Kaksinaamaiset ”ystäväni”, jotka tervehtivät vaikka väkisin tai alkavat jopa seurata

(Kuva: Jari Kähkönen) Havainnekuva tyypillisestä täkäläisestä järvisestä hiekkauima-
rannasta, jolla tässä kirjoituksessa käsitellyt asiat eivät tapahtuneet. Vaikka toisaalta;
jos alaikäisen juhlapyhä- ja teemapäiväkännäyksen katselu huvittaisi, eiköhän sitä
tiettyinä kellonaikoina tuoltakin löytyisi. Ei huvita. Sellaista olen nähnyt tässä elä-
mässä aivan tarpeeksi.

Olinpa kerran kävelyllä ilta-aikaan muuan työstä vapaan päivän päätteeksi. Näin yksinään autiossa paikassa seistätoljottavan nuoren jo kymmeniin metreihin. Hieman myöhemmin ohitin pallopelaavan kolmikon, joista yksi alkoi morjestella – neljästi se jaksoi yrittää, vaikken vastannut kertaakaan. En edes katsonut päin.

Kassitarkastukset

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa kirjastokassi iso, 60 litraa.

Vähittäiskauppa on ikävä ympäristö viettää pidempiä aikoja, koska siellä vallitsevat järjenköyhyys ja tarve niin pomottaa, päteä kuin yrittää olla totta itseään fiksumpikin. Kuka tässä oikein koettaa kenellekin mitään myydä, saa aina aika-ajoin kysäistä, eivätkä ne ikinä tajua puhuttavan ironisesti.

Aika häilyväiset luonnoltaan sekä kovasti rajallinen riemu

Iltakävelyllä silmiini sattui ilmoitus EU:n ja hyvinvointialueen rahoittamasta sekä sosiaalialan järjestöjen toteuttamasta Askel-hankkeen aloituspalaverista. Olin myös lukenut Herman Raivion Turvatonta tilaa, katsonut TV 1:den Hitler-dokumentin ykkösosan ja kuunnellut Iltalehden Narsisti-podcastin.

Heili telinejakeluun Kontiolahdessa, Liperissä ja Outokummussa

Kuinka Joensuussa ilmestyvää Karjalan Heili -ilmaisjakelulehteä – minkä vuoden 1970:sestä synnystä huolimatta, olemassaolostakin tulin tietoiseksi vasta tällä vuosituhannella – jaetaan kyläksi nimetyssä kunnanosassamme ihan miten sattuu? Täällä on siirrytty telinejakeluun – kustannussyistä.

Ärsyttämisessä on fifty-sixty tsäänssi, ettet tykkääkään saamastasi huomiosta

(Kuva: Jari Kähkönen) Ihmiskontaktin ja kohtaamisen tarve voi käydä
niin suureksi, että toisia aletaan ärsyttää tarkoituksella.

Olipa kerran työyö; piirivartijana pidin luvallista taukoa tehtaanportilla mikroaaltoeinettä naamaani työnnellen, kun sen vuoroesimies poistui paikalta. En yhtynyt tervehdyskuoroon, kosken kyennyt; hän pysähtyi, kääntyi takaisin sekä katsoi päin. No, – sanoinpa sitten minäkin, – kun nielaistuani sain taas puhutuksi.

Taisivat näyttää keskisormea eli pääoman arvonlisäys on iloinen asia

Laakkosen kiinteistöjohtaja Heikki Turunen livautti keskiviikkona YLE Joensuun haastattelussa Centrumin katolta poistetun nuoria jo viikko sitten, mutta selitteli ettei siellä hyppimiselle ilkivaltaa tehden – niinkuin tällä viikolla – muka voi tehdä mitään, koska pelastustie. Uutisointi oli pettymys.

Johdettavana olemisen osaaminen – totaalisen maanpuolustuksen kaikki kaikessako?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvatekstiin on tapana kirjoittaa havainnekuva, jos se ei liity
mitenkään tekstiin, jonka päällä tai seassa on.

Reservin kapteeni, eläkeläinen Sauli Niinistön siteerataan sanoneen Reserviupseerikoulun 105-vuotisjuhlissa oppineensa eniten johtamisesta ollessaan toisten johtamana. Mokomakin oraakkeliviisaus tarkoitti jokaisen tulevan myös osata olla hyvä alainen ja jottei moinen olekaan ihan helppoa.

Elämän tarkoitus

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin välinen asiayhteys on joko sattumanvarainen tai täysin tahaton.

Olin jo tehnyt muistiinpanoja Karjalaisen yömajajutusta sosiaalisesta syrjäytymisestä, avun vastaanottamishaluttomuudesta ja YLE:ltä Harto Hännisen iskelmäeksotiikkaväitöskirjasta. Pohdinnat tiivistyivät, kun uutiskierrossa alettiin jauhaa työttömien sanktioiden kiristämisestä.

Taiteilijuuspohdinta

Pohdinpa tässä omaa taiteilijuuttani, kun tuo sulan veden aika nyt näyttää taas kerran olevan tulollaan. Litskasin näet oikean jalan sisäsandaalillani kauden ensimmäisen muurahaisen, kun moinen ilmaantui näkösälle. Housujenlahkeiden suita saa myös harjata säännöllisesti, koska kura roiskuu.

Kännykän kasvattamalla on internetin mittainen typeryys

Jonathan Haidtin Ahdistunut sukupolvi -kirjan mukaan kännykän kasvattamien sukupolvien lapsia ylisuojellaan reaali- ja alisuojellaan virtuaalimaailmassa. Tämä taas teki heistä ennätysmäisen ahdistuneita, pelokkaita, masentuneita, hauraita sekä etenkin ihan töhöjä sosiaalisesti. Ai sekö niitä vaivasikin?

Ette te tainneet – oikeasti – koskaan pitää turva-alaa yhtään minään, ettehän?

(Kuva: Jari Kähkönen) Luuletko joskus jossain olleen "kaunis aikakausi",
jona eväät, avaimet ja vartiointivälineet olisi kannettu tälläisessä työhön
ilmoittautumispaikasta tekemispaikalle? Ei muuten ollut. Kuva on lavas-
tettu.

Pohdinnan alkuunpani – YLE:llä romanien patriarkaksi tunnustautuneen – mikkelinseutuisen Allan Valentinin käyttämä – äärivanhanhoillisuudessaan lähinnä 1960-luvun koulukodille lemahtava – yhteiskuntakelpoinen -sana. Pitikö yleisö oikeasti yksityistä turvallisuusala ikinä minään?

Absurdiuden suurmiehiä, osa 2

Useilla absurdin suurmiehillä on joku piiloagenda. Tietoverkossa ei tosin aina saa selvää myydäänkö, puuhastellaanko, saarnataanko vai kerjätäänkö huomiota eli etsitään kavereita. Kaikki on mahdollista ja voi viulu kun sen piti vielä tapahtua juuri minun edessäni. Hamunnevat valtaa sekä merkityksellisyydentunnetta?

Antimanosfäärinen kiistakirjoitus

(Kuva: Jari Kähkönen) Pikkukakaroilla on liian kiire päästä leikkimään
aikuisten leluilla omista rooliristiriidostaan aiheutuneiden levottomuu-
den- ja epämukavuudentunteidensa takia.

Vai kutsuvat – kertaakaan saamattomat ja yhdessäasuvien parisuhteessa olemattomat – höpelöt pikkupojat internetin majaleikkiään manosfääriksi? Bregmanlaisittainhan Kärpästen herra tuomitaan juopon kirjoittamaksi ihmisyyden mustaamiseksi, mutta kyllä Goldingilla taisi silti joku pointtikin olla.

Kiittele sinä siinä itse itseäsi vain

Odotellessani aamuteeni hautumista; kuuntelin YLE Joensuun radiouutiset keskellä Kuopiosta juonnettua Radio Suomen alueellista aamulähetystä. Jäähallissa oli ollut eilen illalla läheltä piti -tilanne, kuten toki tajusin heti itsekin; jos en tällä praktiikalla tunnistaisi palokelloa, olisin melko turha äijä.

Absurdiuden suurmiehiä, osa 1

Pöytälaatikkolistauksen luonnosotsikko oli inttäminen, mutta mulkkasin sen toiseksi tympäännyttyäni perusteellisesti viimeisimmän parasosiaalisen kokeiluni alustan huonoon keskustelukulttuuriin. Absurdiuden suurmiehet elävät tässä samassa maailmassa kuin me muutkin, myönsivätpä tai ei.