Minneapolisin surkea tilanne

(Kuva: Jari Kähkönen) Älä harjoita teksimainontaa laittaen tuotteen
oheen tietoa hinnasta ja ostopaikasta. Valokuvan käsiraudat olivat
muuten sitten sen ottamishetkellä oikea eli aito voimankäyttöväline.

Katselin lukuisia videoita George Floydin kiinniotosta Minneapolisissa; joukossa oli niin toimitettujen tiedotusvälineiden juttuja, valvontakameroiden tallenteita kuin kansalaisten kännykkävideomateriaaliakin. Ei tähän oikein voi muuta sanoa kuin, että millähän ilveellä tuo raukkaparka olisi voinut selvitä hengissä.

Poliisipartio oli siis tehnyt kiinnioton, jossa turvautui maahanvientiin ja pään hallintaan voimakeinona. Kohde oli päinmakuulla pää sivuttain tontissa; kiinniottaja antoi painetta  kaulaan. Liike simuloi kuuluisaa kyynärpääkuristusotetta, joka on kuulemma yhä sallittu Minneapolisissa; tällä kertaa kuitenkin jaloin ja maata vasten tehtynä.

Siinä oli kyllä koko ajan tietty jatkuva matalaenerginen häsääminen päällä, joten kaato ja hallinta maassakaan eivät olleet periaatteellisesti väärin. Suomessakin opetettiin 1900-luvulla painamaan maassamakaavaa niskasta, mutta menetelmästä on luovuttu jo aikoja sitten liian suuren vammautumisriskin takia.

Minneapoliksessa tapahtui hirveä vääryys; olisi tullut vaihtaa tai korjata otetta, johtajan käskeä siihen ellei suorittaja itse tajua. En ollut paikalla; en tiedä kohtalokkaan pitkittymisen syytä. Jokatapauksessa poliisista jää tavattoman huono kuva; kehnot otteet, päällä melko paha vallantäyteys ja kenttäjohto täysin kateissa.

Siis, paikalle saadaan kaksihenkisen suorittajapartion lisäksi oman laitoksen kaksimiehinen tukipartio; jopa piirikunnan pienimmästä päästä olevasta erikoistuneesta poliisilaitoksesta tuli apuun yksimiehinen partio, mutta ainuttakaan johtajaa ei paikalla nähty? Seuraus: tästä tuli vuoden vittukeikka, joka laukaisi mellakoinnin kierteen.

"Tästä tuli vuoden vittukeikka, joka laukaisi mellakoinnin kierteen."

Sen pyörteissä tulin yhtä epävaikuttuneeksi niin trumppailusta kuin paikallispoliitikoista ja aktivisteistakin; tässä ei todellakaan ole kyse heikkoudesta ja tulisi myös antaa oikeuslaitoksen tehdä tehtävänsä rauhassa. Kaikilla äänessäolleilla on ollut mielessä joko oma etu, ryhmän tavoitteet tai muut poliittisluontoiset päämäärät.

Poliisitointa ja oikeudenhoitoa ei näin käsitellä. Ne ovat nimittäin vähintään yhtä monimutkaiset kuin palvelemansa yhteiskuntakin; enemmän kuin helposti jokaiselle "asioita parantamaan" tehdylle liikkeelle löytyy vastaliike, joka tosiasiassa tekee aloitteen tyhjäksi. Pyrkimykset olivat epäilemättä aina vain parhaat mahdolliset.

Ensin on saatava perusasiat kuntoon; onko kaiken ylimpänä laillisuus- ja lainalaisuusperiaate, vai ratkaiseeko huutoäänestys? Mikä on poliisin tehtävä; laillisen yhteiskuntajärjestyksen voimassapitäminen sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden suojaaminen, vai "sähän et kuule mulle ala"?

Eric Garnerin vastaavaa tapausta kun nyt muistelen; on pakko todeta, että Amerikan paikallispoliisilla on ilmeisesti vakava vaikeus ymmärtää ettei se voi ainakaan enää väkisin juntata todellisuutta mielekseen. Sensijaan, todellisuudessa tulisi vast'edes vain tyytyä elämään. Siinä kuin kaikki muutkin ihmiset.

No, voi tietysti olla, että tuo yhteiskunta on tosiasiassa varkaiden ja röyhkimysten valtio, jossa mitä vain saa tehdä; kunhan ei jää kiinni. Silloinkin rangaistaan ainoastaan kiinnijäämisestä. Näin vakavan epäonnistumisen korjaamiseksi ei kyllä riitä poliisikoulun käyminen, tv-haastattelu, palopuhe, tuomio eikä ihan vähä mellakointikaan.