Pääoman arvonlisäystä ne ovat vailla – eivät turvaa

Tämän blogin säännölliselle lukijalle pitäisi jo olla selvä, että vastustan yrityslähestymiskieltoa, mutta sanotaan se varmuuden vuoksi heti kärkeen vielä kerran. Teema oli puolestani jo läpi- eli puhkikaluttu vaan sitten Keskari yritti myydä nettilukuoikeuksia fleimailemalla sillä Karjalaisen verkkotunnuksen alla.

Oikeasti Lauri Jaakkolan juttu oli julkaistu ensikerran jo männäjoulukuussa luullakseni Vantaan Sanomissa ja Uutissuomalainen tarttui siihen myös – ero välillään muodostuu koukusta eli lukemisyllykkeestä. Vandaaleille oli K-Supermarketin yöaukiolon loppua ja tuppukyläläisille ministeriavustajaa lakihankkeessa.

Minulla ei olisi mitään sanoma- tai ilmaisjakelulehden kutsumista mediaksi eikä liioin kummankin bisneksenä pitämistä vastaan. Mutta sitä vastaan taas on kovastikin, jottei toimittajalla ole kunnollista yhteiskuntakäsitystä ja maailmankuvaa; siispä aiemmasta jutusta eli matriisista eli kontentista tuli yksipuolista suoltoa.

"Sanoma- tai ilmaisjakelulehti voi olla niin media kuin bisneskin, mutta toimittajalla ei voi olla vajaa ihmisen identiteetti."

Jaakkolalla oli siis pääsy niin Ässän kuin Koonkin päivittäistavarakaupan toimialajohtajien luo, mutta eipä näy kysytyn kysymystä, että onko kaupalla muuta vastuuta turvallisuudesta kuin valittaa sen huonoutta. Ymmärrän; jos olisi ollut, sitten ei olisi myönnetty pääsyä – selvähän tuo. Ei sovi olla ”liian” kriittinen.

Äänessä on ollut Keskon mies, nimeltään Ari Akseli, joka leiskautti sanoa, että pienessä kaupassa kannattavuuden marginaalit ovat aika pieniä. Jos liikevaihto on 2-3 miljoonaa euroa ja liikevoitto kymppitonneja, niin vähäinenkin varkaushävikki ja vartiointiin sekä turvallisuuteen satsaaminen kyseenalaistaa kannattavuuden.

Mahtaakohan ihan vähän tietävä tai heikosti sivistynyt alleviivaten selittämättä huomatakaan, että kuinka hurja ajatuksellinen lumivyöry juuri jyräsi rytisten maiseman läpi – muokaten sen täysin toiseksi? Kyynikko virnuillee ellei pyrskähtäen naurane – tokaisten – nytkö vasta älysit ”meidän” olevan pelkkä kuluerä.

"Eipä näy kysytyn, että onko kaupalla muuta vastuuta turvallisuudesta kuin valittaa sen huonoutta."

Tavanomaisen viisauden yhteiskuntakäsitys on nimittäin tähän asti kuulunut, jotta yksityisen turvallisuuspalveluiden olemassaolon syy on ostajan mahdollisuus nauttia vapauksistaan ja täyttää velvollisuutensa. Juu. Ei käänne oikeasti mikään yllätys ole; jiiootee, transaktiokulut sekä se uusliberalismi. Tiedän. Olin ehtinyt kuulla.

Lisäarvon perääminen on kauniisti sanoen pääomaehtoisen ja rumasti kapitalistisen yhteiskunnan eläjälle kiivas perusvietti, joten pikemminkin ihmetellä sopii, että kuinka tähän nurinpäinkääntöön meni 50 vuotta? Vai tulisiko olla hyvillään, kun eivät kaappaa bisnestä eli pyydä turvafirmalta jotain penteleen ”tuolirahaa”?

Minä vaivauduin käyttämään eilen pännää, vihkoa sekä tänään näppiä-nuppia-peppua ja läppäriä, sillä valitettavasti tuo yhteiskuntakäsitys eli koko maailmankuva on pahasti vääristynyt. Yhtäältä Suomemme sisältämä yhteiskunta ei enää ole ja kovasti epäilen tuleeko koskaan olemaankaan tuollainen.

"Lisäarvon tavoittelu on niin vahva vietti, että miksi ihmeessä tähänkin nurinpäinkääntöön meni 50 vuotta?"

Nimittäin sellainen, jossa saa taas tilata poliisin tuntiveloituksella – ehkä tuolloin kuitenkin jo kevennetyllä virkapuvulla ja varustevyöllä – turvaamaan vaikkapa kauppaansa. Vuorossa olevat taas työskentelevät saalistavasti olettaen jokaisen kohtaamansa olevan etsintäkuulutettu, narkkari tai rikollinen.

Poliisipiirin päällikkö on tuolloin poliitikko. Tämä voi yhtäältä määrätä alaisensa tekemään ”liiketarkastuksia”, jotka aiemmin olivat vartiointitehtäviä ja ajamaan yksityisasunnon murtohälytyksiä pillit päällä, mutta toisaalta myös sallia menemään kotiin nukkumaan hälytysvalmiuteen ellei taululla ole tehtäviä.

Kuukausipalkkaisen yliopistokoulutetun tuomarin rinnalla palvelee puolisellaisia, joiden edessä kaikensortin palkkionmetsästäjät, yksityisetsivät ja sun muut vanginkuljettaja-asioitsijat ”hakevat pidätysmääräyksiä”. Tutkimusperiaate sekä kostava tuomitseminen+täytäntööpano ovat tosiaan historiaa.

"Tuollaisessa yhteiskunnassa julkinen valtakin on avoimesti poliittista ja voittoatavoittelevaa toimintaa."

Juu. Kyllä minä olen koko jälkimodernin ajan tiennyt, että myös auki oleva liikehuoneisto on julkisrauhan suojaama paikka. Siellä tarpeeksi usein tai pahasti sikaillut voidaan myös tuomita rangaistukseen kieltoa vastaan sisään änkeämisestä – järjestystä ylläpitävän henkilön ei ole pakko heittää häntä ulos ja sitten pitääkin siellä.

Mutta kun ei jo olemassaoleviakaan ihmisten välisiä lähestymiskieltoja kunnioiteta kaksisesti, koska seuraukset ovat lievät ja niidenkään vähien saamisessa kestää kauan. Siispä; jos kaupassa häiriköimisen tai varastamisen suurimman esteen pitäisi olla putkaan joutumisen pelko, kukahan sitäkin sitten säätelee käytännössä?

En muuta mieltäni yrityslähestymiskiellon suhteen, sillä tähän ei ole liioin perustetta kuin syytäkään. Kaiken viimeksi teen näin, kun kaupan pomot itse upottivat koko hankkeen viimeistään tuolla hölmönrehellisellä tölväyksellä, jota aluksi sivusin. Siinä sen kuulitte; pääoman arvonlisäystä ne ovat vailla. Eivät turvaa.

"Olemassaoleviakaan – ihmisten välisiä – lähestymiskieltoja ei kunnioiteta, koska seuraukset ovat lievät ja tulevat hitaasti."

Miksi tämä teksti sitten jatkuu vielä? USU:n jutun kärjessä oli viittaus vantaalaisen K-Supermarket Ylivedon yöaukiolon lopettamiseen, josta Iltsun toimittajan tekemässä jutussa tarinoitiin myös tyytymättömyydestä niin vartijoiden saatavuuteen kuin heidän työnsä laatuunkin, erityisesti kiinniottotilanteissa.

Naputin huvikseni liikkeen nimen Google Mapsiin ja voin vain huokaisten ihmetellä, että kuinka joku voi kuvitella pitävänsä – tuossa sijainnissa – päivittäistavarakauppaa auki yöllä ilman paikallaolevaa vartiointia. Jos tyydyt painikkeeseen, olet joko naiivi, epärehellinen tai vakavasti arvostelukyvytön.

Kieltämättä yksityisen turvallisuusalan omaa vastuuta ja vaatimatta vartijoille liikekumppanin tai perheenjäsenen kohtelua; on silti pakko todeta, jottei tuolla tavalla saa ammattimaisia turvallisuuspalveluita. Noin ei yksinkertaisesti voi ajatella eikä pohjalleen liioin perustaa vaatimuksiaankaan. Mutta en minä kyllä silti yllättynyt ole.