Ettehän te osaa eivätkä talonne pärjää alkuunkaan

Ei palata edes YLE:n jutussa lasten- tai koulukotiin, jonka kaikkivoipa johtaja oli presidentti ja tuomari; ylivaltainen katsastaja taas oli poliisi, syyttäjä, ulosottomies sekä vanginvartija. Te, rakkaat lastensuojelutyöntekijät, olette liian harva, alipätevä, varusteeton ja osaamaton joukko nykyiseen työhönne.

Lähdetäänkö liikkeelle ihan siitä, että ajatus henkilöntarkastuksen tekemisestä henkilöauton takapenkillä on yksinkertaisesti toteuttamiskelvottoman pöhkö. Jonkin pitää muuttua; joko isompi auto, steriili ja turvallinen takapenkki sekä riittävä valvonta tarpeeksi lyhyen kuljetuksen aikana. Pitäisikö välimatkaan saada säilö?

Edellistä älköön käsitettäkö väärin tarkastamattomien vihamielisten kuljetuksen puolustuksena; ajattelen nyt vain yhtä nopeasti kuin sormenpääni näppäimistöä naputtavat. Mennäänpä eteenpäin eli henkilöntarkastusoikeuksiin kohdattaessa. Onneksi olkoon; olette niin ammattilaisia, että ihmiskäsitys ja itsesäätely toimivat.

"Olette liian harvoja, alipäteviä, varusteettomia ja osaamattomia; onneksi ihmiskäsitys sekä itsesäätely toimivat."

Ette siis ole kyyliä eli koiria ettekä sikoja; toimitte vilpittömässä mielessä parhaan kykynne mukaisesti asiakkaan hyväksi. Mutta valitettavasti tämä minäkuva eli inhimillinen identiteetti tekee teidät samalla osittain kykenemättömäksi nykyiseen työhönne. Ette osaa yhdistää ohjaukseen valvontaa, koska se ei siihen sovi.

Lähtökohtaista ongelmallisuutta ei kuitenkaan pidä käsittää ”kyllin kovien paikkojen” luomistarpeeksi; päinvastoin, teidän asiakkuudessanne olevat lapset ja nuoret muuttuvat jo nykyjäänkin aivan liian helposti rikollisiksi. Ruotsin LVU:ksi kutsuttu niin sanottu hoitomalli ei toimi, koska sen henkilökunta on alipätevää ja vallanhaluista.

Seuraava pointtini, eli YLE:n puukkovideon murtoväline; on osin samaa asiaa. Laitoksenne eivät ole alkuunkaan niin rakennevarmoja ja teknisesti suojattuja kuin tulisi olla. Jos saisitte pyydetyn lisävallan, kuinka ihmeessä voisitte käyttää sitä vastuullisesti? Väitän, että tässä kohdin valtapyyntönne kaatuu. Vaikuttavuus puuttuu.

"Toimitte parhaanne mukaisesti asiakkaan hyväksi. Ette osaa yhdistää ohjaukseen valvontaa, koska se ei siihen sovikaan."

Tiedostan toki, että tässä eletään vajavaisessa maailmassa; kaikki mahdollinen on jo mennyt sitä ennen pieleen, jos nuori hatkaa lastensuojelulaitoksesta ja tuodaan sinne takaisin vastaanharaavana päissään tai käyttää hoidossa ollessaan päihteitä. Mutta mitä te vallalla, jos osaaminen ja rakenteet pettävät? Se on teille mielihyvätekijä.

Olemassaolevaan lastensuojeluun pitäisi siis saada lisää rakennevarmuuta, teknistä suojaa, henkilövahvuutta ja valvontaakin. Että kohdattaessakin pystytään pitkittämään tilannetta kyllin, jotta kaikki saatavissa oleva tieto tulee esiin; sekä ne tarkastustoimet tulevat tehdyiksi, mitkä ilmeisesti piti tehdäkin. Osaamispuute!

Tarkastus ennen autoonpanoa taas tulisi saada suorittaa soveltuvalla tavalla, jossa tärkeintä on asiakkaan oikeus kunnioittavaan kohteluun; eli asiallisuuteen ja yksityisyyteen. Te ette kuitenkaan ole poliiseja tai vankilahenkilökuntaakaan; avoimella kadulla tai torilla autoa vasten tarkastamisen voitte siis minusta tykkänään unohtaa.

"Mitä te vallalla, jos osaaminen, rakenteet ja tekniikka pettävät? Silloinhan siitä tulee mielihyvätekijä."

Oikeudellinen detaljiohjaus on ehdottomasti tarpeen, koska ohjaajan ja oman kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen välinen suhde on hyvin herkkä. Aina sillointällöin yhteiskunnassa nousee moraalinen närkästys tai suoranainen sadomasokistinen rangaistushimo, joiden moottoroimana ei pidä tuon suhteen periaatteita säädellä.

Sijaishuoltoon sijoitetun lapsen ei liioin pidä olla se, joka tuossa kaikkeudessa määrää. Asiallinen järjestys ja turvallisuus pitää olla; edestakainen sahaaminen vapaan ja rajoittavan välillä on niinikään huono asia. Lastensuojelun kasvatushenkilökunnan on siis ehdottomasti pysyttävä ammatti(laisuute)nsa rajoissa.