Joidenkin rauhaa ei näemmä saa rikkoa; rikosoikeudellinen suojakin on tehostetumpi

(Kuva: Jari Kähkönen) Se on sitten taas havainne- tai aihekuva, joka esittää vain itseään.

Oikeustietäjää hämmentää; kuinka kunnianloukkaus on yhä rikos Suomessa? Josko MTV:n Rebekka Härkösen tuomionettijuttu Länsi-Uudeltamaalta toisi lisävalaistusta? Sitä ilmeisesti käytetään kaatopykälänä, koska muuten lain puutteet jouduttaisiin tunnustumaan ja edes olevinaan korjaavinaan ne.

No, saivathan ne nyt edes soitettua hätänumeroon

Kun luin kotirauhan rikkomisesta Sanna Antikaisen luona Outokummussa ja Joensuun Karhunmäen ”näyttävästä poliisioperaatiosta”, luulin hetken olevani reaaliaikamaailman sijasta Carelia – villi itä -romaanissa, jota Heikki Turunen ei kirjoittanut. Tämähän on jo ihan silkkaa kertomakirjallisuutta!

Oi jatkuvuus

Soittakaa Hectorin 70-luvun klassikko, Jatkuvuus, alkujaan Bowieta; kertsinsä on otsikkoni. Näin fiilistelen, kun omistan ajatuksen-pari Vierevänniemen uimarannan töhötyölle, järjestyksenvalvojalle roikkumassa metrovaunun ulkopuolella sekä Helsinki-Vantaan ”välikohtauksellekin”.

Aivan turhaa riskinottoa toisten bisneksen ja tienaamisen vuoksi

Lahden Sokoksella oli perjantaina keikka, toisinsi Iltalehden Riika Tauriainen sunnuntaina Hämeen poliisin tiedotetta, mutta päällepä lävähti – ties minkä vuorotuhoojan kädestä – vartijan työtä vähättelevä klikkiotsikko. Luonnollisesti keskustelu piti myös katkaista liian varhain, joten jatkan sitä tässä.

Absurdissa tilanteessa pidä naamasi pokerilla ja käyttäydy luontevasti

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olisinkohan printti-Vaarojen Sanomia vai -Itäsuomalaista lukemassa kirjastossa, kun kulttuuripalkansaaja tuli puhelemaan – noin puolestavälistä seuraamani – 1.5 tuntia lyhyen lavarunoesityksen jälkeen. Kysyi; olinko ollut alusta asti. En ollut; sanoin vahinkoaltistukseksi, joka perustui luulooni heidän jo lopettamisestaan.

Kuin hölmö koira omaa häntäänsä jahtaamassa

Turvallisuus on myös nolaamiselta suojelemista; se muistui mieleeni Björn Borgin elämänkerran ennakkojutusta YLE:llä – ikäänkuin moinen ei olisi ollut itsestäänselvyys. Mitä? Kilpailimmeko me tosiaan joidenkin paskantärkeiden mikänomi(amkkien) ja turhamaisteri -avustajien kanssa?

Jyväskylän – Suomen Ateenan – auringonvalon loiste, osa 2

(Kuva: Jari Kähkönen) Kaiketi rakennustyömaan ajoilta toimistomme lämpöpatteriin roikkumaan jäänyt patteritoimisen vartiokellon tarkastusavain, – se anakronismi, – kätköstään kuvattavaksi esiinvedettynä minun vasemmassa kädessäni. Aikansa kun siinä roikkuu; muuttunee reliikiksi?

Oijoi. Autaampi olisi ollut, kun en olisi kuunaan katsonutkaan Jyvä(ää)skylä-uutisoinnin häntään; joudunhan nyt käsittelemään sieltä löytyneen maaliskuisen nettijutun. Oli otettu yhteyttä juristiin; toivoen kaiketi selvennystä niin vartijan ja järjestyksenvalvojan erosta kuin PORA-JV:n sielunelämästäkin?

Myyrä – hejaheja, soittakaa The Wiren lopputunnari – vai – entä sitten?

Ruotsin julkisen palvelun, SVT:n, tutkiva ohjelma Uppdrag granskning, paljasti tällä viikolla maansa Securitakselta kolme epäilyttävää vartijaa, joista kukaan ei enää ole siellä töissä. Kahdella on alla ehdoton vaan ei vielä välttämättä täytäntöönpanokelpoinen tuomio Foxtrot-jengin kanssa huseeraamisistaan.

Ei ole Kontiolahti mikään onnela ja karjalaisuudestakin löytyy pimeä puolensa

Maakuntalehti kertoi sunnuntaina Liisa Yli-Ketolan bylinellä, että kylässä on rasismin aiheuttamaa pelkoa ja painajaisessa elämisen kokemusta. Sitä en ihmettele yhtään, sillä tiedostanhan toki missä sekä keiden keskellä asun – jokainen täällä on elävinään erillistodellisuudessa ja toivoo ettei itseen osuisi.

Jyväskylän – Suomen Ateenan – auringonvalon loiste, osa 1

(Kuva: Jari Kähkönen) Voimankäyttövälineitä kannettiin niin yleisön havaitse-
mattomasti, että saa kysyä onko niitä mukana enää ollenkaan.

Kylläpä nauratti Samuli Aaltosen ja Pauliina Puurilan juontaman YLE:n Radio Suomen uuden Koko Suomen radio -päivälähetyksen aikana. Siinä näet käsiteltiin Jyväskylän keskustan järjestyksenvalvontaa Riina Mäentaustan jutun perusteella. No, kai se sitten imagonrakennusta on tuokin.

Mene nyt sinne katselemaan, että saadaan laskuttaa

Persukansan edustaja Tomi Immosen Iltalehdessä julkitulleet lentokonetörttöilyn viimevaiheet antavat aihetta keskustella yksityisten turvallisuuspalveluiden laatu- sekä uskottavuusongelmista. Otsikkoni on aitoa nollarin kenttäjärkeilyä – kaksi viisaudenhelmeä liimattuina yhteen.

Oliko Sipooseen menijöitä?

Kaksi Helsingin poliisin kaikkivoipaa potkupukukonstaapelia teki sinikeltavalkoisella pikkupakettiautollaan äsken erään takavuosien klassikon – kyydityksen. Vaikka se oli suorastaan lastentarhan kiltti versio siihen nähden mitä vastaavissa saattoi menneisyydessä sattua, käräjät tuomitsi silti.

Turvallisuusalalle pitää pyrkiä ja päästyään kokea saavuttaneensa jotain säilyttämisen arvoista

(Kuva: Jari Kähkönen) Ensin ollaan sopivia, sitten tullaan opiskellen sekä harjoitellen päteviksi ja tämän jälkeen aletaan katsella kuinka urapolku urkenee. Menestyjällä on niin ammatti kuin myös mahdollisesti myöhemmin valitsemansa erikoisalankin tutkinto.

Teen toisen postauksen samasta aiheesta, mutten kutsu niitä sarjaksi. Ihan sama vaikkei kukaan – sen paremmin merkityksellinen kuin jonninjoutavakaan – tätä lue ja ainoa vaikutus on oma huvitukseni. Mutta; kun kerran lahtelaiset kansalaisaloitteellaan aloittivat, niin jatketaan sitten juttua.

Naiivi, kapeakatseinen ja riittämätön aloite, mutta on siinä jotain hyvääkin

Veitsientusiasti nuori toveri testasi pyynnöstäni lehtijuttua varten,
että kuinka vartijoille Poliisin tekniikkakeskuksen auktoriteetillä
kaupatut kevytsuojaliivit kestävät maailmassaan tavallisinta uh-
kaa. Huonosti. Seuraus? Hiljaisuus. Sisäministeriön poliisiosaston
ylikomisario soitti; ei anna haastattelua, mutta totesi koulutuksessa
jouduttavan nyt huomioimaan tiedon tulleen julkiseksi.

Jos tätä blogia luet, saatat olla tietämätön kansalaisaloitteesta tehdä vartijoiden toisen asteen koulutuksesta eli ammattitutkinnosta pakollinen. Hankkeessa on kovasti vähän mitään hyvää – lienekö sille käy kuin muinoin Vihreille Leif Salménin vaalitentissä – keskustelu lisääntyi hetkeksi, mutta siinä kaikki.

Jengi, reviiri ja karjalaisten itsekehu maakuntapäivän edeltä

Maksumuurin takaisesta taidekritiikistä päähäni jäi ote teoksen juonesta; oli muutettu Kainuuseen erakoksi, mutta ympäristökatastrofi toi äkkiä reviirilleen muita ihmisiä. Loppukesän mitääntekemättömyydessä katsoin uudelleen Hakiksen jengi -dokumentin. Sekä kuunlopussahan tuokin taas on, lehdestä luin.