Minimipalkka on fingerporivitsi ja työllisyys jokaisen omassa päässä

(Kuva: Jari Kähkönen) Minimipalkkaan pe-
rustuvat työmarkkinat tunnetaan jo vai-
kutuksiltaan ympäri maailmaa.

Kommunistipuolue Kokoomus hyökkäsi maanantaina kansalaisten perusoikeuksien kuten sopimusvapauden kimppuun minimipalkalla. Keskiviikkona ätäkki jatkui kuuluttamalla työ(llisenäolo)pakkoa; työstä tosin ei välttämättä makseta palkkaa eikä se aina ole edes todellisuudessa olemassakaan. Tämä on ajan uusi sävel.

Minimipalkkalaki? Johan on sanahirviö; ei luulisi yhdenkään oikean työläisen tuollaista kannattavan, mutta vannomatta paras. Suomessa työmarkkinat ovat perustuneet sopimiseen vähän vaille 80 vuotta, kun sota-aikana osapuolet tunnustivat toisensa molemminpuolisesti. Kaikki sovitaan. Vain harvat asiat säädetään lailla.

Minimipalkkalaki on terveisiä maasta, jossa asiat ovat tasantarkkaan päinvastoin. Se on sensortin yrittäjyysyhteiskunta, jossa enin saa kiittää onneaan läsnäolo-oikeudesta; vain aniharvat pystyvät kilpailuttamaan työnantajia keskenään. Ammattiyhdistyksiä ei joko ole, ne ovat harrastuskerhoja tai ajavat jopa työnantajien etuja.

Epäilemättä joku neropatti ymmärtää Fingerpori-hengessä tahallaan kieroon, että minimipalkkalaki on palkkojen pysymistä minimissään. No, ei sekään väärin ole, mutta pahimmat harhaluulot ensin. Tämä laki ei nimittäin tarkoita palkankorotusta sen paremmin juuri nyt kuin pakota siihen säännöllisesti tulevaisuudessakaan.

Lakiin pitää siis kirjoittaa, että esimerkiksi montako euroa tunnissa minimipalkka on. Lait on näet pakko säätää välttämättömyys, tarkkarajaisuus ja täsmällisyys huomioiden. Muuten ei läpäistä perustuslakiseulaa, lainsäätö käy vaikeaksi&hitaaksi tai ne voivat jopa periaatteessa tulla bumerangina takaisin tuomioistuimesta.

"Lakiin pitää kirjoittaa montako euroa tunnissa minimipalkka on"

Minimipalkkalaki ei liioin tarkoita, että puolueeton tutkimuslaitos tekee elinkustannusindeksin, minkä perusteella viranomaiset vuosittain vahvistavat uuden minimipalkan. Palkankorotus vaatii aina lakimuutoksen. Tajuatko edes kuinka moni toivoo eduskunnalta jotain lakiasiaa? Jono on muuten sivumennen sanoen aika pitkä.

Hyvinvointivaltio oli ylipäätään aina jokseenkin uhanalainen käsite. Sen syntyperä oli antikommunistinen lahjus tai lunnaat, joten jos kapitalismi voitti ja tämä on tiedetty jo 30 vuotta; ei pitäisi ihmetellä miksi sen olemassaolo haastetaan alati tihenevään tahtiin. Ätäkkejä on kolmea sorttia; tämä mistä nyt puhumme on työelämän uusjakoa.

Jos siis kommunistipuolue Kokoomus rynnistäisi rökälevoittoon ensi eduskuntavaaleissa, se saattaisi julistaa säätävänsä tietyn minimipalkan; tämä olisikin ainoa kerta kuin yksikään palkansaaja hyötyy siitä yhtään mitään. Kustannustason nousu ja eduskuntalain säätämisen vaikeus syövät summan lopulta olemattomiin.

Samaan aikaan olisi menestyksellisesti lyöty kiila palkansaajien väliin; vahvat pärjäisivät, heikot sortuisivat ja moni yllättyisi ikävästi tajutessaan oman toden työmarkkina-asemansa ja -arvonsa. Sopiminen loppuisi. Ai loppuisi vai? No, ei ihan: jossei sovi, toss’ on ovi! Siinä olisi päivän sävel siitä eteenpäin.

Sopiminen loppuisi. No, ei ihan: jossei sovi, toss’ on ovi!

Ammattiliitto ilman palkoista ja työehdoista sopimista on harrastuskerho. Harrastuskerho, joka ei pysty valvomaan niitä, kuolee omaan mahdottomuuteensa. Tämä on edeltävän 40 vuoden mittaan nähty niin monta kertaa niin monessa maassa, että sopisi jo hitaammankin uskoa. Löytyikö totuus sittenkin Fingerporin hengessä?

Tämä oli työelämän uusjakoätäkki, koska luonnollisesti työllisyydestä humppaaminen tarkoittaa vain avoimen työttömyyden vähentämistä. Niin, ei ole väliä, että  saako väitetystä työstä palkkaa, elääkö sillä tai onko työ olemassakaan muuten kuin paperilla; kunhan vain mahdollisimman harva työttömäksi rekisteröity saa työttömyysetuutta.

Eikä "töihinkään" kuka hyvänsä pääse; ne ovat vain ansaitseville eli nöyrille ja tottelevaisille. Erotus tapahtuu sen sortin kuntoutuksessa, että ensin lyödään maahan, jolloin viisaat juoksevat pakoon sekä kovikset alkavat tappelemaan. Tätä erikoislaatuisen työhulluuden laulua soitetaan sitäkin Suomessa aivan koko ajan.

Totuus on, että täystyöllisyys oli hyvinvointivaltion lailla pelkkä tiettyjen taloudellisten ja yhteiskunnallisten realiteettien mahdollistama poikkeustilanne. Tilanne, joka on päättynyt jo vuosikymmeniä sitten; sen jälkeen työtä ei suuremmin ole syntynyt ja olemassaoleva sellainenkin on pyritty eliminoimaan.

"Työt ovat vain ansaitseville eli nöyrille ja tottelevaisille"

No, yksityisellä sektorilla ainakin; julkisellahan tehtävät ovat aina olleet äärettömät ja mahdollisuudet rajalliset. Ehkäpä siksi arvailenkin, että ainoan sortin työ mikä tulee kyseeseen on joko olemassa lähinnä paperilla tai mistä ei makseta palkkaa. Sekö pelastaa hyvinvointivaltion? Höpöhöpö. Kun maksajat katoavat, loppu on edessä.

Jos et näet tiennyt; maailma jakautuu omistaviin ja omistamattomiin. Omistavien etu oli teeskennellä sopimista, koska ennenaikaan se varmisti työrauhan, hillitsi työvoimakustannuksia ja loi vakautta. Oli hyvä tehdä bisnestä. Sitten vakaus muuttui itsestäänselvyydeksi, työvoima oli halvempaa ulkomailla ja työrauhan arvo lähes katosi.

1990-luvulla olivat kaikkivaltiaat markkinavoimat ja talouden armottomat realiteetit, joille ei muka mahda mitään. Tänään kukaan ei muista enää uusliberalismia nimeltä; hyvinvointivaltion romutusprojektin uudet kärkihankkeet ovat minimipalkkajollotus ja työllisyysasteesta veisuu. Kaikki ollaan keskiluokkaa ja työ on ihanaa! Hallelujaa!

Osana työntekoa hurraavaa ja keskiluokkaa halivaa uudelleenmäärittelyään aiempi kansallisten voimien koalitiopuolue Kokoomus kannattaa siis nyt ilmeistä kommunismia, joka polkee räikeästi suomalaisten perusoikeuksia. Vain epävapaassa maassa on työ(suhteessaolo)pakko tai valtiovalta määrää mitä kunkin tulee saada palkkaa.

"Kokoomus kannattaa kommunismia, joka polkee räikeästi suomalaisten perusoikeuksia"

Ehkäpä kokoomuskommunismi on parempaa kuin reaalisosialismi koskaan oli; kapitalismia omistaville ja kommunismia omistamattomille? Eipä olisi uskonut! Älköön ainakaan selittäkö mitään sopimuksettomien turvasta; sen saa kuntoon järjestäytymällä sekä sopien. Ja työsuojeluviranomaisilla on jo valvontakeinot.

Ehkä minimipalkka olisi valtiontalouden kannalta hyvä asia, kun on enemmän veronmaksajia? Höpöhöpö. Mikä palkasta puuttuu, haetaan toimeentulotukena tai hyväntekeväisyyden ruoanjakojonosta. Kukaan älköön siis edes vihapäissään tai syntipukin potkimishimostakaan moista katastrofipolitiikkaa kannattako.