Huumejäämät Eduskunnan vessoissa pikkujouluaikaan

Suomessa huumeet, Iso-Britanniassa mielenosoittaminen ja Yhdysvalloissa kansalaisoikeudet johtivat vuosikymmenien poliisitoiminnalliseen ylikorostukseen jo paikoin 1950- ja viimeistään 60-luvuilla. Onneksi kuitenkaan kaikilla ei ollut sen paremmin samoja kuin edes yhtä rankkojakaan ylilyöntejä.

Joku omituinen pelko tai vallankäytön tarve asiaan silti yhä liittyy; muuten ei YLEkään olisi tehnyt juttua Eduskunnan huumejäämistä – sopulismi eli toisen seuraaminen mediallisesti tai epäomaperäisyyskin sijansa saakoon – toki. Rajaus pelkkään paljastukseen, taustoitukseen metodista ja pääsihteerihaastatteluun on outo.

Olisi näet tullut kyetä kysymään: entä sitten? Naurettavuudestaan huolimatta juttu ei nimittäin silti ole mikään vitsi. Toissijainen altistuminen, koska yhteiskuntammekaan – hahhaa – ei ole huumeeton: huono. Hallussapito ja viihdekäyttö: huonompi. Häiriökäyttäytyminen, oheisrikollisuus ynnä turvallisuusriskiys: huonoin.

"Entä sitten? Naurettavuudestaan huolimatta juttu ei ole vitsi. Kyse voi olla niin monista monista eri asioista."

Kysynpä vain, että kuinka graavia-karua esiintymisen olisi tullut olla, jotta sitä ei olisi teeskennelty olevansa näkemättä? Tai kuinka vaivalloisten menettelyiden takana puuttuminen-vastuuttaminen olisi nykyisen lain aikana? Niinpä. Kyllä ei nyt Eduskunnan kanslian kiinteistöosaston turvallisuusyksikölle kunniamarssi soi. 

Päinvastoin. Ei havaitse eikä toimi. Minkätähden? Ei ole parlamentaarisesta immuniteetistä pois, jos asiamies eli järjestyksen valvoja panee epäillyn seinää vasten, kun metropolialueen poliisin parlamenttikomennuskunnan konstaapeli joko todistaa eli suorittaa itse ja vie sitten mennessään. 

Näin tätä maailmanluokassa tehtäisiin. Siitä se lähtisi, heh-heh-hee. Samalla ratkennee myös paikoin suorastaan kiusallisiin tapauksiin kuten Juha Sipilän pahoinpitely, Greenpeacen kiipeily ja Återställ våtmarkenan sotkeminen johtanut ulkovartion olemattomuus, luulen minä.