YLE:n ajankohtaisongelmassa vatvottiin haalarikameroita

(Kuva: Jari Kähkönen) Poliisin kypäräkamera
tuli vastaan kerran, kun selostin mielenosoitusta.

Minua eivät YLE:n ajankohtaisongelmat kiinnosta. Tiedän jo, että niitä on tasan kahta sorttia; vatvova ja jankuttava, eikä kumpikaan puhuttele itseäni. Männätiistaina nähtiin ensinmainittu poliisin haalarikameroista, mutta mitä kolme esimerkkivideota oikeastaan kertovat poliisimme ammattitaidosta ja yhteiskunnallisesta asemasta?

Juoppokeikka alkoi vähäniinku lightkiinniottona, jossa kansalaisen poliisikontaktia pitkitetään, että hänet saataisiin yllytettyä reagoimaan mahdollisimman selvästi jo valittua toimenpidettä vastaavasti. Sillekin on syynsä. Ihminen teeskentee, pyrkii, selittelee, salailee, manipuloi ja niin edelleen. Loputtomasti.

Pääkaupunkiseudun kylmän kuun alla on siis puolitoistamiljoonaa tarinaa, mutta konstaapeli ei yleensä tiedä mikä edessään olevan yksilön juoni on. Se voi koska tahansa pamahtaa kenttäjärjestelmän ruutuun, tulla läpi kuulutuspuheluna tetralähetteestä tai löytyä ihmisen taskuista. Pääsääntöisesti epäluuloisuus kannattaa.

Toinen syy miksi noin tehdään on perusoikeusmyönteisyys -jurismi, minkä levittämisessä Poliisiammattisurkeakoulun opettajat ovat kunnostautuneet. Tässä tapauksessa teeskennellään niinkuin kohdatun ihmisen päihtymyksen määrää ja käyttäytymisen laatua muka arvioitaisiin ennenkuin toimenpiteestä päätetään.

Siispä, saadakseen jatkaa kulkuaan vapaana ihmisenä; olisi tullut alistua, tehdä yhteistyötä ja hyväksyä poliisin puuttuminen elämäänsä. Minulla ei ole näyttöä sanoa, että puskiko juoppo niinkuin häntä provosoitiinkin vai tapahtuiko vain se mitä olisi kuitenkin tapahtunut. Kumpikin vaihtoehto on mahdollinen.

Sitten oli tämä poliitikkoa esittävä häirikkö-rähinämoottori, jonka käyttäytyminen ei näy videolla, mutta sitä selostetaan huomattavalla antaumuksella ja perusteellisuudella. Jos tuo kelpasi vahvistavaksi näytöksi, hullutteliko oikeus logiikalla eli väisti aiheellisen kysymyksen poliisitodistajan luotettavuudesta?

Edellistä en muuten kirjoittaisi, mutta olen kyllin paljon käynyt taustakeskusteluja ihmisten kanssa, jotka itkeäviurovat poliisin tekemäksi väittämästä vääryydestä. Jokseenkin aina päästään samaan lopputulokseen; ei hän tästä juttua anna, koska poliisitodistajalla on niin suuri uskottavuus. Väittävät he. Mitä pitäisi ajatella?

Nimittäin kovin usein poliisitodistajat eivät tiedä mitä puhuvat, pätevät luulotellulla auktoriteetillä ja ovat maksimaalisen epämääräisiä välttääkseen tilille joutumisen. Niin, sitten on vielä se rauhallisuus; jostain kumman syystä näet oikeussalissa kyllä vittuillaan koko ajan, mutta suuttua ei saa. Poliisin uskottavuus on myytti.

Kolmantena oli jalkapallohäirikkö, joka laukaisi savun väkijoukkoon. Mitähän ihmettä kusisakkotaktikaali-haalaripellellä, jonka tutkijanuran huipennus on sakottaa teollisuusvartijan kiinniottamaa näpistelijää, on tekemistä näyttöä selittämässä? Tai kiistämisen väitettyä kannattavuutta? Pelleilykuulustelun ja painostamisen rajoille meni!

Jos haalarikameroilla ei ole valvontakamerafunktiota, mikä tavoittaa tasaisesti niin poliisin kuin asiakkaankin; mokomat häksyttimet voidaan minun puolestani hävittää. Sekö tässä tosiaan on kaikkein tärkeintä, että moisia ”muistiinpanoja” tulee saada esteittä tehdä missä tahansa ja jälkeenpäin tehdä niillä mitä huvittaa? Uskomatonta.