulee; se on silkka vahinko, väitän minä.

Sitten tultiin taas osaksi isoa firmaa, jonka kaikennäköiset ylimmäisen välivällyn kiristyksen valvojat ovat päämajassa vuosikymmeniä säilyneinä oppineet pitämään omaa peliään. Yrittivät jopa pokkana valehdella lainsäädäntöelimen julkista toimintaa vasten, mistä kuka tahansa pystyy vaivoitta selvittämään totuuden.

Mutta syyttele sinä sitten minua vaan vaikka huonosta käyttäytymisestä, jos et pikkuporvarillisuuspäissäsi muuta keksi. Onhan nyt ihan kauheaa, kun sanoo vastaan, koska vastaansanottu ei alkuunkaan tiedä mitä puhuu. Tai kutsuu työnantajan linjaa hyväuskoiseksi hölmöydeksi – toisen housuilla tuleen istumiseksi.

"Miten ihmeessä mistään voi tulla mitään, kun kaikki pelaavat näin törkeästi omia pelejään muita manipuloiden?"

En minä itseänikään pyhimykseksi väitä; olen kahden oman yövuoroisen ja kahden alihankkijafirman oppivuoroisen kuulten kutsunut esimiehen tehtävää Ruotsin kuninkaanlinnan hovimarsalkan hommaksi. Että sen haltija juoksee edeltä aukomaan ovia yhteyshenkilö-kuninkaalle ja päällikkö-kuningattarelle.

Ja; möläytin kyseenalaistavasti, kun kanssatyöntekijä näytti esinaista taskulampulla silmiin, sekä kyseli tältä jotain ihan turhaa äärimmäisen kaverimaiseen sävyyn. Mutta menin kyllä myös vastaavasti joltisenkin perusteellisesti lukkoon, kun hän alkoi mitä sä tarkoitat -tivaamisen. Meistä kolmesta ei tainnut osata käyttäytyä yksikään.

Eiköhän ongelmani pohjimmiltaan ollut, että yritin olla asiantuntija työssä, joka oli pelkkä markkinointiluomus ja on reaalisessa vaarassa kadota digitalisaatiossa. Mitä muuta sellainen voisi vastapuolesta olla kuin niin kutsuttua besserwisseriyttä tai nokille hyppimistä? Nöyrä en ollut koskaan enkä tulekaan olemaan.

"En minä väitä itseäni pyhimykseksi. Nöyrä en liioin ole koskaan ollut enkä tule olemaan vastaisuudessakaan."

En siis ole vähääkään mukava, mutten myös toisaalta suostu syyllistymään ilmeisiin törkeyksiin, joiden vuoksi minua olisi helppo sortaa. Miksi muka? Enhän ole omalakinen, ylimielinen, sadisti, alisuorittaja, pelkuri, addikti, hullu, häiriintynyt tai muutakaan vastaavaa. Perusteet joudutaan siis aina jotenkin keksimällä keksimään.

Omaehtoisuuttani on mahdoton hyväksyä. En ole niin seurankipeä, että alkaisin kestämis-, sietämis- tai nielemislinjalle. Työ on tärkeää, mutta en silti tee sitä ilmaiseksi, tottelemisen ilosta enkä liioin vailla omia suunnitelmia. Jos työ osoittautuu tyhjäksi, paikka umpikujaksi tai suunnitelmat muuttuvat; minä häivyn.

No, jos aina jättäytyy ulkokehälle eikä ole vähääkään kiinnostunut itse asiaan liittymättömästä yhteisöleikistä; se tapaa myös vähentämään myötätuntoa ja lyhentämään kussakin paikassa vietettyä aikaa. En kuitenkaan osaa pitää tätä vikana tai epäkohtana; aika aikaa kutakin, koska ihmiset nyt vain ovat mitä ovat.