tiistai 29. maaliskuuta 2022

Häiriköinti joukkoliikenteessä – kovasti vastustaa, mutta ei silti tee mitään

MTV:n Joonas Mustonen teki nettijutun syrjinnästä joukkoliikenteessä, mikä olisi jäänyt lukematta ilman ylösnostoa Seitsemän uutisten lopputeksteissä, joita en katsellut omasta televisiostani. Puuttumisvastuu on aiheellinen kysymys. Venla Ouattaran käsitys kuljettajien toimintatapojen epäyhdenmukaisuudesta on totta.

Ehkä minun pitäisi tällä kokemuksella nähdä punaista yhdenmukaisuus -sanasta, koska itselleni se on tarkoittanut kieroilua, jolla sanoja yrittää saada erikoiskohtelua ansioistaan ja säännöistä piittaamatta. Tai valitusten vastaanottaja valittaa, koska ei halua itselleen valitettavan. Puhutaanpa siis joukkoliikenteessä häiriköinnistä.

Aihe on minulle tutumpi kuin tykkäänkään ties kuinka monesta kaupungista ja liikennevälineestä. Melkein 30 vuotta sitten humalaiset lähiöluuserit yrittivät piirittää minut syntymäkaupungissani, kun olin lomalla armeijasta; olivat kuulleet että olin sotilaspoliisimies ja lennokasta juttua riitti – omasta mielestään ainakin.
"On syytä kysyä, että kenellä on vastuu puuttua häirintään joukkoliikenteessä. Epäyhdenmukaisuus on tosiasia."  
Reaktioni olivat kuitenkin aika lyhytsanaisia ja tylyjä. Tiedä, mitä hakivatkaan; ainakin matka keskustaan oli ankea. Turha oli odottaa apua; kuljettaja vain ajoi ja muut matkustajat pälyilivät olematta näkemättä mitään. Lopputulos: ei omaisuus- tai henkilövahinkoja ja lopun iltaani sain viettää rauhassa itse valitsemassani kapakassa.

Mutta siitäpä otettiin uusinta vuotta myöhemmin, kun ainakin yksi asianosaisista oli sama. En suostunut noteeraamaan kaksikon huutelua lainkaan – tälläerää puolen bussin päästä – olivatpa kuinka äänekkäitä tai törkeitä tahansa. Sitten he yrittivät kärjistää tilannetta heittelemällä nuuskanpalasia; eivät osuneet eivätkä lianneetkaan.

No, nyt näytin nuuskanpalaa kuljettajalle, ja kysyin, että aikoiko hän vain katsella vierestä tälläistä käyttäytymistä. Osoitin asiallaolevat, joita hän kutsui päänaukojiksi; eli – yllätysyllätys – kuljettaja tiesi koko ajan mitä oli tekeillä. Hän poisti kaksikon. Myöhemmin sain kuulla, että minä muka heittelen ihmisiä syyttä ulos busseista.
"Näytin nuuskanpalaa kuljettajalle, ja kysyin, että aikoiko hän vain katsella vierestä tälläistä käyttäytymistä."  
Sitten vaihtuu kaupunki. Aina aika-ajoin minulla oli kiusaannuttavana aamubussiseurana ties mistä kotoisin ollut ei-kantasuomalaisoletettu. Hänellä oli tapana ruveta tuijotuskisaan; ja pysäkillä poistuttaessa odottaa että siirryin ovelle, minkä jälkeen änkesi taakseni mahdollisimman epämiellyttävän lähelle.

No, seuraavaksi bussissa, jossa matkustin; hortoili tolkuttomasti humalassa ollut mies, joka oli likainen ja vertatihkuva kaatuilun sekä maassapyörimisen vuoksi. Asiasta sanoessani kuljettaja säksätti, että ei poista koskei tämä häiritse eikä aio odottaa poliisia pysäkillä ties kuinka kauaa. Kuivasinpa veritipan nahkatakistani, eikä muuta.

Seuraavan tapauksen sattuessa matkustin metrolla kotiin, koska olin käynyt vuoron päätteeksi varusvarastolla; olin vaunussa, jossa mies haukkui naista. Olisikohan hän kääntänyt katseensa pois – arvailen – tämän taas äänenlähde koki loukkaukseksi, jota purki. Välillä oli äänessä, välillä hiljaa. Liian arvaamatonta, en puuttunut asiaan.
"Asiasta sanoessani kuljettaja säksätti, että ei poista tätä koskei hän häiritse; eikä liioin odota poliisia pysäkillä ties kuinka kauan."  
Sitten olin sunnuntain vapaalla; kävin kävin keskustassa elokuvissa, kävelin vähän ja kahvittelin tavallista paremmassa paikassa. Paluumatkalla bussiin tuli kaksi turjaketta, jotka valitettavasti istuivat viereeni; äänekkäämpi heistä piti jalkojaan penkillä ja alkoi hakemaan huomiotani puheillaan, muttei sitä saanut.

Hän nimitteli milloin poliisikokelaaksi ja milloin oli kuulemma mielipide viiksistäni. Kerran; vasta hyvän ajan päästä, katsoin asianomaista suoraan silmiin, mutten todennut kummoistakaan uhkaa. Mitälienee äsken putkastapäästettyjä – näin arvioin keskustelun, jonka kuulin tahtomattani – menivät menojaan itse, kun pysäkkinsä tuli.

Sattuihan sitä lähijunassakin. Siinä rungossa neljä matkustajaa istui yhdessä kasassa; eli nyt naamatusten olivat minä, narkkarioletettu ja miehen sekä naisen pariskunta. Narkkarioletettu käpälöi naista, yritti viedä tämän käsiveskan ja sitten olisi varmasti tullut nyrkkitappelu ellen olisi hälyttänyt apua VR:n lähiliikenteen turvakeskuksesta.
"Narkkarioletettu käpälöi, yritti viedä käsiveskan ja olisi tullut nyrkkitappelu ellen olisi hälyttänyt apua paikalle."
Piti olla kännykkä ja kannatti tietää juna, kulkusuunta sekä seuraava asema; sain myös kantaa jaloista, koska paikalle tullut asemamies työskenteli yksin. Konduktööri ja pariskunnan mies kiittelivät, mutta täysi vaunu ihmisiä teeskenteli ettei huomannut mitään. Tänään ne olisivat varmaan videoineet kaiken ja postanneet sen nettiin.

Lopulta tuli toiseksiviimeinen kerta, kun olen Helsingissä käynytkään; asuin jo muualla, mutta tavarani olivat yhä varastoituna kaupungissa. Oli ollut välttämätön viranomaisasiointi; matkustin siitä pois raitiovaunussa, kun yht’äkkiä jollekin Torsti Koskisen aikaiselle huumepoliisin asiakkaalle tuli minusta kyttäfiilis.

Sen päättelin puheenpulputuksesta, jonka tämä varjoisten kujien poika kovalla äänellä esitettynä käytävän toiselta puolen minulle omisti. Siinä piti sitten käydä läpi vasta alussa olleen Aarnion jutun senhetkinen vaihe ja vaikka sun mikä. Puhuin tahallisen epämääräisesti; jätin esimerkiksi sanomatta koko nimeni sekä ammattini.
"Täysi vaunu ihmisiä teeskenteli ettei huomannut mitään. Tänään ne olisivat varmaan tehneet kännykällä nettivideoita."  
Kauniimmin ei ole Pohjois-Karjalassakaan. Kantaväestöisoletettu vanha ämmä veti avokämmenellä luultua vaihto-opiskelijaa naamaan. Ja kun häiriköintiin taipuvainen humalainen afrikkalaiskarjalaismies ei päässyt bussiin; ruvettiin pysäkillä jo ennalta poraamaan rasismikohua. Sanoin, että tuskin; olihan tämä jo tiesmonesko kerta.

Ainakin kertaalleen muistan kuljettajan myöhemmin matkan aikana puhutelleen matkustajia tästä asiasta; osallistuin keskusteluun kerraten liikennehenkilökunnalle laissa säädettyjä järjestyksenpitovaltuuksia, jotka ovat olleet olemassa jo koko minun elinaikani. Sekä, onhan heillä myös se tehostettu rikosoikeudellinen suojakin.

Joukkoliikenteessä voivat matkustaa kaikki ihmiset. He voivat käyttäytyä kaikenlailla kaiken aikaa; lopputulos riippuu pääosin siitä, että estääkö heitä mikään tai tuleeko seurauksia. Siksi liikennehenkilökunnan lisäksi tarvitaan lukkoja, tekniikkaa, valvomoja, järjestyksenvalvojia, vartijoita, lipuntarkastajia ja vähän dekkareitakin.
"Joukkoliikenteessä voivat matkustaa kaikki. Käyttäytyminen riippuu vain siitä estetäänkö heitä tai tuleeko seurauksia."  
Niin; sitä minä tässä vaan bloggaan, että mitäs sitten kun linja-auto seisoo pysäkillä joko odottamassa syrjijöiden poistumista tai hälytettyä apua? Ja saisiko ehkä olla paikallinen lakko, jos netissäjuoksevat kännykkävideot vihjaavat kuljettajan puuttuneen heihin mitenkään fyysisesti eivätkä tilaaja tai operaattori tykkää tästä?

Sekä; olihan tuossa MTV:n nettijutussa muistutus vuosien takaa – miltä näyttää, kun yrittää pakoilla lipuntarkastusta kuvitellen liikkumisvapautta sekä ruumiillista koskemattomuutta. Jostain kumman syystä kaikki aina haluavat kaiken hyvän itselleen, mutta ei mitään huonoa ja se pitäisi vielä saada sormea nostamattakin.

Ihmekään, että tässäkin tapauksessa halutaan ensisijassa keskustella syrjinnästä eikä häiriköinnistä – joukkoliikenteen turvallisuutta mainitsemattakaan. Siispä; itse asiasta viis – kohua tavoiteltiin, mutta syntymättäpä jäi. Vähän kuin se entinen poliittinen nuori, joka kannatti kyllä kovasti, mutta ei kuitenkaan koskaan äänestänyt Kyseistä Puoluetta.

6 kommenttia:

  1. Jos en väärin muista, niin ei tässä ole kulunut vuottakaan siitä kun HSL:n alihankinta firman bussikuski irtisanottiin kun oli mennyt koskemaan mobiililipun väärentäneeseen matkustajaan. Laillinen oikeus oli sekä poistoon että kiinniottoon. Työnantaja sitten julkisuudessa vielä demonisoi kuskin "väkivaltaiseksi" ja "sääntöjen rikkojaksi".

    Suomen oikeuskäytäntö lähtee siitä, että huutelu ei ole koskaan peruste hätävarjelulle. Edes uhkailu ilman konkreettista toimintaa EI ole peruste hätävarjelulle. Siinäkin tapauksessa, että todella tullaan päälle oikeudessa mietitään oliko uhrilla mahdollisuutta poistua tilanteesta.


    Niin iljettävää kuin rasistinen huutelu äidille ja tämän lapsille onkin, ei sivullisilta tai edes bussikuskilta voi odottaa edes suusanallista tukea. Oikeudessa kun "huutelu" katsotaan provosoinniksi ja sitä seuraava fyysinen yhteenotto tappeluksi.

    Voi vain kuvitella miten hätäkeskuksen päivystäjä suhtautuu siihen, että bussi on pysäytetty vaikka kehätien varteen rasistisen huutelun takia. Kuski pyytää polisia paikalle ja hätäkeskuspäivystäjä ilmoittaa, että paikalle ei lähtetä partiota häirikön huutelun takia!

    VastaaPoista
  2. Siihen on ihan hyvä syy, että lipuntarkastaja tekee lipuntarkastajan ja järjestyksenvalvoja järjestyksenvalvojan työt. Mutta silti, ei täydellistä toimimattomuutta tai minkään huomaamattomuuden teeskentelyäkään voi liioin puolustaa.

    VastaaPoista
  3. Itse kuulun siihen ihmisryhmään joka suuttuu helposti, mutta on sen vastapainoksi pitkävihainen. Omat puuttumiseni ihmisten tekemisiin julkisissa liikennevälineissä rajoittuvat yhteen härikköön joka, päätti valkaulusduunarin kiusaamisen jälkeen, että asettuu tukkeeksi eteeni kun olin poistumassa. Yhden suullisen kehotuksen jälkeen äijä sai kokea mitä tarkoittaa lukottaminen. Siis suoritettuna lähinnä aikijujutsu tyyliin, eikä minään defendo white tekniikkana. Erilaisia soitteluita hätäkeskukseen tai valvomoihin en pidä puuttumisena, vaan lähinnä ovenavauksen tai roskien roskikseen laiton kaltaisena avuliasuutena.

    Oikeassa olet kuskilla on kyllä lakisääteiset oikeudet, mutta useimmilla ei minkäänlaista osaamista poistoista tai kiinniotoista. Äijäkuskien aika oli päättymässä jo silloin kun Neuvostoliitto kaatui.

    Katsoisin, että vähitellen voitaisiin siirtyä käytäntöön jossa ainakin lähiliikenteessä pitäisi julkista liikennettä harjoittavien laatia sellainen turvallisuussuunnitelma, jolla voidaan huolehtia sekä henkilökunnan että matkustajien turvallisuudesta. Ja siinä riittävä taso ei olisi "soita 112 hätätilanteessa".

    Vertailun vuoksi olin muutama vuosi takaperin eräässä konfrensissa jossa oli osanottajia lähinnä englantia puhuvista maista. Erään seminaarin aihe oli turvallisten tapahtumien järjestäminen ja ulkomaalaiset pitivät näitä yleisötilaisuuksien turvallisuussuunnitelmia erittäin pro meininkinä. Eivät olleet edes ajatelleet turvallisuutta ja siihen liittyviä vastuita vaikka osallistujia olisi ollut tuhansia.

    Kyllä sitä aikoinaan sai Suomessakin järjestää tuhansien ihmisten yleisötilaisuuksia, joissa turvatoimet olivat tasoa "total amateur hour" ja ostoskeskuksien turvallisuusjärjestelyiksi riitti se, joka kassalla oli lappu jossa teksti "hätänumero 000".

    Vaatimuksilla ja valvonnalla sitä tasoa luodaan tässä maailmassa.

    Rasisminvastaisen tuen osoittamista tilanteeseen mukaan menemällä pidän kyllä hyväntahtoisena ideana, mutta käytännön toimivuus on vähän niin ja näin.

    VastaaPoista
  4. Muistelenpa tässä kohdin Karjalan ASNT:n suomenkielisestä paperisanomalehdestä vuosikymmeniä sitten lukemaani yksipalstaista. Nimeltämainittu linja-autonkuljettaja ei useiden matkustajien vetoomuksista huolimatta suostunut pysäyttämään, jotta olisi voitu hankkia apua sydänkohtauksen saaneelle matkustajalle. Päätepysäkillä potilas todettiin kuolleeksi.

    Siksi asioiden on ehdottomasti edistyttävä, mutta sellaista taas ei tapahdu ilman tietoa ja puheeksiottamista. Eräässä suhteessa suomalaiset voisivat kasvaa; jos rauhan käsitettä ei sattumalta jostain löytyisi, olisi sellainen keksittävä. Brittiläisessä kansanyhteisössä siinäkohdin sanotaan breach of the queens peace ja ruotsiksi taas ofredande.

    Näkisin, että moista edistystä tuskin tapahtuu ilman kunnollista ihmiskäsitystä ja etenkin minäkuvaa. Ilman sitä ei synny tahtoa, jonka voimin opetellaan taitoja. Hyvä tarkoitus ei tosin muuta v-keikkaa sitä kauniimmaksi eikä puuttumisoikeus tai anteeksianto- ja vastuuvapausperuste ole yhtäkuin kohteen julistaminen "germaaniseen valtiokiroukseen".

    No, ei hassutella: ruotsalainen empatia voi olla paikoin ylikokoista ja johtaa tahattoman koomiseen lopputuloksen. Sekä eiköhän vanha Metin sanonta syystäkin yhä varoita yli- tai aliarvioimasta brittiläistä suurta yleisöä. Parempi tapa ei siis vielä tee ihanneyhteiskuntaa tai utopiaakaan.

    Miten on; pantaisiinko yksi erikoistunut joukkoliikennepoliisiviranomainen pakettiin vai tuleeko se käyttöön heti?

    VastaaPoista
  5. Toki ongelmat täytyy tiedostaa, että niihin voi puuttua.

    Jos ongelma on yhteinen se ei ole kenenkään vastuulla.

    Kun noin 50 vuotta sitten suomessa ryhdyttiin järjestämään rockfestareita oli kyseessä juurikin "yhteinen ponnistus". Paikalla oli poliisi jota avusti järjestysmiehiksi kutsutut maallikot + sekalainen seurakunta SPR:ää, Alkon valvojia ja sosiaalivalvojia. Vanhoissa dokumenttielokuvissa oltiin ihan huulipyöreänä, että mikä tämä tilaisuus on ja kuka vastaa mistäkin.

    Vähitellen sen poliisin osuus on noissa festareiden työvoimassa vähentynyt ja keskittynyt sellaisiin tehtäviin jota nykyiset järjestyksenvalvojat eivät voi hoitaa. Pääasia on kuitenkin se, että järjestäjä vastaa ja joutuu katsomaan, että asiat tapahtuvat.

    Ehkä myös joukkoliikenteessä pitäisi olla se "järjestäjän vastuu". Nykyisin bussit ja erilaiset kiskopelit ovat kuin katualueen jatkeita joista löytyy istuimet. Asenne yhtiöillä ja yhteiskunnalla on se, että kyseessä on katualue jossa matkustajat ovat keskenään omalla vastuullaan ja yrityksen vastuu rajoittuu lähinnä liikenneturvallisuuteen.

    Vastaavanlaista asennetta olisi mahdotonta kuvitella laiva- ja lentoliikenteeseen, jossa kapteeni vastaa kaikesta ja laittaa tarvittaessa vaikka kaikki matkustajat rannalle tai platalle räntaäsateeseen, jos tilanne niin vaatii.

    Ja totta me tarvitsemme erilaisia poliiseja, jopa kenties eri ministeriöiden poliiseja. Aivan kuten sairaalassa tarvitaan eri tehtäviin erilasia ammattilaisia kylvettäjästä kirurgiin. Tämän uskomuksen kanssa, että maassamme on Hervannassa erikoisopisto josta valmistuu kaikki asiat hallitsevia erikoismiehiä joutaisi mennä- samoin kuin ajatus yhteisestä jakamattomasta valtakunnallisesta poliisista.

    VastaaPoista
  6. Niinpä. Kukin katsokoon siis tarkkaan ketä äänestää kunnallisvaaleissa, sekä valintaa tehdessään perätköön tältä näkemystä myös joukkoliikenteen turvallisuudesta.

    VastaaPoista


OHJEET

Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.

Pysy asiassa.

Ole asiallinen.

Älä chattaile.

Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.

Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.