Reaaliaikamaailma vaatii uudenlaista auktoriteettiä

En koskaan pitänyt Jyri Paretskoin tolkunihmistekstistä. Tyhjänpäiväisyys, yhtäältä-toisaalta -jossittelu, rohkeus kateissa, en ole rasisti...mutta ja niin edelleen; näin minä siitä ajattelin. Kehdata nyt käydä noin sormi pystyssä opettamaan vailla superstaran asemaa; taisi mies saada ansionsa mukaan ainakin joltain osin.

Jos se on noin vaikeaa, ota lopputili ja vaihda alaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Sidosryhmätapaamisessa muinoin Helsingissä keskellä
yötä; nappasin pokkarin käteeni veskasta, kun tämä sattui silmääni. En oikein
tiedä itsekään, että mihin kuva liittyy tai miten.

Kyllä minulta aikanaan pääsi niin nauru, pieru kuin kirosanakin kuullessani poliisiliiton organisaattorin selittävän, että poliisin pitää saada tehdä haalarikameravideoilla mitä huvittaa. Itsekriminointisuoja! Mokoman viisastelevan knoppisananko piti saada koko kansa polvilleen ihastuksesta? Ei kelpaa vieläkään, vaikka viesti onkin laajasti levinnyt.

Tietämys ratkaisee, ei miten se on hankittu

Flooranpäivän piknik Kumtähden kentällä Helsingissä; Suomen
lippu saapuu. Olin paikalla kaupunkitoimittajana selostamassa
juhlamenoja silloiselle lehdelleni.

Kerran nuorena minut komennettiin yhdessä työnhaussa noin seitsemäksi tunniksi psykologin testattavaksi. Olimme siellä porukalla; kaikki hakemassa johonkin korkean profiilin paikkaan ja rasti oli osa isompaa testipatteristoa. Opin sillä reissulla jotain oppineisuudestakin; useimmat sellaiset ovat ressukoita, jotka voisivat hankkia elämän.

YLE:n ajankohtaisongelmassa vatvottiin haalarikameroita

(Kuva: Jari Kähkönen) Poliisin kypäräkamera
tuli vastaan kerran, kun selostin mielenosoitusta.

Minua eivät YLE:n ajankohtaisongelmat kiinnosta. Tiedän jo, että niitä on tasan kahta sorttia; vatvova ja jankuttava, eikä kumpikaan puhuttele itseäni. Männätiistaina nähtiin ensinmainittu poliisin haalarikameroista, mutta mitä kolme esimerkkivideota oikeastaan kertovat poliisimme ammattitaidosta ja yhteiskunnallisesta asemasta?

Minimipalkka on fingerporivitsi ja työllisyys jokaisen omassa päässä

(Kuva: Jari Kähkönen) Minimipalkkaan pe-
rustuvat työmarkkinat tunnetaan jo vai-
kutuksiltaan ympäri maailmaa.

Kommunistipuolue Kokoomus hyökkäsi maanantaina kansalaisten perusoikeuksien kuten sopimusvapauden kimppuun minimipalkalla. Keskiviikkona ätäkki jatkui kuuluttamalla työ(llisenäolo)pakkoa; työstä tosin ei välttämättä makseta palkkaa eikä se aina ole edes todellisuudessa olemassakaan. Tämä on ajan uusi sävel.

Tiedätkö kuka nurkissasi nuohoutuu?

Suuren maailman limukaappi; ovet ovat lukossa ja
ne avataan ostajalle kassalta kaukosäätimellä.

Pohjois-Karjala on korpea; ihmiset harvassa ja tapahtumat vähissä. Siellä ei juuri ole maamerkkejä, joiden mukaan suunnistaa. Tapana ei liioin ole ollut aidata tai sulkea; siispä rakennusten nurkissa pyöritään niin jatkuvasti kuin paljonkin. Yksi ikävissään tekemisenpuutteessa, toinen oikeasti eksyi ja kolmannella on pahat mielessään.

Hallinta – sitä joko on tai ei ole

Kentällä eteen saattaa tulla joku, joka ei enää
kuuluisi vapaalle jalalle lainkaan.

Alunperin ajattelin, että Palmian järjestyksenvalvojien lauantai-illan erikoinen Helsingin metrossa ei antaisi aihetta suurempiin pohdintoihin; onhan tässä teksti tai toinenkin tehty(1, 2). No, niitä selatessani totesin, että hallinnan käsitteestä ei ole tullut vielä kirjoitettua. Se on ammatin perusasia, joka pitää oppia koulussa.

Poliisista keskustelemisen vaikeus hybridivaikuttamisongelmana

(Kuva: Jari Kähkönen) Poliisista keskusteleminen on vaikeaa asioiden monimut-
kaisuuden vuoksi; juuri siksi siitä onkin tullut nyt hybridivaikuttamisen ongelma.

Alan pakinoimaan oletuksesta, että on neljää perustyyppiä ihmisiä: poliisit, poliisiin myönteisesti suhtautuvat, poliisia vihaavat ja ne ketkä eivät ota kantaa. Tyyppien rajapinnat ovat vaikeita sekä koeteltuja, koska joko siellä käytetään valtaa tai sitten paljastuu käsittämätön vaikeus hyväksyä toisen yksilöllisyys ja ihmisarvo.

Suonsilmäke löytyy tietoverkostakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Joensuun pääkirjas-
ton ala-aulan säilytyslokeroilla oli keppos-
teltu; sinänsä kukaan ei yllättyne, jos kirjas-
tossa on kirjoja. Vannomatta paras?

Tämä pakina sai alkunsa, kun Rysky Riiheläinen bloggasi Toimittajaliitosta, joka on melkoinen kummajainen niin nimeltään, kokoonpanoltaan kuin väitetyltä tarkoitukseltaankin. Eiköhän mokoma Terijoen hallitus ole pelkkä tienuu- ja huuhaanlevityskone petettävissä olevien puijaamiseksi.

Onko armeijalla elämisen oikeus?

Karjalan lennoston komentaja, eversti Timo Herranen on pantu paljon vartijaksi, kun tämä juttu tulee hänen ratkaistavakseen. Onko komentaja oikeudenmukaisuuden, vastuullisuuden ja ennenkaikkea järjellisyyden puolella vai aletaanko taas jälleen kerran ”kolmannella” omaan vapaaseen tahtiin potkia syntipukkia?

Ihmiselon rikkaus ja kurjuus projektiyhteiskunnassa

Mikä minä olen työskentelemään eteesi ilmaiseksi, takaamaan asiasi, toimimaan todistajanasi tai edes pitämään yleisösi viihdytettynä? Koska, kai sitä nyt jokaisella on omatkin asiat ja etunsa ajettavinaan; vain erikoiset hölmöt tai tuhoisasti alttiit juoksevat toistuvasti toisten asioilla ilmanmitään.

Tason noston vaikeus

Silakkaliike härnää persuja ja kokkareita, bloggasi Uuninpankkopoika. Mutta mikä lienee liikkeen taso, kun olemus alkaa vakiintua ja toimintatapojen tulisi olla uskottavia? Haha, ainakin "asiat riitelevät, eivät ihmiset" -hokema on yhtä täyttä huuhaata kuin paretskoilainen "tolkun ihmisyys" oli. Liikkeessäkin pitää osata käsitellä ihmisiä.

Menneiden muistelua

(Kuva: Jari Kähkönen) Kyllä tämänkin kantaminen alkaa työltä
tuntua, jos siihen lisätään "pari pikkujuttuja" ja vuorolla on 
mittaa 12-16 tuntia. Ennen alkua hoidat siviiliasiasi, töistä
päästyäsi nukut.

Sain idean tähän tekstiin, kun jouduin muuatta virkaa hakiessani kirjoittamaan hakulomakkeen vapaakenttään esittelyn itsestäni ja kertomaan osaamisestani. Mihinkäs ilmeisestä pääsee; olen tehnyt töitä pitkään sekä monipuolisesti ja sen on ansioluetteloni näköinenkin. Elämänkulkuni menneekin useilta yli ymmärryksen.