Ei täsmää

Palautin vast’ikään kirjastoon Juha Räikän Salaliittoteorioiden filosofian, mikä lisäsi tietoani ja ymmärrystäni tästä ajankohtaisesta sekä painavasta aiheesta. Mitä jos ulosanti ei täsmää esiintymiseen tai esiintyminen asemaan? Siitä alkaa todellisuuden suodattaminen, mikä voi myös muuttua salaliittoteoriaksi.

Minulla on lyhyet hiukset, mutten silti ole kiinnostunut niin kutsutusta maahanmuuttokriittisyydestä. Voit myös unohtaa kuvitelman, että kukaan tekee operatiivista turvallisuustyötä ”univormunaan” watch cap -pipo, cwu-pilottitakki, farkut ja maihinnousukengät. Ei kelpaisi; ei edes säädetyt tunnukset päällä. 

Kyllä proletkin saavat lukea ynnä kirjoittaa julkisesti, höpsöliini. Mahtoikohan eräskin – seurasin häntä linkillä siivottomuudestaan tunnetulle heikosti moderoidulle foorumille – olla ihquaito Lipaston liukuhihnalta lattialle persaukselleen pudonnut tenti-ja-unohda-maisteri? Oli ainakin mielestään hyvinkin säkenöivä kriitikkoni.

"Jos ulosanti ei täsmää esiintymiseen tai esiintyminen asemaan, alkaa todellisuuden suodatus. Siitä voi tulla salaliittoteoria."

Vastaavan kryptisyysvalitelman olisi nimittäin voinut suoltaa kadunmieskin vailla minkäänsortin jatko-opintoja tai edes kelpoisuuttakaan niihin. Poliisin työsuojelijoiden Power Pointista päähäni jäi viisaus, että kuka tahansa idiootti voi aina valittaa ettei mikään toimi. Jos se olikin joku ammattisurkekoulun mikänomi?

Salaliittoteoriatkin mahtanevat siis olla ikiaikainen muistopaasi ihmisluonnon monimutkaisuudelle – kansanusko, luottamus ja tietopohjainen maailmankuva ovat hyveitä – huhut yhtä yleisiä kuin tarkoitushakuisiakin – vaan on oikeitakin salaliittoja olemassa. Kuinka totuus, merkitys tai seuraukset muuttuvat epärelevanteiksi?

Asunnoton päihderiippuvainen etsintäkuulutettu pikkurikollinen hölisemässä lähijunan eteisessä tai juomassa alkoholeja myyntipakkauksesta ostoskeskuksen päädyn ulkoalueella tarvitsee selityksen jaksaakseen olla. Oppinutta taas kaivertaa uraodotteen surkeus tai laulamattajäänyt ylistys ja saamattajäänyt riemusaatto.

"Salaliittoteoria taitaa olla muistopaasi ihmisluonnon monimutkaisuudelle. Ilman selitystä ei jaksa, kun jokin kaivertaa."

Se on nimittäin sillälailla, että näin pitkään elänyt ihminen kuten minä; on kyllä ehtinyt nähdä riittävän monta toksista persoonaa, sekä päässyt navigoimaan heidän aiheuttamissaan yhteentörmäystilanteissakin. Sellainen näet tarvitsee jatkuvaa vahvistusta ja ylemmyyskuvitelmaa, jos ei saa niitä hyvällä – sitten ottaa pahalla.

On esimerkiksi oikeasti yötyötä tekevä duunari, mutta silti tuntee olevansa päivätöihinsä samalla bussilla matkaavia parempi – he kun lukevat ilmaisjakelua – itsellään taas on työmaalta luvan kanssa haalattu iltapäivälehti. Silti; jokainen salaa, selittelee, antaa ymmärtää, poseeraa ja valehteleekin jonkinverran. Myös normaaliväestö.

Joillakuilla on tosiaan enemmän vaikeuksia kuin toisilla terveys, tasapainoisuus, ja toimivuus -ruudussa. Itse asiassa; jokuhan menee ihan sikiöasentoon, jos hänellä ei ole selitystä, mahdollisuutta leikkiä todennäköisyyslaskentaa vaihtoehtojen välillä eikä edes puheenaihetta ajankuluksi – salaliittoteoriaa.

"Jokainen salaa, selittelee, antaa ymmärtää, poseeraa ja valehteleekin jonkinverran. Myös normaaliväestö."

Vapaassa maassa kukin on oikeutettu subskriboimaan sitä salaliittoteoriaa kuin huvittaa tai vaikka keksimään omansakin. Autoritaarisissa regimeissä ne tulevat talon puolesta pakollisina; ja niinkuin Arendt oivalsi, totalitaarisissa sellaisissa tosi sekä valhe eivätkä oikea sekä väärä enää eroa toisistaan, ylipäätään.

Se on niinkuin Rysky Riiheläinen männäsunnuntain Karjalaisen haastattelussa sanoi; henkilökohtaisuuksiin tarttuminen on väittelykyvyttömän ainoa ase, koska todet pöhköydet olisi kyllä jo paljastettu ja kumottu. Vain fanaatikko luulee itsellään olevan koko totuuden, sekä suuttuu kun tajuaa ettei ollutkaan.

Siksi taitaa olla myös mahdollista, että joku puhuu salaliittoteoriaa, mutta todellisuudessa ei usko siihen henkilökohtaisesti. Ainakin väistelee tai pakenee, jos hänet yrittää haastaa. Ei kannattaisi; tämä on nimittäin silti ihmiskoe – onnistuuko pakenijan pyrkimys keksiä itse itsensä uudelleen? On aivan liian suuri vahingon vaara.

"Taitaa myös olla mahdollista, että joku puhuu salaliittoteoriaa, mutta ei todellisuudessa usko siihen itse."

Ei ihme, että joillain salaliittoteoreetikoilla onkin ollut rankka elämä, terveys reistailee tai vähintäänkin kognitiivissa prosesseissa on vikaa. Mutta on joukossa nekin, jotka menivät mukaan omaneduntavoittelusta, huvin vuoksi tai osaamatta selittää miksi. Samalle elusiivisuudelle on käyttöä muuallakin yhteiskunnassamme.

Onko perussuomalaisuus salaliittoteoria tai kultti eli lahko? Tätäkin olen pohtinut, kun puolueen tosiasiallinen suorituskyky näkyi julkisesti varjobudjetissa. Entäpä Kokoomuksen työtäpalvova uusliberalismi, jossa on ilmeisen paljon silkkaa hyvinvointivaltiodenialismia? Ihan toisen todellisuuden juttuja – molemmilla.

Ihmekö tuo? Friedrich Hayekhan oli sensortin liberaali, että innossaan tuomita niin fasismi kuin kommunismikin meni samalla kaikki kollektiivinen eli myös hyvinvointivaltio. Romaanikirjailija Ayn Rand taas tarinoi häkellyttävästä dystopiasta, jota ei ikinä tullut, mutta ihailijoita tuolla luonnevikaisella superitsekkyydellä riittää yhä.