Jänöjussin mäenlasku

Arkipyhänä istuin teetä juoden näytön edessä lukien Ilta-Sanomien Tony Halme -juttua; jos hän olisi saanut elää, tänä vuonna olisi juhlittu 60-vuotispäiväänsä. Cahieriin päätyi Tom Sjöbergin kommentti tulemisesta katsomaan matsia vain nähdäkseen, että ”saako se selkäänsä”.

On tullut elettyä lapsuus aikana, jolloin otsikkoni Georg Malmsténin laulu kuultiin ja merkitystäkin pohdittiin monta kertaa. Työ on värikäs, monipuolinen sekä koskettava kuin elämä itse; se on vaivoitta tulkittavissa ties kuinka moneen suuntaan, mutta valitettavasti käyttöön valikoidaan yleensä vain ne kaikkein kapeimmat ajatukset.

Lasten haluttiin oppivan, että piti olla tietoinen ympäristöstään, minkä tähden tuli olla haaveilematta mistään liian suurisuuntaisesta eikä moista ainakaan tullut ilmaista. Mikäs siinä; suunpieksäntäkin voi käydä viihteestä, mutta sitä ei jaksa kuunnella loputtomiin, joten moisesta tapaa syntyä riitaa kanssaihmistensä kesken.

"Valitettavasti laulusta, joka oli koskettava kuin elämä itse; otettiin aina esiin vain ne kaikkein kapeimmat tulkinnat."

Keskimääräisyydessä ja tavanomaisessa viisaudessa pysyttelemisessä ei ole paljoa moittimista, jos suuret yhteiset kertomukset, tuotannollinen elämä ja ylhäältäpäinjohdettu konsensusyhteiskunta olisivat yhä käypiä käsitteitä. No, nytpä pyritään politiikkaan ihan vääristä syistä sekä tehdään viihdettä yksilötragediasta.

Ei nimittäin koettu, että elämällään on muuten mitään merkitystä. Oho. Kaikki saatiin ja vapaus on mihin vain, mutta muuta sillä ei osata tehdä kuin ”elämää suorittaa”. Tehdä uraa, unelmoida koko loputtoman asuntovelan edestä sekä disainata lapsensa siihen asti kunnes he kykenevät pakenemaan tai taistelemaan.

Ja väistämättömän – niin kiertämättömään, ylittämättömään kuin alittamattomaankaan – esteeseen törmäämisen jälkeen tehdään sitten niitä kiusallisia tilityksiä tai suorastaan äkkinäisiä irtirepäisyjä suunnassa päämäärätön. Sikäli, kun ei kivetytä luokkaetuoikeuteensa eikä kierouduta kaikkivoipuuskuvitelmissaan.

"Tehdään politiikkaa vääristä syistä ja viihdettä yksilötragediasta, koska ei koettu elämällään olevan muuten merkitystä."

Moiset kirjaimellisesti keski-ikäiset, keskiluokkaiset, keskimittaiset ja keskinkertaiset tai rahaa ynnä valtaa saaneet vaan mihinkään hyvään kykenemättömät ”rakastavat” sopimattomia ja sopeutumattomia ihmisiä oudosti sekä väärin. Pitävät nimittäin peliään heidän vioillaan eli kehittymättömyydellään.

Moniko luulikaan olevansa Kummisedän Luca Brasi tai Alberto Neri, mutta ei saa mahdollisuutta ottaa katuen etäisyyttä aiempaan toimintaansa ennen tuhoaan? Kuinka julmaa onkaan mahdollistaa tai jatkaa Puzon don Corleonen suuhun kirjailemaa ”elämistä niinkuin olisi jo kuollut”. Ei rikosperhe ole mikään oikea perhe.

Ja tuleeko kaikkeen edes etäisyyttä ottaakaan? Jottei moinen tarve olisi sittenkin pelkkä keskimääräistä koreamman – sekä etenkin ankarammassa hengessä toteutetun sisäisen rypistelyn ja nipistelyn seuraus – elämänvaleen merkki. Kummallekaan arvottomuuden alttarille ei saa enää uhrata yhtäkään ihmiselämää.

"Rikosperhe ja keskimääräistä ankarampi sisäinen rypistely sekä nipistely ovat molemmat arvottomuuden alttareita."

Moista ei Jänöjussin mäenlaskukaan kyllä minusta opeta. Kaiken keskiössä on oikeus unelmoida ja mahdollisuus kokeilemalla selvittää onko tavoite mahdollinen vai ei. Sekä; kun osoittautuu ettei ollutkaan, kiistakumppanikin kiittää toistaan miehen työstä tämän uskallettua tarttua haasteeseen teoin eikä vain puhein.

Eikä merkkiäkään tyypillisestä suomalaisesta nähähää-vahingonilosta, mikä tosin voi myös olla täkäläisen hallintoteologian etenkin tuonaikaiselle taiteelle langettaman palveluvelvoitteen tahaton seuraus. Piti paitsi olla niin kutsutusti kansantajuinen ja myös levittää hyvää henkeä; unohtamatta kasvatuksellisia tavoitteita, tietenkään.

Niin; mitä sitten, kun maksava asiakas on halunnut jotain, tulosvastuullista pomoa kiinnostavat yksin kannusteet palkkansa ynnä etujensa päälle ja sinun on vain alistuttava muuten – tavalla tai toisella – poistut kuviosta. Että hirtä itsesi kiinni siihen; perusta perhe, sekä löydä joku kiva harrastus? Elä unissasi! Jos silloinkaan.