Hallinta – sitä joko on tai ei ole

Kentällä eteen saattaa tulla joku, joka ei enää
kuuluisi vapaalle jalalle lainkaan.

Alunperin ajattelin, että Palmian järjestyksenvalvojien lauantai-illan erikoinen Helsingin metrossa ei antaisi aihetta suurempiin pohdintoihin; onhan tässä teksti tai toinenkin tehty(1, 2). No, niitä selatessani totesin, että hallinnan käsitteestä ei ole tullut vielä kirjoitettua. Se on ammatin perusasia, joka pitää oppia koulussa.

Olin itse lisenssin antavan lyhytkurssin käynyt, jonka varhaisin muisto tästä on jostain 1990-luvulta. Tuolloin olin talon kirjoilla vartijana; työskentelin kaupunkikeskustassa ja porttikäytävästä sisäpihalle uiskenteli pari rumempaa kalaa. No, ummessa reitti ei olisi voinut tuolloin ollakaan, koska talossa oli vielä iltavuoro työssä.

Päällä oli siniharmaat vaatteet, vyössä oli 60 cm ontelomallinen vinyylipatukka ja yksi pari ketjukäsirautoja. Vastapuolella oli kaksi humalaista nuorisohenkilöä, joista toinen yritti ensin virtsata porttikäytävään. Kielsin, käskin lähteä pois ja ryhdyin seuraavaksi työntämään lievästi hangoittelevaa asianomaista edelläni.

No, nuorisohenkilöhän oli oikein vitsikäskin. Kyseli, että aioinko lyödä häntä pampulla; katkaisin keskustelun alkuunsa kieltäen kyselemästä tyhmiä. Jatkoi siitä sitten ”pidättämisoikeudesta”, eikä todellakaan tarkoittanut samaa kuin pakkokeinolaki. Tuntisinko oikeuteni, olenko varma itsestäni; sitä tuossa haettiin.

En siis katso syyllistyneeni vuosikymmeniä sitten virkavallan anastamiseen, kun vastasin myöntävästi. Tässä kohtaa paikalle pölähti jo mainittukin toinen samanlainen nuorisohenkilö, joka kaiketi oli ollut passissa kadulla mahdollisen poliisipartion varalta. No, nyt tilanne joltisenkin lämpeni; sain koko ajan pitää kaksikkoa etäällä itsestäni.

Joko piti osoittaa sormella paidanrintamuksen tunnistelaattaa tai sitten muuten vain ängettiin epäturvallisen liki. Tässä vaiheessa muuan iltavuorosta päässyt käveli sisäpihan poikki, porttikäytävän läpi ja ohitti meidät. Hän jäi seisomaan vähän matkan päähän, jo tuolloin suljettuna olleen yleisöpalvelukonttorin eteen.

Koko ajan sieltä tuli myös sanallista jankuttamista; joku vartija on muka sanonut, että pidättämisoikeutta ei ole. Näin sivumennen sanoen, jo armeijassa olin ehtinyt oppia, että p-sanalla saatettiin tarkoittaa mitä hyvänsä henkilökortin kysymisestä kopissa pitämiseen asti. Oli hyödytöntä korjata kansanmiesten väärinkäsityksiä.

Iltavuorosta lähtijä jatkoi lopulta matkaansa; minä totesin pojille, että nyt riittää, soitan poliisit paikalle. Se lopetti keskustelumme porttikäytävän suulla, pojat lähtivät pois ladellen sellaisia uhkailuntapaisia, että muka hakkaisivat minut kun en ole töissä. Tekstin pihvi on tämä: hallinta joko on tai ei ole, toteutus on sinänsä samantekevä.

Kyllä tuossa osoitteessa retuutettiin, pidettiin kiinni, soitettiin poliisille yksi vastaan kolme -tilanteesta ja tehtiin kaikenlaista muutakin ”oikeaa vartijan työtä” kuten epäilemättä monet ainakin nyt ajattelevat. Pitää tietää, että mikä riittää juuri tähän kohtaan; ymmärtää, ettei kaikki ole aina kerralla selvä. Menetelmä voi vaihtuakin.

Jalattomalle ei maksa vaivaa puhua; yleensä sellainen on nimittäin tajutonkin, silloin kannetaan. Rähjästä täytyy tarttua sekä myös pitää kiinni; lähes koskaan irti ei enää päästetä joko ennen ulko-ovea tai käsirautoihin laittamista. Jos arvioit oikein, vain yksi sadasta kiinnitartutusta alkaa kävellä itse eli irti myös kannattaa päästää.

Huutaja huutaa, vastaanhankaaja haluaa pomoksi syösten sinut päättämättömyyteen ja sitten aletaan hiljalleen saapua mustalle sektorille. Oikeasti et voi koskaan tietää ennalta täysin varmasti, että kuinka joku jota et tunne, käyttäytyy. Pahin niistä on väärä numero eli oikeasti vaarallinen vastapuoli, joita on enemmän kuin arvaatkaan.

Yhteistä niille kaikille on tarkoituksenmukaisen sosiaali-, terveys- tai oikeuspalvelun puuttuminen. Edessäsi on siis nyt joku, joka ei kuulu vapaalle jalalle lainkaan; tuota jos käsittelee väärällä tavalla niin se tulee päälle ja sitten johonkuhun sattuu pahemman kerran. Sellaisille kohteliaisuus on heikkoutta.

Niin, siinähän sitä sitten ollaan, kaikentietävät tekevät ennakkoluuloisuuksissaan rumia johtopäätöksiä sinusta, kun näkivät puolet eivätkä sitäkään ymmärtäneet. Työskentely yleisön kanssa tai yleisön käytettävissä olevissa tiloissa ja palveluissa on aina arvaamatonta; sinne pääsevät kaikki kunnes heidät poistetaan tai otetaan kiinni.

Hallinta tarkoittaa sitä, että järjestyksenvalvoja tai vartija tekee päätökset, sekä ohjaa asianomaisia määrätietoisesti oikeaan suuntaan. Hallinta ei katkea väkivaltaiseen hyökkäykseen, jos se pystytään torjumaan eikä pakoonkaan mikäli pakoilija saadaan kiinni. Hallinta on oikean menetelmän valinta – asteikko on pitkä kuin elämä itse.

Minä olin vielä sitä ikäluokkaa, että meidän piti oppia itse käytännön kautta tekemään tätä työtä; ne ajat älköön enää koskaan palatko. Minusta toistuvat vartijoihin ja järjestyksenvalvojiin kohdistuvat väkivallanteot ovat merkki järjestelmän kriisistä; lyhytkurssien aika on loppunut. Vanhoilla opeilla ei enää pärjätä, pitaa hankkia uusia.

Mitä nopeammin koko yksityinen turva-ala saadaan järjestään vähintään pariksi vuodeksi päiväammattikouluun, sen parempi. Esimiehet, asiantuntijat ja johtajat; teillä taas suunta on korkeakouluun, ilman selityksiä tai poikkeamia.