Diivailu

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen
käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin keskinäinen
yhteys on täysin sattumanvarainen tai tahaton.

Se vain on niin, että ihminen ei koskaan tyydy olemaan sairas, häiriintynyt, poikkeuspersoona, riippuvainen ja niin edelleen yksin. Aina tullaan jotenkin näkö- tai kuuloetäisyydelle kerjäämään huomiota, valitettavasti. Näin elämä sekä ihmisluonto vain yksinkertaisesti toimivat.

Tuotesuojaportit

Niitä on ollut Suomessa kauppojen kulkuteillä sen 40 vuotta; mutta, jos uskomme Uutissuomalaisen Rai Suihkosta, nyt on tuotesuojaporttien laulu laulettu. Tai sitten RFID-suojatut lompakot ja korttikotelot nousevat alkaneen vuoden myyntihitiksi? Nii-i. Saahan valvontakameroihinkin jo tekoälyn!

Onneksi ei käynyt pahemmin

Luin YLE:n netistä rikos- ja oikeustoimittaja Tuomas Rimpiläisen jutun Krista Kiurun pahoinpitelystä epäillyn miehen rikostaustasta. Mukana oli myös video Espoon Niittykummun metroaseman yksintyöskentelevän järjestyksenvalvojaoletetun koettelemuksista työssään.

Pääoman arvonlisäystä ne ovat vailla – eivät turvaa

Tämän blogin säännölliselle lukijalle pitäisi jo olla selvä, että vastustan yrityslähestymiskieltoa, mutta sanotaan se varmuuden vuoksi heti kärkeen vielä kerran. Teema oli puolestani jo läpi- eli puhkikaluttu vaan sitten Keskari yritti myydä nettilukuoikeuksia fleimailemalla sillä Karjalaisen verkkotunnuksen alla.

Snobi

(Kuva: Jari Kähkönen) Flanööri kuuluu itäsuomalaiseen katukuvaan kuin punaiset pihjalanmarjat vihreäneulaisen havupuun oksalle.

Olenko snobi? Moiseen itsereflektioon päädyin satunnaisena flanöörinä Itä-Suomen kaduilla; sellainen näet sopii kyseiseen miljööseen kuin punaiset pihlajanmarjat vihreäneulaisen havupuun oksalle. Mielestäni en ole, sillä aloin ylenkatsoa alkuasukkaita vasta kun he itse ensin perseilivät edessäni.

Kaiken saa tehdä, muttei jäädä kiinni eikä ainakaan tulla nähdyksi häviäjänä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Se Tavallinen Tarina, kauan sitten ja toisessa paikassa.

Luin Hesarin profiilin Timo Vornasesta kirjastossa viikonloppuna, kun Karjalaisen netin maksumuurintakainen ylösnosto siihen yllytti. Aiheesta bloggaaminen varmistui, kun arkena Maikkarin rikostoimituksen netissä uutisoitiin hänen jatkaneen juttua Facebookissa sanoen kuitenkin vain vähän olennaista.

Huumejäämät Eduskunnan vessoissa pikkujouluaikaan

Suomessa huumeet, Iso-Britanniassa mielenosoittaminen ja Yhdysvalloissa kansalaisoikeudet johtivat vuosikymmenien poliisitoiminnalliseen ylikorostukseen jo paikoin 1950- ja viimeistään 60-luvuilla. Onneksi kuitenkaan kaikilla ei ollut sen paremmin samoja kuin edes yhtä rankkojakaan ylilyöntejä.

Vanhat vitsit täyden rahan edestä – hävyttömyyttä vai kuolemattomuudenosoitusko?

(Kuva: Meta, Threads ja Ville Siikanen.)  Kuvakaappaus arvostelutarkoitukseen. Korostus minun.

Joskus muinoin Vanhusbookissa tulin lohkaisseeksi muuan viestinnäntuntijan seinällä Amerikan koottujen hullujen talviurheilupäivistä, jottei turvallinen ampuminen rakennetussa ympäristössä ole ihan yksinkertaista. Sen tietävät niin minkätähdenkonstaapeli kuin ylimmäisen välivällyn kiristyksenvalvojakin.

Pelkkä pedagoginen lällällää vai onko Andrew Tate todellinen ongelma?

YLE laski iltapäivästä nettiin Pasi Toivosen jutun; patavanhoillisuudessaan ja aikaansaamattomuudessaan ajoin jopa evankelis-luterilaisen kirkon ylittävä koululaitos koettaa tarjota perusopetuksen oppilaille inhimillisen identiteetin rakennusaineita. Ei tässä paljon uutta ole sekä merkitystäkin hyvin vähän.

Suorasukaisuus tai -suisuus

(Kuva: Jari Kähkönen)

A6-avolehtiööni vihreiden Snigelin kansien välissä tallentui kuivamustekynän muistiinpano Helsingin Sanomien printistä Inkeri Harjun Elämä&Hyvinvointi -osioon kirjoittamasta kolumnista tästä samasta teemasta. Johan on maailmamme positiivisuudenjanoisen medialliseksi päässyt, pakko sanoa.

Ihmisyyden kamppailu

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin Karjalaisesta Riikka Mahlamäki-Kaistisen Sunnuntaisuomalais-jutun kokeneesta vaihto-oppilasperheen äidistä Sanna Huovilasta. Oli pyytänyt saksalaisteiniä seuraansa, pois internetin syövereistä. Tällöin tämä töräytti:"En ole täällä sinua viihdyttämässä." Aika hyvin sanottu, siltä teiniltä nimittäin.

Trollaamisen ainoa yhteinen nimittäjä on reaktion hakeminen – sinulta

Kun luin YLE:n netistä Pohjois-Helsingin kaupunginosaryhmien juorunkylvöstä, teeskentelin huvikseni lukeneeni sittenkin puskaradio ja pyrskähdin kerran tietokonepöytäni takana. Sitten vakavoiduin; minulla on teille kaksi sanaa sanottavana: Instagram-mellakka ja Göteborg. Leikki muuttuu äkkiä todeksi.

En enää ota ihmisiä sen paremmin tosissani kuin leikillänikään

Todelliset konfliktit puuttuivat, kirjoitti arvostelija ja antoi kaksi tähteä. Näin luin Karjalaisen elokuva-arvostelusta. Totta. Ei kukaan ole yksinäinen, hullu, juoppo, narkki, nepsy, käytöshäiriöinen ja niin edelleen yksinään; aina ne tulevat pyörimään jalkoihin huomiota kerjäämään. Siinäpä on äkkiä konfliktia kyllikseen.

Outokummun ABC:n niin kutsuttu välikohtaus

Toistuvan maksamatta tapahtuneen juomanhaun jälkeen kylmäkaapit lukittiin.
Palvelua sai vain pyytämällä myyjän avaamaan tietyn oven kaukosäätimellä.
Auttoiko? Ei. Tuo kioski lopetettiin ja lähiympäristön rähinäsakki saattoi alkaa
tönimään työtehtävissä liikkuneen vartijan autoa ikäänkuin olisi muka kaata-
massa sen. Ja ei; ei olla lähelläkään mitään osoitetta Pohjois-Karjalassa.

Et luultavasti välittänekään tietää, että missä Pohjois-Karjalassa sijaitsee Outokummun kaupunki ja täkäläisethän eivät tekstiini ikinä vilkaisekaan. Silti; on bloggattava, koska takapajuisen vähättelevällä kieltämisellä sekä yksityisten turvallisuuspalveluiden marginalisoitumisella on kiusallinen yhtymäkohta. 

Yksityinen turvallisuusala todellakin antaa pohjan – yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudelle

YLE:n nettisivujen keskustelujen nimimerkki anonyymi2549761, röhkäisi ”Se on nähty mihin yksityinen turva-ala antaa pohjaa.” Kosken saanut vasta samassa paikassa tuoreeltaan, vastaan nyt ja tässä. Valitettavasti tuo lyhyt töräys – liki täysin otsikonvierinen kommentinkommentti – kertoo enemmän kuin luulisi.