Kollega hyvä, olen sanaton

(Kuva: Jari Kähkönen) Lehtikuvaaja ei aina saa sommitella tai ohjata.

Facen puskiksessa keskustellaan urheilulehtikuvauksesta? No, se olikin liian hyvää ollakseen totta. Lehtikuvaaja laski käsistään julkaisukelvottomuuden, kuvasokea teksti-ihminen julkaisi sen ja jokamies uudelleenjulkaisee kuvan ilmaiseksi sekä luvatta naureskeltavaksi. Fotari anteeksipyytelee. Olen sanaton.

Kun katson tätä työtä, jonka jaan nyt vain linkkinä; enhän ole media päivän uutisen perässä eikä minulla ole sopimusta oikeudenomistajankaan kanssa kuvankäytöstä, en oikein tiedä mistä alkaisin. Pielessä ovat perspektiivi ja syvyys; veto perustuu pelimiesten naama+numerotunnistukseen ja sitten vielä jalatkin katkeavat nilkoista.

Tälläistä sattuu, kun kuvataan nopeasti kiihkeää toimintaa, jota ei pääse itse sommittelemaan tai ohjaamaan. Loppujenlopuksi se on tavanomaisempaa kuin luulisikaan meidän päivämme mediassa. Kuvan täytyi siis olla paras tai ainoa veto tilanteessa, jossa jutun narratiivinen kehys ehdottomasti sitä vaati? Ja paskat.

"Facen puskiksessa keskustellaan urheilulehtikuvauksesta? No, se olikin liian hyvää ollakseen totta."

Naputin avainsanat hakukoneeseen nähdäkseni missä ollaan ja vaikka juttu on maksumuurin takana; näen otsikosta, ingressistä sekä kuvatekstistä, että epäsynkkaa pukkaa – kuva ja teksti liittyvät toisiinsa vain sattumanvaraisesti vahingossa. Ottelussa tuskin silti tapahtui mikään salailtava skandaali; näin se media vain toimii.

Nuori kuvajournalisti varokoon. Isossa lehdessä voit joutua jyrätyksi, sekä päätyä julkisuuteen takaamaan omalla nimelläsi rumia tai jopa kohdettaan lyöviä kuvia. Jotkut ruudut on siis syytä deletoida näyttämättä niitä ainoallekaan elävälle sielulle, koska nykyisessä oikeuksien edelleenmyyntimaailmassa häväistys voi olla loputon.

Sellaista on elo media-alalla; jos siis tämän lukee joku, kun on sinne tosissaan pyrkimässä. ”Peukkukuva” alkoi kuitenkin elämään kirjaimellisesti omaa elämäänsä, kun valokuvauksesta ja kuvajournalismista mitäänymmärtämätön tieskuka kuvakaappasi työn Facebookkiin naurettavaksi. Millähän oikeudella hän sen teki?

"Nuori kuvajournalisti varokoon. Isossa lehdessä voit joutua jyrätyksi ja omalle nimellesi tuleva häväistys on loputon."

Kyseessä ei ollut sitaatti arvostelutarkoitukseen; ketjun aloittaja näet kirjoitti saatteeksi pilkallisen onelinerin viittaamatta kuvan ansioihin mitenkään. Muuta perustetta kuvan käyttämiseen ei ole tätä kirjoitettaessa tiedossa. Onneksi kaikki meni pääosalta lukijoita yli hilseen, koska sen suurempaa ilkkuvaa kierrettä ei syntynyt.

Mutta sitten kollega hyvä ilmaantui paikalle pyytämään kuvaansa anteeksi. Voisin hyväksyä sen, jos hän vain pyytäisi anteeksi omasta puolestaan huonoa työtään; mukaanlukien, että päästi käsistään koko aihion. Mutta kun sitten piti mennä selittelemään julkaisupäätöstäkin, jonka taas on selvästi tehnyt joku muu.

Selittely perustuu työsuhteisen journalistitoimihenkilön lojaliteettivelvoitteeseen; kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. On pyrky ennaltaehkäistä mediataloa kuraavaksi pelättävä keskustelu uutistoiminnan johtamisen arvoista, ihmiskäsityksestä ja vaikka sun mistä kiusaannuttavasta periaatteellisesta. Keskusteluun on kyllä syytäkin!

"Anteeksipyynnön olisi saanut esittää, mutta tällöin toisen tekemää julkaisupäätöstä ei olisi pitänyt selitellä."

Osallistuin itse keskusteluun alustalla millä se käytiinkin; luulin jo sanoneeni sanottavani niin asianomaiselle kuin kuvankaappaajallekin. Ehei. Vieläpä kollega parahti, että jos jotakuta pitää syyttää niin sitten häntä; ei kuulemma voi avata tarkemmin miksi kävi kuin kävi. Lopeta jo hyvä ihminen. Tuo on niin noloa.

Ei sinulle makseta mediatalosi puolustelusta kolmannen osapuolen alustalla, jossa et sitäpaitsi itse käytä moderointivaltaa; sikäli, jos olet edes oikeasti tuota mieltä. Tämä niin vaikuttaa klassiselta räyskähdystilanteelta, jossa syntyy lähtökohtaan nähden moninkertainen vahinko, kun harkitsematon vastaaminen johtaakin somemyrskyyn.

En ainakaan toivo, että paikalle pyrähtäisi trolli, joka alkaisi rienaamaan kollegaa hänen puolustelu-väistelynsä kestävyydestä. Sellaista saattaisi sattua, jos median kuukausipalkannauttijalla meni tunteisiin ja haksahtaa rahvaan pariin. Eihän tähän oikein voi enää muuta kommentoida kuin; kollega hyvä, olen sanaton.